tiistai 26. kesäkuuta 2012

26. kesäkuuta

Juhannusfestarit on lusittu, mahtavaa oli. Harmi, etten uskaltanut ottaa kameraa mukaan, olisi ollut niin paljon kuvattavaa.

Pari päivä ollaan ehditty reissusta toipua ja huomenna lähdetään  Etelä- Pohjanmaalle.  Sieltä tullaan sunnuntaina, ollaan muutama päivä kotona ja tiistaina lähdetään taas reissuun, jolta palaamme sitten koiran kanssa. Aikamoista lenhottamista tämä meidän lomailu!

Ja Raumallakin ollaan nopeasti ehditty käväistä. Taaskaan ei ollut kameraa mukana, kun ajattelin että siinä on liikaa rehattavaa. Olisi pitänyt vaan ottaa, on se  Vanha Rauma niin kaunis.

Raumalta mukaan jäi nämä kaksi vanhaa puupuolaa. 







Täällä blogissa taitaa siis  tulla olemaan hiljaista nyt vähän aikaa.
Palailen astialle kunhan reissuilta kotiudutaan :)


Nauttikaahan kesästä! <3

torstai 21. kesäkuuta 2012

Koiraa odotellessa

Tämä koira- asia on pistänyt pääni ihan pyörälle. Kontaktikoulutus kiinnostaa, löysin kirjastosta hyvän kirjan aiheesta ja olen sitä nyt lueskellut iltaisin.  
Koiralle tulee hankkia ainakin panta ja talutin siihen mennessä kun sen haemme. Tietysti olisi hyvä olla hankittuna muutakin tarpeellista, leluja, ruoat, herkut, kynsileikkurit, harjat... Joka kaupassa on pakko vähän vilkaista tarvikevalikoimaa. Hyvin on tässä on aikaa, mutta olen vain niin innoissani. Pitänee kuitenkin yrittää olla hankkimatta mitään turhuuksia.

Huomasin sattumalta  mainoksessa erään kaupan ohi kävellessäni  kaupan lopettavan toimintansa ja lähes koko valikoima oli tarjouksessa -30% tai - 40 %. Hamstarttuani ensin miehelle uusia boksereita huomasin hauskan rasian, pyörittelin sitä hetken ja jatkoin matkaani. En voinutkaan vastustaa,  kohta palasin takaisin samalle hyllylle ja nappasin rasian mukaani.

 
  Lemmikkieläintarvikeosastolta löytyi vielä giljotiini- kynsileikkurit, millaiset olin aikonutkin ostaa Elsaa varten.Ja tuossa Kellog´s- rasiassa ajattelin säilyttää koirankeksejä.








Jonkin aikaa sitten ostin kolme 100g:n kerää ihanan greigeä sukkalankaa, ajatuksenani virkata niistä itselleni laukku.

Synttärinä sisarukseni kuitenkin  yllättivät minut ihanalla lahjalla, he olivat porukalla ostaneet minulle  Globe Hopen Anna- laukun, josta olin jo pitkää haaveillut. Voi niitä kultaisia <3




Tuon  laukkua koristavan söpön pitsirusetin on tehnyt siskoni.

Ja koska nyt minulla on siis uusi, ihana laukku, ajattelin käyttää ne sukkalangat jonkin muuhun.



Aloin siis virkata koiralle peittoa :D Kaksinkertaisella langalla tulee sopivan muhkeita silmukoita ja lanka on konepesun kestävää.

Pistipalan malli on sama kuin keskeneräisessä huivissani. Huvistakaan ei enää paljoa puutu, se on vaan niin erinomainen matkakäsityö että olen vähän niinkuin säästellyt sitä puuduttavia automatkoja varten.

Ja johan se joulukin on puolen vuoden päästä, pitää pistää sukankutimet taas suhisemaan, niin ehdin neuloa vielä monta paria pakettiin :) Jhuu, olenhan mä vähän pöljä, kun keskikesällä suunnittelen villasukkia ja virkkailen vauvalle eikun  koiralle peittoa... Mutta minkäs itselleen mahtaa.





Iloista juhannusta kaikille! 


tiistai 19. kesäkuuta 2012

Elämä ottaa ja elämä antaa.

Olen tehnyt pitkän harkinnan, jahkailun ja pohdinnan jälkeen ison päätöksen.
Meille tulee koira.
Pietarista koiratarhalta, 4- vuotias narttu, joka tarvitsee uuden  mahdollisuuden. Vähän niinkuin minäkin tarvitsin, ja sain muutama vuosi sitten.
Silloin, kun  maailmani mureni ja tunsin menettäneeni kaiken. Kun  jouduin muuttamaan ja opettelemaan elämään  uudestaan, ilman kahta kaikista tärkeintäni, Kössi- koiraani ja  avomiestäni. Silloin, kun kaikki tuntui loppuuneen siihen paikkaan, siihen eroon.

Elämä voitti kuitenkin, tapasin tuon ihanan ihmisen, Miehen, jonka kanssa nyt jaan  elämäni.
Ja kohta yhteisen koiran.
Toivon, että tämä tarina päättyisi onnellisemmin. 




Alkuperäinen kuva on  Elämä koirille- yhdistyksen sivuilta.
Näillä näkymin, jos aikataulu menee niinkuin on suunniteltu, tyttönen tuodaan Suomeen ja haemme sen kotiin 6.7. En meinaa pysyä nahoissani!

Koiran nimi on Kusja, mutta me (Tai no, oikeastaan minä...) päätin, että koiraa kutsutaan meillä Elsaksi.
Siinä on tarpeeksi samanlainen sointi, S- kirjain ja lopussa tuo A:a. Koska en halua sanoa koiraani sellaiseksi, joka kuulostaa vähän pissalta.

Siinä sitä riittääkin tekemistä koko kesäksi ja luultavasti vielä paljon sen jälkeenkin, kun opetan koiraa tavoille ja ymmärtämään vihjesanat suomeksi. Toivottavasti tulevat toimeen lintujen kanssa, se tässä vähän jännittää.

Saan seuraa, tekemistä, haastetta ja sisältöä elämääni. Voi, miten olenkaan sitä kaivannut!

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Perjantaina

Kesä ei ole mulle kesä ilman pelargoneja. Edelliskesäisille ei ollut kunnollista talvehtimispaikkaa, talven aikana jäätyivät  kylmässä ladossa joten täytyi hankkia uudet. Heti, kun kesäkukat saapuivat, aloin metsästää niitä haalean- vaaleanpunaisia, mitkä viime kesänä kukkivat niin upeasti. 

Tämä partsi ei ole ihan niin aurinkoinen, kun pikku- parvekkeeni edellisessä asunnossa. Mutta parveke on lasitettu. joten nyt minun ei tarvitse varjella kukkasiani vesisateelta. Pelakoita on nyt neljä, yksi tummempi pinkki, yksi melkein valkoinen ja kaksi näitä vaaleanpunaisia. Saatan hankkia vielä muutaman lisää, jos sitä mieleistäni lajiketta löydän. Kauniita nämäkin :)



 Näissä kuvissa on nyt ne kaksi keski- vaaleanpunaista, muut eivät ole vielä näin kauniin tuuheita.




Olen unohtanut kokonaan esitellä tämän melko uuden cd- kaappini:


(Nyt vasta huomasin, mikä levy tuolla toiseksi ylimmällä hyllyllä on jäänyt näkyviin. Jos joku saa kuvasta selvän ja tietää tai muistaa bändin, saa varmaan hyvät naurut... Eihän noita kaikkia teini- iän levyjä ole malttanut poiskaan laittaa :D )

Tuota vanhaa ikkunanpokaa olin säilönyt jo tovin, kunnes Mies teki hyllyn toiveideni mukaan ja nyt saatiin levyt säilöön tuonne lasin taakse. Vasemmalla on kaksi pientä saranaa ja ovi pysyy kiinni magneetilla. Isäni auttoi maalaamalla hyllyn ruiskulla, minäkun en ole koskaan sitä ruiskua käyttänyt. Ikkunpokalle riitti vain kunnon pesu, halusin jättää sen noin.  Miestä tosin häiristee tuon ikkunan kulmien retkottaminen ja haluaa laittaa kulmiin vielä kulmaraudat. Ja saahan ne laittaa, kunhan jäävät takapuolelle.


Mulla ei oikein ole mitään järkevää kerrottavaa, joten pistän taas perjantain kunniaksi Lillin kuvaterveisiä.
Sillä kun on välillä vähän vaikeaa, vanha kun on. On tuo kunnollisten laskeutumispaikkojen keksiminen  käynyt niin kovin vaikeaksi.



Näyttihän se somalta tuossa metallilankakranssissa, mutta hieman kauhistuneena jouduin häätämään linnun siitä äkkiä  pois, ennenkun se saisi haavan itseensä. 


Tästähän Lilli otti kovasti itseensä, laskeutui korttitelineen päällä riippuvalle kyltille...

... Mutta sekin paikka paljastui pian huonoksi. Tästä Lilli sitten päätyi istumaan tuon kuvassa näkyvän kortin päälle, ja voihan sen arvata miten siinä kävi. Kortti taipui vaaka- asentoon, siitä pelastinkin linnun sormelleni. Siinä se istui sitten oikein tyytyväisenä, kunnes tajusi missä on. (Lillihän ei yleensä halua kädelle istumaan, ei sitten millään!) Mutta siitä olikin sitten onneksi jo mukavan lyhyt matka lentää häkkiin ja ottaa päälle kunnon tirsat.
On se niin raskasta vanhalle kävylle tälläinen seikkailu :D


Mukavaa viikonloppua kaikille! <3

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Hyvää kannattaa odottaa

Syntymäpäiväni on tulossa. Vihjaisin miehelle, että jos hän haluaa jollain mua muistaa, siellä suosikkikaupassani (joka lopettaa toimintansa ihan pian, voi surku!) olisi  vielä yksi kappale sellaisia seinäkoukustoja, vieläpä tarjoushintaan. Että se olisi sitten hyvin, hyvin,hyvin mieluinen lahja eikä tarvitsisi sitä sen kummemmin pähkäillä. Tällä hienovaraisella vihjeelläni sain sitten miehen suostumaan. Ja ihana omistaja, johon olen tässä vähän ehtinyt tutustuakin, vielä varasi koukuston minulle niin päästiin se sitten hakemaan. Ja niin sen sitten sain, että suurkiitos miehelle lahjasta :D  Ne synttärithän on vasta ensi viikolla, mutta tämä hylly oli pakko hakea pois, vieläkun sen siellä oli.





Sain koukuston seinälle, mutta vielä en tarkalleen tiedä, mitä siihen tulee. Nyt siinä on mutama kiva esine, kuihtuneesta neilikkakimpusta talteen ottamani nuppu, yksi kortti, rautalankasydän ja miehen lapsena veistämä puinen pystykorva, jonka on sellainen mun aarre, suosikkiesine. 


Suosikkiesineistä kun tuli puheeksi, seinällä roikkuu nyt toinenkin uusi lemppari. 


Äiti oli tenyt ihan mahavan löydön, tämänkin synttärilahjan sain jo ennakkoon kun Etelä-Pohjanmaalla vierailimme. Kasviaiheinen opetustauluhan on ollut mulla haaveissa kauan, sellaista olen etsinyt vaikka mistä, hinnat ovat ainakin netissä niin huimat että haaveeksi on aina jäänyt. Tämän Ebba Masalinin Peltokaali- opetustaulun löysi siis  äiti ja vieläpä ihan kohtuullisella hinnalla.




Taulussa on liitutahroja joita en saanut pois ja vähän kärsineet kulmat alareunassa, silti tykkään siitä ihan hurjasti! <3

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kuvakierros lapsuudenkodistani

Koska mun omassa kodissa ei sisustuksen suhteen ole oiken mitään uutta kerrottavaa, kuvasin Pohjanmaan-käynnillä vähän lapsuudenkotiani. Täällä äiti vastaa sisustuksesta, isällä on omat harrastuksensa.

Ensin näitä äidin upeita rauta- ja piikkilankatöitä:






Tämä kruunu on muuten valmis, mutta talon oma sähkömies, isäni siis, ei ole ilmeisesti saanut noita johtoja vielä laitettua kunnolla. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, eipä näy  olevan  vaimollakaan.  Vai mitenkäs se meni... :)


Olkkarissa on meneillään remontti, olohuoneen ja yhden lastenhuoneen välistä kaatui seinä. Se huone oli minun ja siskoni yhteinen ennen yläkerran valmistumista, jolloin saatiin kaikki neljä ihan omat huoneet.

Nyt kun neljästä lapsesta kolme on lentänyt pesästä, niin kaikkille lastenhuoneille ei ollut enää tarvetta. Yksi on isän toimistona ja yksi äidin askarteluhuoneena.

Räpsyjä yksityiskohdista ympäri taloa: 




Vihreä jakkara on uusi kirppislöytö. Olin vähän yllättynyt, äiti rakastaa sinistä ja siniharmaata, tämä on kuulemma sellainen kesäinen väripilkku. Bongasin muutakin vihreää:



Luonnonkivet on myös äidin juttu. Niitä onkin takapihan täydeltä :) Nämä taitaa olla Norjan matkalta, niin sileitä, että niitä on pakko aina vähän käpälöidä.


Nämä sinkkisydämmet peilin koristeena oli mun mielestä ihanat!

Takana näkyy mahtava, vanha kaappi, jonka äiti hioi ja käsitteli sitten vaalean sini-harmaaksi.


Kaapin päällä on kokoelma vanhoja käsiyökoreja ja ovissa äidin tekemät kranssit.


Esittelen vielä perheemme lellikin, kaikkien yhteisen silmäterän.




Tässä on Jeppe, teiniakoijeni paras ystävä ja kova talonvahti. Eläinsuojelun pentuna huostaanottama miksaus suomepystykorvaa ja jotain muuta. Tullessaan oli ehkä 5 kuukauden ikäinen, mahdottoman arka mutta silti jotenkin sydämet sulattava rääpäle.

 Nykyään noin 9- vuotias herra on itse rauhallisuus, makoilee pihalla irti tai kulkee äidin perässä. Ikä on alkanut jo hieman näkyä vaalentuneina karvoina kuonossa ja silmäkulmissa. Rakastaa rapsutuksia ja kevytluita (Jeppe saa nykyään myös "dieettinappulaa" kun aikani saarnasin koiran tankkimaisesta olemuksesta. Sillä on kuulemma vain niin tuuhea karva! :D 

Jepen  nykyisiä elinoloja kuvaa hyvin se, kun kerran käydessäni huomasin sen  makoilevan olkkarissa vauvanpeitolla ja äidiltä sitten  naureskellen kysyin, että ihanko vauvanpeiton hän on lellikille antanut. Äiti vastasi löytäneensä kirppikseltä ja ommelleensa itseasiassa kaksi peittoa päällekkäin, että olisi sitten mukavan pehmeä koiran siinä maata. 


Mukavaa, lämmintä ja kesäistä alkavaa viikonloppua! 

Terveisin, Maija


Ja hei muuten, Wanillassa on arvonta! Klik, klik!