lauantai 27. maaliskuuta 2010

Ryppyjä rakkaudessa pyöröpuikkoihin.

Sain ristiäislahja-peiton valmiiksi. Oikeasti sain sen neulottua jo alkuviikolla, mutta joku laiskuri pesi sen vasta eilen.




Helppoa ja nopeaa, jos tykkää paksusta langasta. Ja minähän en tykkää, mutta kyllä se noin pienessä työssä menee.

Ohje Novitan syksy 2007- lehdestä. Alle kolme kerää Mamboa ja 8mm:n pyöröt. Koko  noin 62 x 62 cm. Että kun on pieni!

Ennen peittoa neuloin kokeiluja 2,5 mm:n puikoilla. Kasit tuntui ensin niin pökkelöiltä, ettei tiennyt kuinka päin niitä pitäisi. Novitan pyöröistä irtosi päät kaapelista, eikä pysynyt enää edes liimalla. Kirpparilta ostetut kokomuoviset pyöröt taas veti kipparalle ihan koko ajan.  Vali, vali.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Aarteita Tallinnasta



Maatuska- avaimenperää täytyy vähän tuunata. Ainakin lisätä tippa liimaa, jollei mummeli tahdokkin ryhtyä koruksi.


Vironvillaa, nam! Mutta vain yksi vyyhti. Koska Mies oli mukana :D
Samanlaiset helmet ostin myös punaisena.

Suurin aarre:

Siiri Reimann ja Aime Edasi: The Haapsalu Shawl

Aivan mieletömän hieno kirja pitsineuleista. Paljon upeita malleja, kaunis kuvitus ja historiaa.


Suurin osa malleista näyttää aika haastavilta. Mutta onhan tässä montakymmentä vuotta aikaa opetella.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Takaisin kotiin.

Saavuimme kotiin viimeyönä yhden aikoihin. Kössin riemusta ei meinannut tulla loppua! Voi sitä hännän heiluntaa ja pauketta, joka syntyy kun vahva häntä osuu seiniin. Kössi oli ollut kuulemma oikein mukava koira, syönytkin ihan hyvin.


Tallinna oli yhtä hätkähdyttävä kuin ennenkin. Ensin on rosoisia, osittain sammaleiden peittämiä kivimuureja, valtavia kirkkoja ja koristeltuja, pastellivärisiä taloja vieri vieressä. Ja sitten - mäkkärin valomainos. Kuin kaksi tyystin eri maailmaa olisi sekoittunut keskenään.

Kameraa en voinut ottaa mukaan, se olisi vienyt aivan liikaa tilaa repussa. Puhelimen kameran kuvanlaatu yllättikin positiivisesti. Vaikka jäähän ne hyvät muistot mieleen ihan ilman kameraakin.



lauantai 20. maaliskuuta 2010

Viikonloppu-reissu.

Huomenna aamupäivällä auto kohti Helsinkiä. Illalla laivaan ja sunnuntai- aamuna Tallinnaan. Päivällä kierrellään ja  lllalla takaisin Suomeen. Tullaan takaisin kotiin joskus yöllä.

Reppu on pakattuna, huomisen vaatteet odottavat valmiina tuolinkarmilla. Luulen, että mun pitäisi nyt olla iloinen. Odottaa innolla huomista. Mutta yksi asia painaa.

Mieskin istui saunan jälkeen portailla ja jutteli Kössille hiljaa. Kertoi, että kyllä me tullaan takaisin. Ettei sen tarvitsisi murehtia.


Kössille on varattu paikka koirahoitolasta vuorokaudeksi. Sen jälkeen vanhempani hakevat sen heille illaksi, niin saadan hakea Kössi sieltä sitten yöllä kotiin.

Kyllä ne osaavat työnsä siellä hoitolassa. Varmasti osaavat, onhan heillä kokemusta. Siellä on varmasti koira-kavereitakin. Silti se painaa mieltä. Jättää rakas ihan vieraaseen paikkaan. 

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Kevät.

Kevät on tullut. Vaikka ulkona ei näytä siltä, tunnen sen sisälläni.
Nyt ajatukset täyttää koulujutut, tuleva opinnäytetyö ja kaikki mikä täytyisi olla valmista ennen sitä. Viikonloppuna yritin irrottaa itseni koulusta. Levätä hetken.



Lillin kylpyhetkeä on hauska seurata. Ensin tutkitaan astiaa kallistelemalla päätä puolelta toiselle. Jos vesi ja astia saavat hyväksynnän, noustaan istumaan reunalle. Alkaa mieletön lotraus, pörhistely ja sukiminen, jatkuen kunnes koko lintu on aivan märkä.
Harmi että tuota pientä, touhuavaa eläintä on niin vaikea kuvata.


Puikolla oleva vauvanpeitto edistyy hitaanlaisesti. Näin paksu lanka ei vain taida olla mun juttu. Teen peiton ristiäislahjaksi ystävän pojalle. Eiköhän se siihen mennessä valmistu.


Lahjaan kuuluu myös tämä pastellisävyinen kortti.


Vihreäsävyisen kortin tein pikkusiskon syntymäpäivää varten.

Tein samalla myös kortin miehen siskon häihin, mutta kortti näytti kuvassa niin kamalalta että päätin olla julkaisematta koko kuvaa.

Tuntuu paljon järkevämmältä tehdä useampi kortti kerralla. Aina ensin levitän tarvikket pöydälle, askartelen siinä hetken ja kerään taas ne kaikki pois. Ja usein heti seuraavana päivänä sama juttu. Jonkinlainen askartelu- ja käsityöhuone tai edes nurkkaus olisi ihan mahtava.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Aamu kotona

Tänä aamuna istuin rauhassa ja annoin teen hautua. Se on nyt toiseksi viimeinen hiihtolomapäivä. Pihalta tuli ihana valo, ei tarvinnut sytyttää lamppuja.

Hetken mielijohteesta otin kameran  ja kuvasin kaikkea mitä ympärillä näin. Annoin kaiken sotkun olla niinkuin oli, kuvasin vain.









Muokkasin ainostaan rajaamalla kuvat, en muokannut piiloon edellisistä asukkaista kertovia reikiä seinissä tai kamalan värisiä ikkunanpieliä.




Martta Wendelinin kalenteri oli hyvä ostos, vähän niinkuin olisi uusi taulu joka kuukausi.



Tämä pikkutaulu taas on Miehen ostama ja se kuvaa häntä hyvin.
 Siinä lukee: "Luulin kerranki olevani vääräs, mutta erehryyn."



Linnut kököttävät häkissä niinkuin tatit, vaikka ovet ovat olleet auki jo monta tuntia.



Sykon Carpe diem- kortti  on  tauluna seinällä  lintuhäkkien välissä. Linnut eivät ole ymmärtäneen vihjausta.