Villatakki pienelle

 Kuvasin ihanan kummityttöni neuleessa, jonka aloitin jo silloin, kun sain kuulla ilouutisen ystäväni raskaudesta. 

Neule odotteli valmiina pitkän aikaa, ja suurihan se on edelleen, mutta voihan nuo hihat rullata. Villatakki ei nyt tunnu siltä kaikista ajankohtaisimmalta pukineelta, ehkä se on sopiva sitten syksymmällä.
 

Tämän ehkä maailman yksinkertaisimman neuletakin ohje on ollut joskus Novitan Woolin vyötteessä, mutta löytyy myös täältä.

Puikot 3,5mm ja lankana Wool.
 

Nirkkoreunukset sovelsin mieleisekseni, muuten nneuloin ohjeen mukaan. Sopivat napit löysin kirppikseltä (mistäs muualta).

Hyvää juhannusta!

Kuva: The Graphics Fairy

Alkukesän touhuja

Oivalsin eräänä aamuna, että sitten joskus voisi hyvin olla tänään. 

 

Ratula- ohjelman innoittamana leivoin porkkanakakkua. Aiemmin olen tehnyt samaa piirakkaversiona, mutta siitä on jo aikaa. Okei, se näyttää hassulta, mutta maistui oikein hyvältä :)

Kössin kanssa ollaan käyty uimassa moneen kertaan. Tai useimmiten vain Kössi on uinut, mutta se on käytännössä sama uinko minä vai en, kastun joka tapauksessa ihan yhtä lailla. Koiran into ja ilo saa aina hymyn huulille.

 

Työn alla on muunmuassa yksi matonvirkkausprojekti. Virkkasin ja virkkasin, totesin ettei ollut hyvä, sitten purkasin ja virkkasin taas. Innoissani näpersin, kunnes toinen ranne oli niin hellänä, etten meinannut saada enää edes maitopurkkia auki. Piti jättä se projekti hetkeksi sikseen. Mulla taitaa aina olla niin monta käsityötä kerrallaan, että niitä tulee tehtyä vähän vuoron perään.

Lempipaikka

Kotona lempipaikkani taitaa olla keittiössä pöydän ääressä.

Siinä istun iltaisin lukemassa, virkkaamassa tai selaamassa läppäriä. Kunnollista pöytätilaa ei asunnossani tämän lisäksi ole, siispä melkein kaikki tapahtuu tässä.

Pöytä on sama mäntyinen, jonka ääressä olen lapsena opetellut syömään.Se jäi aikoinaan liian pieneksi neljälapsiselle perheelle ja päätyi vuosiksi autotalliin nököttämään. Pöytä koki hurjan muodonmuutoksen, kun isä hioi ja maalasi sen valkoiseksi, ihan mua varten. Siitä tuli oikein hyvä, juuri sopivan kokoinenkin tähän pieneen asuntoon.

 

Synttärikimppukin on vielä aika hyvässä kuosissa, vaikka on ilahduttanut tuossa pöydällä jo viikon.

Äidin synttärihuivi

Sain äidin synttärilahjahuivin valmiiksi ajoissa, siis silloin huhtikuussa. Olen kamalan laiska päivittämään, postaukset tulevat aina muutaman kuukauden viiveellä. Blaah.

Tässä se nyt kuitenkin on, ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. (Minä tyytyväinen? Hyvin outoa.)

 

Neulomisessa ei kovin kauaa nokka tuhissut, kasin puikoilla päästelin joten valmista tuli nopsaan. Yritin ensin neuloa pienemmillä puikoilla, mutta pinta ei näyttänyt tarpeeksi kevyeltä, joten vaihdoin puikot reilusti paksumpiin.

Lanka on Novitan Rose Mohairia, sitä kului vain noin kaksi kerää, vaikka neuloin huivista oikein reilun pituisen. Aikas riittoisaa lankaa! Tekokuitupitoisuutensa vuoksi se ei mitään nautinnollisinta neulottavaa kyllä ole. Väri oli kuitenkin juuri se oikea,kaunis vaaleanharmaa, ihan äidin värinen.

Virkkasin huivin päihin vielä kevyet nirkkoreunukset, ja vaikka aluksi pelkästin niiden olevan vähän liikaa, totesin ne ihan kivoiksi.

Huivin mallina oli  Party Lace Scarf, tosin ilman helmiä, eri puikoilla ja langalla. Tuota Kid Silk Hazea olisi kyllä ihana joskus koittaa,lankakaupassa olen sitä hypistellyt, hiljaa silitellyt ja haaveillut. Tuon ihanuuden hinta ei vaan millään sovi mun kukkarolle. (Huoh.)