Se olisi sitten kesäloma :)

 Ensimmäinen työssäoppimisjakso on nyt kahlattu kunnialla läpi. 

Olen siitä onnekas, että sairastan todella harvoin, edellisestä kunnon taudista taitaa olla nelisen vuotta aikaa. Kunnes nyt, kun olisi ennenkaikkea pitänyt pysyä terveenä, sain sellaisen virusflunssan joka ei meinannut lähteä millään. Yhdeksän päivää putkeen kuumetta.

Sain paikattua poissaolojani ja työssäaoppiminen sujui muuten hyvin.

Ja kyllä tuolla päiväkotiharjoittelussa viimeistään tajusin, että kyllä tää just se työ, mihin mä kuulun.

Sain vieläpä kiitettävän arvosanan, eli varsin hyvillä mielin jään tästä kesälomalle :)

Olen vuoroin virkannut, ommellut ja lukenut, kun en oikein tiedä mihin nyt rupeaisi.

Tuon ison ja aivan upean Rif Designin marokkolaislautasen sain tuparilahjaksi äidiltä. 

Pohjanmaalla yksi sisustusliike sulki toisen myymälänsä ja äiti kävi siellä loppuunmyynnissä puolestani kurkkaamassa olisiko siellä näitä. Sain sen käsityksen, että oli, mutta kun koitin kysellä mitä se maksoi, ei kuulunutkaan enää mitään. Kunnes äiti tuli kyläilemään mukanaan lautanen rusetti ympärillään. Hih, olipas kieroa peliä :D Ihana äiti!

Retro-tilkkuiluakin, taas. Pieniä kohdistusmokia ei kuulemma huomaa, mutta omaan silmään ne ainakin suorastaan hyppää kiljuen joka kerta. 

Kiitoksia Varikselle  ja Susannalle ihanista kommentista viime postauksen daaliohin liittyen. 

Sieltähän ne nousivat, kaikki kolme jotka istutin ja ovat varsin pitkänhuiskeita kavereita jo. Kukkia ei vielä näy, toivottavasti saan vielä niitäkin.

(Kuvien värit on vähän jännät, kun innostuin testailemaan säätöjä)

Ja hei, huomenna alkaa kesäkuu! Ihanaa kesäkuuta siis :)

Daalioita- toivottavasti

Muutto ja työharjoittelun alkaminen samaan aikaan oli aika kova pamaus, mutta tän päivän fiilis on, että kyllä tämä tästä.

Jokunen päivä sitten istutin daalian juurakoita ruukkuihin. Mulla ei kyllä juurakoiden istutuksesta ole mitään käryä. Yritin vähän googlailla aiheesta, mutta joka toinen lähde sanoo, että pienikin ruukku riittää, kun taas jossain muualla suositellaan isoa saavia. Otin isoimmat ruukut mitä omistan ja siirrän myöhemmnin isompiin. Ainakaan vielä ei näy minkäänlaisia elonmerkkejä, katsotaan kuinka käy.

Yksi pelargonin pistokaskin oli juurtunut sopivasti, niin sain sen istutetuksi samalla. 

Ja tuo meidän takapihan nurmikko, köh köh. Sanotaanko nyt vaikka niin, että ei sitä paljoa leikata tarvi, sammal tuskin kasvaa kamalan korkeaksi :D Jospa sillekkin voisi jotain tehdä.

Talvehtineet pelargonit kukkii sisällä jo hienosti. En ole uskaltanut niitä vielä ulos siirtää, etten vain unohtaisi niitä sinne jos yöllä tulisikin pakkanen.

Pojat ovat kotiutuneet vallan mainosti. Takapihalla laulaa pikkulinnut ja nämähän vastaa.  Ai kauhia mikä meteli näistä välillä lähtee :D

Mutta Elsalla on täällä uusi verivihollinen:  Orava, jonka nimesin Kaleviksi. Kalevi on ollut ilmeisesti aiemmin tämän pihan herra ja kuningas, mutta sehän ei meidän mahtavalle alfa-nartulle passaa. 

Hyvää alkanutta viikkoa ♥

Muuttohommia

Vähän aikaa sitten varmistuivat muuttosuunnitelmamme.

Saimme jo avaimet uuteen asuntoon, rivitaloon.

Koulumatka pitenee, mutta toivon mukaan se on sen arvoista. 

Vuokralle muutamme ensin, mutta jos kaikki menee niin kuin olemme suunnitelleet ja haaveilleet, saattaa olla että rivitaloasunnosta tulee se ensimmäinen omistusasunto. Remppasuunnitelmia olen jo mielessäni pyöritellyt jos jonkinlaisia. Mutta aika näyttää. Jännittää! 

Muuttohommia siis, kouluhommien ohella. Siinä sitä riittää työsarkaa.

Sitä jännästi pakatessa huomaa, miten paljon kaikkea kamaa onkaan kertynyt.

Ja hei! Eka pelargoni kukkii jo :)

Tämä on se(4 vuotta?) vanha mårbacka, joka jaksaa ilahduttaa vuodesta toiseen.  Urhea kaveri.

Kuvapläjäys parvekkeelta

Kukkaset selvisivät sittenkin kesäkuusta. Vähän aloin jo huolestua, kun aluksi niin kauniisti kukkineiden pelakoiden lehdet kellastuivat kylmässä. Sen vuoksi ovat rassut nyt vähän harvalehtisiä.

Joskus väitin etten ottaisi enää neilikoita, kun eivät ne menesty. Puhuin kukkua, jääräpäisenä kaverina päätin yrittää vielä kerran ja hienostihan ne kukkivat. On tainnut olla vain liian varjoinen paikkka aiemmin.

Koska parveella paras valo kukille on tällä yhdellä seinustalla, hyödynsin seinäpinta-alan mahdollisimman tehokkaasti kahdella metallisella varastohyllyllä. Maksoivat vain kympin kipale ja ovat just passelit.

Betonisen pöllön olen saanut miekkoselta, se on mun puutarhatonttuni.

Paprikatkin vein kesäkuussa kylmyyttä karkuun keittiön ikkunalaudalle ja siellä ne alkoivat heti puskea kukkaa, joten jätin ne keittiöön varmuuden vuoksi. Mulla ei ole mitään käryä minkä kokoisia mollukoita nämä meinaa puskea, aika kunnioitettavan kokoiselta näyttää jo nyt itse kasviin verrattuna.

Olen mä neulonutkin, taas on vino pino töitä odottamassa höyrytystä ja päättelyä. Mutta nyt ei ehdi, koska kesä. Uutta puikolle ja menoksi. Palataan ruotuun sitten syksyllä.

Tänään lähdetään merelle veneilemään ja toivon mukaan ensi viikolla kesälomareissulle pitkin suomea. Simppa- undullani on tainnut vanhuus iskeä ja sitä tässä pohdin, maltanko jättää toista.
Onneksi ystävä lupautui käymään hoitelemassa lintuja reissumme ajan. 

Köökin kesäilme

Toissapäivänä oli syntymäpäiväni, tuli neljännesvuosisata täyteen.

Mihin nämä vuodet oikein vierii? Vastahan täytin kaksikymmentä.

 

Kauppareissulla ostin synttäreiden kunniaksi daalioita.Valmiiksi kasvatettuna ruukussa, miten kätevää! 

Pienensin myös pitkään paininjalan alle pääsyä odottaneen pellavaliinan ruokapöytäämme sopivaksi. Rennosti silittämättä pöytään vaan.

Sain siinä innostuksen napsia kuvia keittiön kesäilmeestä.

Pidän kotiamme vähän hankalana kuvattava pienten huoneiden vuoksi.

Ja tuntuu että kuvissa keittiökin näyttää, jos mahdollista, vieläkin pienemmältä.

Äitini piikkilangasta  tekemän kattokruunun jouduin  lintujen takia siirtämään olohuoneesta keittiöön. Ensin se tuntui huoneeseen kovin suurelta, mutta äkkiä silmä tottuu.

 Mustaa mukitelinettä olen Prismassa moneen kertaan ihaillut, jopa nostanut ostoskärryynkin ja palattanut takaisin hyllyyn muutaman kerran. Synttärit oli sitten loistava tekosyy kotiuttaa se viimein.

Pakastin meillä on ihan pakko olla, eikä se yksinkertaisesti mahtunut mihinkään järkevämpään paikkaan ja siksi se tönöttää tuossa, vähän keskellä kaikkea.

Tuo musta muovimatto on osoittautunut keittiössä aika käteväksi. Mutta muovinen matto, se nyt vaan on muovia, eikä siitä mihinkään pääse. Joskus haluaisin hankkia sen tilalle jonkin muun mustavalkoisen maton. Nyt on hankintalistalla vaan niin monenlaista muutakin, että se saa nyt olla toistaiseksi. Ja on siinä se hauska puoli, että Elsan ollessa pöydän alla kuuluu sieltä aina vinhaa suhinaa, kun häntä heiluu :)

Lautashyllyllä kipot ja kupit vaihtelee vähän fiiliksen mukaan, tälläiset tällä hetkellä.

Ja arvatkaa miyä? Allergia on alkanut vihdoinhelpottaa. Nyt saa kirmata pihalla taas sydämensä kyyllyydestä. Tai ainakin heinä-allergiakauteen asti :)

Kesä toukokuussa

Täällä kevät tuntuu kääntyneen kesäksi oikein rytinällä.

On ollut niin lämmin, että haimme jo alkuviikosta tuulettimen varastosta ja se onkin saanut hurista joka ilta siitä lähtien. Vaikea uskoa, että on vasta toukokuu.

Eilen kuumasta kelistä huolimatta tyhjäsin ja siivosin parvekkeen.

Oli kova homma, mutta tuli hyvä mieli kun sain sen viimein tehdyksi.

Parvekkeen siivouksen ja uudelleenjärjestelyn jälkeen sain viimein viedä kukkaseni ulos.

 Nyt keittiökin näyttää taas keittiöltä eikä taimitarhalta :)

Alkoi se olla jo vähän rasittavaa, kun joka kerta kun oli asiaa pakastimelle, piti ensin nostella neljä kukkaruukkua pois kannen päältä, ne kun eivät enää yksinkertaisesti mahtuneet ikkunalaudalle.

Muutaman kauniisti kukkivan mårbackan jätin vielä ikkunalaudalle silmäniloksi.

Parveke kaipaa vielä pientä laittoa ja fiksausta sieltä ja täältä, kuvailen siellä lisää kunhan saan homman valmiiksi.(Niin ja keksittyäni keinon miten saan kuvattua siellä ilman ylivalottumista.)

 

Useampana kesänä olen haaveillut runkoruususta, mutten ole malttanut sellaista kuitenkaan ostaa, kun ovat olleet aina melko arvokkaita enkä ole ollut lainkaan vakuuttunut siitä saisinko sen menestymään. 

 Nyt kävi tuuri kun löysin Honkkarista ale- hinnalla tämän vähän vinon rimpulan yksilön. Se on kaikessa toispuoleisuudessaan jotenkin mun silmään niin kerrassaan ihana ♥ Niin lujaa toivon, että saan pidettyä sen hengissä.

Ruusu odottelee vielä uudelleenistutusta rumassa muovipurkissaan, jonka jemmasin ruskeaan paperipussiin.

Monenlaisia pieniä käsitöitäkin on valmistunut, vieläkun vain malttaisi istua alas ja päättelisi ne.

 

Kummipojalle neulomani Milo- liivin mallin totesin niin sieväksi ja mukavaksi neulottavaksi, että neuloin samanlaisen myös kummitytölleni. 

 Lanka on sama, niin ikään mukavaksi neulottavaksi havaittu Garnstudio Dropsin Karisma.

Tähän 4- vuotiaan kokoon lankaa kului hilkkusen vaille 150 g.

Puikot 4mm, lukuun ottamatta alaosan ainaoikein- osuutta, jonka neuloin (kolmesti sen purettuani) 3,5 mm puikoilla.

Ja kun sekä malli että lanka oli jo ennalta hyväksi havaitut, niin eihän tämän neulominen voinut muuta ollakkaan kuin silkkaa nautintoa :)

Muutama murheenkryyni

Vehreys on vallannut keittiön. Pelargonit kukkivat kilpaa keskenään.
Tuskin maltan odottaa, että saan viedä ne parvekkeelle. Kauniitahan ne ovat keittiössäkin, mutta ikkunalauta on täynnä ja liika on liikaa.

Mutta se parveke....

Voi yök!
Ikkunat pestyäni tulin siihen tulokseen, että kyllä tämä on pestävä ihan koko luukku.
Vähän ankealta tuo näyttää muutenkin.

Äidin kätköistä löytyi kartiollinen näppituntumalta hamppua muistuttavaa kudetta. Virkkailin siitä tekemisen puutteessa  maton, mutta kude loppui kesken ja matto jäi pieneksi. Matto päätyi parvekkeelle ja Elsa on oikein mieltynyt siihen.

(Asteri- maton ohje löytyy Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta, klik.)

Tästä pääsemmekin asinsiltaa murheenkryyni numero kakkoseen.

Tälläinen rötkäle on odotellut keskeneräisenä valmistumistaan jo kyllin pitkään.

Tämä olisi ollut ihan muutamaa kerrosta vaille valmis, kun kude loppui kesken. (Kuvan huomasin ottaa vasta kun olin jo purkanut muutaman kerroksen pois.) 

Tämän jättiläisen säilytteleminen keskeneräisenä alkoi ottaa pannuun ja kaiken muun hyvän lisäksi mattoa mittaillessani totesin sen aivan liian suureksi sille aiotulle paikkalle. Kahteen vuoteen en ollut toimeentunut tuota kudetta hankimaan lisää, kudeosoksille kun olisi  pitänyt rehata matontekele mukaan, että osuisi väri kohdalleen.

Siispä nyt piisas, pistän purkaen koko maton ja virkkaan uuden.

Jostain syystä en yleensä jotenkin osaa tehdä mitään valmiin mallin mukaan, aina täytyy saada säätää jotain ihan omaa. Parvekkeen mattoa jo hetken katseltuani totesin tuon Kauhavan Kangas-Aitan Asteri- mallin miellyvän silmää. Ja jottei tätä mattoa tarvitsisi enää kolmanteen kertaan virkata, niin ehkä nyt on ihan viisasta pelata varmanpäälle ja virkata vaan ohjeesta.

Uutta yritystä kehiin :)

♥

En osannut päättää millaisia kukkia olisin halunnut. Olivat edullisia, joten ostin useampia.

Ja kukkivat kauan, kun vien ne yöksi parvekkeelle.

Oli mulla asiaakin :)

Viime torstaina saimme "perheenlisäystä."

Meille muutti  noin puolivuotiiaat veljekset, kaksi neitokakadu- koirasta.

Pojat saivat nimekseen Kaarle ja Simeoni, suosikkiyhtyeemme Viikatteen mukaan.

Pojat ovat kovin arkoja vielä, pelkäävät mua kamalasti.

Saavat nyt aluksi tutustu ensin rauhassa uuteen ympäristöönsä ennenkuin alamme tekemään lähempää tuttavuutta.

Pojat eivät ole olleet meillä vielä viikkoakaan, mutta mä olen jo ihan  myyty ♥ 

Periaatteensa kullakin

On aika erikoinen helmikuu tämä.

Käytin kiukulla talvitakkia Elsan kanssa  lenkkeillessäni, sillä nythän on talvi.
Vasta toissapäivänä ymmärsin niellä tämän älyttömän periaatteeni ja ottaa kevyemmän takin esille. Kovasta päästä kärsii koko keho.
 
Ystävänpäiväksi oli tarkoitus askarrella kortit, kuten tapanani on. Levitin tarvikearsenaalini pöydälle, sommittelin ja pähkäilin. Sain valmiiksi yhden. Yhden!  Ei vaan inspiroinut. 

Totesin, että ei väkisin. Kaikesta hauskasta tekemisestä katoaa hauskuus, jos täytyy tehdä väkisin.  Kaupasta löysin kuitenkin sievät kortit valmiina.
Kuvassa se ainoa itse askarreltu.

Hain pelargonit häkkivarastosta talvehtimasta. Aika toivottoman näköisiä olivat, raasut.

Tuo häkkivarasto on aivan liian lämmin ja pimeä paikka talvehdittamiseen, mutta surkeista olosuhteistaan huolimatta muutamat alkoivat heti osoittaa elonmerkkejä. Sitkeät ystäväiseni.

Hain muutaman jo viikko sitten, sillä en ollut ollenkaan varma elääkö niistä yksikään.
Eilen hain sitten loputkin. Nyt on keittiön ikkunalauta piukassa kukkaruukkuja, sillä ängin kaikki ruukut sille vieretysten.  Saavat olla siinä kaikki hetkisen, että voin varmistaa diagnoosin ennenkuin lähetän kuolleet bioskaan.

Ikkunatkin oikein huutavat pesua, kuten kuvasta käy ilmi. Mutta kevät- takistani huolimatta vetoan edelleen siihen, että nyt on talvi, ja ikkunathan pestään vasta keväällä :D

Lapsi on terve, kun se leikkii

... Ja sairas, jos ei osaa lopettaa?

Jälkimmäistä en allekirjoita :)

Innostuin tuossa vähän hyasinttien kanssa.

Pistin sipulit vanhaan kakkuvuokaan, lisäsin multaa ja päälle sammalta. Jotain se vielä kaipasi.

Tuli siinä sellainen ajatus, tais sitten lähtee vähän mopo lapasesta.

 

Lisäsin  päälle tekolunta. En ollut uskonut sellaista koskaan tarvitsevani, mutta piti sellaistakin sitten mennä ostamaan. Ja olisihan se aito lumihuntu pikkusen epäkäytännöllinen sisällä, ja siksi toisekseen kun sitä ei taaskaan ede ole.

 

Tässä lumisessa mätikössäni asuu peuraperhe ja muutama peuroihin nähden hyvinsyönyt tintti.

 Meniköhän jo vähän överiksi?

Joko jouluttaa?

Eletään marraskuun viimeistä viikkoa. 

Sitten alkaa joulukuu. Siis JOULUkuu.

Näin lähinnä itselleni tiedoksi.

Olen pahoillani, sillä nyt toistan itseäni. Näin se menee, joka vuosi:

Kauppoihin tulee ensimmäiset jouluiset lehdet, ostan yhden.Nautiskelen siitä.

Askartelen.

 Joulukortit ovat ajoissa valmiina. Tänä vuonna tein poikkeuksen, teetin valokuvasta.

Ihan kiva fiilis, suunnittelen ja valmistelen rauhassa.

Sitten se alkaa vyöryä päälle. JOULU, JOULU, JOULU! OSTA, OSTA, OSTA!! PIMPELI- POMPELI!!!

Hyi kamala. Sälää, tingel-tangelia, bling- bligiä. Eikä se vielä riitä, että se valloittaa kaupat. Se tunkee kotiinkin, mainoksina telkkarista ja kasoittain postiluukusta.

Olen jo ihan sitä mieltä, että aivan kauheaa koko homma. Haluaisin muuttaa korpimökkiin. Sama kuvio toistuu, ihan joka vuosi.

Kunnes rauhoitun. Palaan takaisin raiteilleni.

Silitän kivan pellavaliinan puhtaaksi pestyyn pöytään.

Aloitan siis puhtaalta pöydältä, kirjaimellisesti.

Siihen on kiva sitten laittaa kukkia ja kynttilöitä.

Ne kuuluvat minun jouluuni.

Pikkuisen joulukahvia tavallisen kahvin sekaan.

Valkoinen tähti pääsee taas ikkunaan. Ihanaa valoa pimeän keskelle.