Kuvakierros lapsuudenkodistani

Koska mun omassa kodissa ei sisustuksen suhteen ole oiken mitään uutta kerrottavaa, kuvasin Pohjanmaan-käynnillä vähän lapsuudenkotiani. Täällä äiti vastaa sisustuksesta, isällä on omat harrastuksensa.

Ensin näitä äidin upeita rauta- ja piikkilankatöitä:

Tämä kruunu on muuten valmis, mutta talon oma sähkömies, isäni siis, ei ole ilmeisesti saanut noita johtoja vielä laitettua kunnolla. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, eipä näy  olevan  vaimollakaan.  Vai mitenkäs se meni... :)

Olkkarissa on meneillään remontti, olohuoneen ja yhden lastenhuoneen välistä kaatui seinä. Se huone oli minun ja siskoni yhteinen ennen yläkerran valmistumista, jolloin saatiin kaikki neljä ihan omat huoneet.

Nyt kun neljästä lapsesta kolme on lentänyt pesästä, niin kaikkille lastenhuoneille ei ollut enää tarvetta. Yksi on isän toimistona ja yksi äidin askarteluhuoneena.

Räpsyjä yksityiskohdista ympäri taloa: 

 

Vihreä jakkara on uusi kirppislöytö. Olin vähän yllättynyt, äiti rakastaa sinistä ja siniharmaata, tämä on kuulemma sellainen kesäinen väripilkku. Bongasin muutakin vihreää:

Luonnonkivet on myös äidin juttu. Niitä onkin takapihan täydeltä :) Nämä taitaa olla Norjan matkalta, niin sileitä, että niitä on pakko aina vähän käpälöidä.

Nämä sinkkisydämmet peilin koristeena oli mun mielestä ihanat!

Takana näkyy mahtava, vanha kaappi, jonka äiti hioi ja käsitteli sitten vaalean sini-harmaaksi.

Kaapin päällä on kokoelma vanhoja käsiyökoreja ja ovissa äidin tekemät kranssit.

Esittelen vielä perheemme lellikin, kaikkien yhteisen silmäterän.

Tässä on Jeppe, teiniakoijeni paras ystävä ja kova talonvahti. Eläinsuojelun pentuna huostaanottama miksaus suomepystykorvaa ja jotain muuta. Tullessaan oli ehkä 5 kuukauden ikäinen, mahdottoman arka mutta silti jotenkin sydämet sulattava rääpäle.

 Nykyään noin 9- vuotias herra on itse rauhallisuus, makoilee pihalla irti tai kulkee äidin perässä. Ikä on alkanut jo hieman näkyä vaalentuneina karvoina kuonossa ja silmäkulmissa. Rakastaa rapsutuksia ja kevytluita (Jeppe saa nykyään myös "dieettinappulaa" kun aikani saarnasin koiran tankkimaisesta olemuksesta. Sillä on kuulemma vain niin tuuhea karva! :D 

Jepen  nykyisiä elinoloja kuvaa hyvin se, kun kerran käydessäni huomasin sen  makoilevan olkkarissa vauvanpeitolla ja äidiltä sitten  naureskellen kysyin, että ihanko vauvanpeiton hän on lellikille antanut. Äiti vastasi löytäneensä kirppikseltä ja ommelleensa itseasiassa kaksi peittoa päällekkäin, että olisi sitten mukavan pehmeä koiran siinä maata. 

Mukavaa, lämmintä ja kesäistä alkavaa viikonloppua! 

Terveisin, Maija

Ja hei muuten, Wanillassa on arvonta! Klik, klik!