24.12.2017

Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katsoen tähtien hopeista nauhaa,
toivomme jouluusi lämpöä, rauhaa.

Itse väsättyjä koristeita

Joitain vuosia sitten mulla oli tapana ostaa joka joulu vähintään yksi uusi koriste.

Sitten jossain kohtaa se kaikki ostaminen ja se kauppojen tavaramäärä alkoi niin ällöttää, jotenkin meni maku siitä ostelusta.

Ajattelin, että olisi hauskempi perinne jos yrittäisin joka jouluksi väkertää jonkun uuden koristeen. Mutta koska oon vaan sellainen tyyppi joka onnistuu ottamaan paineita melkein mistä vaan, niin lupasin ittelleni että tää ei sitten oo sellainen juttu. Jos joku vuosi ei innosta niin ei sen väliä. 

Viime jouluna tein paperipilleistä himmelikranssin, mutta se lässähti ulko-ovessa aika nopeasti, koska paperipillithän on- yllätys, yllätys- paperia. Aivopieru.

 

Mun suosikki on tää lintunen, taisin tehdä tämän toissajouluksi.

Idean näin  Mollie Makes- lehdessä. 

Tän joulun alla näin lehtipisteessä Suuri Käsityö- lehden jouluextran, jonka kansikuvassa hymyli söpö neulottu tonttu. En yleensä hirveästi tontuista välitä, mutta se oli niin kiva, että lehti lähti matkaan.

Luulin, että tälläisiä kolmiulotteisia juttuja on kauhean vaikea neuloa, mutta väärin luultu. Oli oikeestaan tosi kivaa värkätä jotain ihan erilaista.

Tontun housut saa otettua pois, olis hauska tehdä tontulle joksikin tulevaksi jouluksi vaihtovaatteita.

 Housuihin olisin halunnut laittaa pikkuiset puunapit, mutta ei tähän hätään löytynyt. Ja tonttulakkiin voisi laittaa pienen kilikellon.

Tonttu on neulottu Novitan Nallesta, puikot 2,5.

Lahjaneulomuksia

Long time, no see ja silleen.  Ei oo näkyny, mutta täällä sitä taas ollaan. Mutta eipäs jaaritella siitä sen enempää, asiaan: 

 Sisko esitti poikansa puolesta joululahjatoiveen: Lämpimät ja kutittamattomat lapaset ja pipo olisivat tarpeen. Ja pipo tupsulla, kiitos.

Pyysin siskoa valitsemaan pojan talvivaatetukseen sopivan värin ja muistaakseni seuraavana päivänä kävinkin jo lankakaupassa hakemassa tarvikkeet  ja pääsin neulomaan saman tien. 

Ensimmäisen versioin piposta neuloin Klompelompe- kirjan Vesselimyssyn ohjeella. Lopputulos ei  miellyttänyt ja aloitin uudestaan. Rehellisyyden nimissä ei  harmittanut ollenkaan vaikka uusiksi meni, jotenkin tän neulominen oli niin kivaa, että samaan hyömyyn päästelin toisenkin. Ja koska langanmenekin arvioin yläkanttiin, ei sitä ekaa tarvinnut edes purkaa, voin antaa sen joskus jollekkin pienempipäiselle pipoa tarvitsevalle.

 Tykkään tälläisistä helpoista mallineuleista, pysyy mielenkiinto paremmin yllä kuin vaikka sileää neuloessa. Pidensin pipoa neulomalla alkuun 10 krs:ta joustinta. Kavennukset aloitin mallineuleen 11. toiston kohdalla, kuten kirjan ohjeessakin. Nyt tuli hyvä.

Lapaset oli siitä haastavammat, että oikean koon arvioiminen oli hankalampaa. Siskon poika on 1,5- vuotias, mutta komian kokoiset nyrkit omaava isäntä. Neuloin Novitan lapsen peruslapasen ohjeella 

koon 110 mukaan lyhentäen sentin kämmenosan pituudesta, siskon lähettämien mittojen mukaan. Sopivat tuli. 

Ja koska sisko pyysi pipoa nimenomaan tupsulla, niin pakettin pipon kanssa laitoin tupsuja kaksin kappalein. Saapi sitten valita, sopiiko muuhun asuun paremmin perinteinen lankatupsu vai tummanharmaa tekoturkistupsu.

Molemmissa tupsuissa on kuminauha, jolla kiinnitys onnistuu pipoon pässä olevaan nappiin.

Näille oli tarvetta heti, joten tonttu toimitti paketin pojalle näin jo vähän ennen joulua.

Pipon ja lapasten lanka on Garnstudio Dropsin Merino extra fine.

Lanka ja keinonahkainen "Made with love"- merkki Liljan lankakaupasta.

Nelosen puikot.

Tässä vaiheessa pipokuvauksia tytär heräsi päiväunilta ja olisi keksinyt tupsulle niin paljon parempaa käyttöä kuin kuvaaminen.  

Uteliaana ja meneväisenä tyttönä hänen hereillä ollessaan ei ainakaan neulota, koska hän tahtoo aina sen, mitä äidillä on kädessä. Mutta päiväuniaikaan yritän joskus irrottautua kotitöistä tehdäkseni  omia juttujani. Ja tunnustettakoon, että liian usein tulee varastettua sitä omaa aikaa silloin, kun tyttö on nukahtanut yöunille.

 

Tättähäärän villahaalari

Ennen tyttären syntymää sain neulottua hänenne  haalarin toista lahjetta vaille valmiiksi.  Sitten tuli vauva ja hetkeksi unohtu koko tekele, niinkun melkein kaikki muukin :D

 Sitä puuttuvaa lahjetta on neulottu muutama kierros kerrallaan, mutta valmiiksi tuli lopulta.

Haalari on neulottu Dropsin Baby Merinosta kolmosen puikoilla.

Mtoto- haalarin löytyy täältä: klik! (Rav. linkki)  

Sen verran poikkesin ohjeesta, että lahkeensuun joustimen tein väljemmäksi.

Neuloin haalarin ihan summanmutikassa koossa 68 ja vähän metsään siinä mentiin, sillä koko alkaisi olla sopiva nyt kesää vasten. Sen verran on väljän oloinen tämä malli, että mahtunee onneksi vielä ainakin syksyllä.

Tää mun murunen on alkanut nukkua ihan mukavan pituisia päikkäreitä ja  olen alkanyt löytää taas hieman aikaa myös omille jutuilleni kuten käsitöille. Aika jees!

Long time, no see

Monta kuukautta ehtinyt vierähtää täydellisessä blogihiljaisuudessa. Se on jännä, että toiset tuntuvat perustavan blogeja nimenomaan äityslomalla, koska on aikaa, ja musta tuntuu että sitä aikaa nimenomaan ei vaan ole. Tai siis on, mulla on yllin kyllin aikaa kaikkeen sellaiseen, mitä voin tehdä vauva sylissä tai yhdessä hänen kanssaan, mutta tietokoneaikaa ei sitten millään.

Mutta meille kuuluu aivan hyvää. Rakas pieni tyttöni kasvaa mielestäni ihan liiankin hurjaa vauhtia.  Hän on oivaltanut jo kätensä ja tekee parhaillaan tuttavuutta  jalkojensa kanssa. Tällä hetkellä parasta ikinä on pöristellä kuolapalloja ja tunnustella kaikkea rapisevaa. Kuluneen kuukauden aikana hän on alkanut entistä enemmän höpötellä omia juttujaan ja naureskella ääneen. 

Blogin kohtaloa  olen miettinyt ja päättänyt, etten ainakaan toistaiseksi tätä lopeta, vaikka jonkin aikaa nyt menisikin hiljaisuudessa. Tämä ainutlaatuinen elämänvaihe kestää kuitenkin vain aikansa ja varmasti jossain vaiheessa löydän taas aikaa myös omille harrastuksilleni. 



Oikein ihanaa kevättä!
- Maija 

Tyttö tuli

 Ihana ja täydellinen tyttövauva syntyi vihdoin pitkän odotuksen jälkeen 20. 12.

Olen antanut itselleni luvan keskittyä nyt ihan kokonaan vain tähän pieneen ihmeeseen, blogi ja muut asiat voivat odottaa. Tutustumme toisiimme ihan kaikessa rauhassa.