Ruostetta ja kristalleja

Nyt sen vihdoin sain, uuden kattokruununi.

Äidin vanhasta, ruostuneesta piikkilangasta tekemä uniikkikappale.

 

Kristalleja lisättiin toiveideni mukaisesti ja keskelle asennettiin ikealainen pyöreä energiansäästölamppu. 

Alkuperäinen ajatukseni oli, että tämä tulisi keittiöön, mutta jotenkin se silti päätyi tuonne olkkariin. 

Monenlaisia käsitöitä on taas  kesken tai viimeistelyä vaille. Ainakin kaksi koria, useammat sukat, huivi....

Tämä mytty on toinen niistä keskeneräisistä koreista. Ihan lörppö se on nyt, toivottavasti pesukoneessa vanuttaminen tekee tehtävänsä.

Ja mulla on taas kauhea krääsä -ahdistus päällä. Vaikka puolisen vuotta sitten  viimeksi tavaraa karsin ja mielestäni vieläpä kovalla kädellä, nyt tuntuu taas että joka kaappi pursuaa vaikka ja mitä. Tai sitten olen kerrassaan niin huono organisoimaan. Nyt on kuitenkin taas kuukaudeksi  kirppispöytä varattuna, että eiköhän se sitten helpota :)

Ruususen uudet vaatteet

Pitkän aikaa pisti silmään olkkarin nurkassa majailevan, Ruususeksi kutsumani kiinanruusun  ruukku, tai oikeastaan siihen päälle virkkaamani vaalean sini- vihreä kori. Ei muuten, mutta kun se väri. Se värikin on sinällään ihan kaunis, toisin sanoen vika oli siis siinä, kun se ei ollut valkoinen.
Korin virkkasin silloin, kun mies asusteli vielä Ruususen kanssa kaksin sekalaisen kaikkivärisessä poikamiesboxissaan ja sinne se sopi silloin ihan hyvin.

 

Tässä kuvassa näkyy Ruususen nykyinen olemus, ei ole kasvi- parka enää niin karun näköinen kuin silloin, kun pistettiin hynttyyt yhteen ja mies luovutti ilman sen suurempia napinoita kasvin huoltajuuden minulle.

Mitä nyt keväällä mies koki suurena järkytyksenä sen, kun Ruusunen joutuikin katkaisuhoitoon.

Ruukun päälle virkkasin matonkuteesta uuden korin. Tuttuun tapaan ensin kiinteitä silmukoita ja pienenä lisänä yläreunan koristeeksi pitsireunus. Yläkanttiin valitusta koukusta (10mm) huolimatta korin pinnasta tuli niin tiukkaa, että toisinpäin käännettynä koria voisi käyttää vaikka rumpuna. Mutta se  istui ruukun päälle kuin valettu.

Ruusunen sai pari seuralaista lisää, kun Honkkarista löysin kauan kaipaamani oliivipuun. En ole ollenkaan varma, osaanko hoitaa tätä oikein, olen ymmärtänyt ettei olivipuun hoitaminen menestyksekkäästi täällä suomen oloissa ole kovin yksinkertaista. Vinkkejä otetaan vastaan! :)

Otin samantien kaksi, jos vaikka edes toinen pysyisi hengissä.

Nämäkin saavat uudet ruukut heti, kun löydän mieleiset.

Olkkarissa vaihtelin vähän tyynyjä ja käänsin sohvanpällä olevan GG.n peitteen ruutupuoli ylöspäin, eli vähän vaihtelua pienellä jutuilla.

Että kelpaa taas Elsankin lötkötellä :)