Retrokankaista vauvanpeitto

Koska nuken tilkkupeiton ompelu oli kivaa hommaa, kaivelin retrokankangaspalaseni taas esille. 12 x 12 cm neliöitä vino pino, (63 kpl tarkkaan ottaen,) kaikissa sateenkaaren väreissä. Pari palasta Tildaa, näkyypä yksi Laura Ashley- kuosikin siellä olevan.  Kaikki loput kankaat ovat uusiokäyttööni päätyneitä retroja. Niistä on tämä vauvanpeitto tehty.

Ompelulankaa täytyi rientää ostamaan lisää,  sitä lukuun ottamatta kaikki peittotarpeet kaivelin kaapeistani. Yksi revennyt ja pari epäkäytännöllisen mallista vanhaa tyynyliinaakin päätin poistaa käytöstä ja peittoon päätyi palaset niistäkin.

Itseasiassa jopa peiton välissä pehmikkeenä olevan tikkikankaankin olen löytänyt kirpparilta.

Huolittelin jokaisen tilkun siksakilla ennen yhteen ompelua. Saumuri olisi tässä varmaan eri kätevä, mutta käyhän se näinkin.

  

Peiton alapuolelle ompelin keltaisen retrokukka- kankaan ja tikkasin valmiin peiton ympäri muutaman sentin päästä reunoista. 

Valmiin peiton koko on noin 90 x 70 cm. Vähän tuumailin, tarvitsisiko peitto vähän lisää tikkausta, että kangaskerrokset pysyisivät yhdessä, mutta ainakaan tämän kokoisessa työssä sille ei ollut tarvetta.

Sellaisen huomion tuota ommellessa tein, että jos joskus mielin vielä suuremman tilkkupeiton tehdä, niin ompelupöydältä loppuu tila. Noh, onhan meillä ruokapöytä ;)

Kotona paras kuvauspaikka käsitöille on keittiö. Siellä kun on paras valo ja valkoiset seinät, kuvien värit eivät vääristy. Siksi niin usein kuvieni taustalla näkyy tämä vanha penkki ja mahdollisisesti tuo lautashylly. Tavarat hyllyllä onneksi vaihtelevat joskus.

Eikä tämä ompelu-innostus näytä loppuvan tähän. Tulisipa tilkuista muuten aika hauskat istuinpäällisetkin...
 

Rai- rai- raitoja

Vihreää tekee aina vaan mieli.

 

Kauluri hyppäsi puikolle jo heinäkuussa, jolloin neuloin ja pingotin sen. Lankojen päättely venyi elokuulle ja  kuvat sain otettua  vasta nyt. Vähän oli taas pitkissä kantimissa. Sillä tosiasialla saattoi tosin olla hieman osuutta asiaan, että eihän tätä nyt ihan hetkeen vielä tarvita.

Serkkuni oli meillä kyläilemässä ja hyötykäytin häntä kuvaamaan kaulurin kaulassani. (Miehestä en ole onnistunut hovikuvaajaa koulimaan sitkeistä yrityksistä huolimatta.)

Nyt on taas tämä siitä niin inhottava vuodenaika, että ilman lisäsalamaa eivät kuvat läheskään aina onnistu ja sen salaman kanssa kuva ylivalottuu herkästi. Tuo värinvaihtokohtakin sattui just tuolle puolelle, kun en taas ihan ajatellut. Niin ja mun tukan väri näyttää kuvissa jotenkin likaiselta ja muutenkin vähän hassulta tuonne kaulurin sisään ängettynä. Voi hitsi, voi harmi, ei ole kuulkaa helppoa olla minä :D

Mutta itse kauluri, siitä tykkään kovasti.  Pieni miinus siitä, että vähän sitä joutuu asettelemaan kaulaan laittaessa. Mutta tästä tulee varmasti vielä monen kylmän talvipäivän pelastaja.

Malli on Handepanden Stripes to keep me warm (Ravelry- linkki.)

Puikot 4 mm ja lankana kaksinkerroin ihanan sävyinen ja -tuntuinen Teeteen Alpakka. Alpakan kaverina on liukuvärinen Garnstudio Dropsin Delight, niin ikään kaksinkerroin. Molempia lankoja upposi kolmisen kerää.

Jotenkin nuo raidat teki pelkän sileän neulomisesta kiinnostavampaa, oli oikeastaan aika kiva päästellä vain sileää tulemaan. Loistavaa elokuvaseuraa tälläinen neulomus.