Toivotus hyvän joulun

"Pieni joulun lapsi,

joulu meille tuo.

Saavu joka kotiin,

saavu lasten luo.

Saavu sinne, missä

epäsopu on,

anna koteihimme

henki sovinnon.

Saavu sinne, missä

joku yksin jää.

Anna jouluilon

hänet yllättää.

Pieni joulun lapsi,

valo maailman.

Sinä meille annat

juhlan oikean."

-Jukka Salminen-

Hyvää ja rauhallista joulunaikaa!

♥: Maija

Lautashyllyllä

Kuten aiemmin kerroinkin, teetin tänä vuonna joulukortit valokuvasta. Elsahan se siinä, kuinkas muutenkaan :) 

Vaikka suurta intoa kodin joulukoristamiseen en itsestäni ole tänä vuonna löytänyt, on keittiön lautashyllylle tullut laitetuksi muutamia jouluisiakin juttuja.

Ja ensin tuntui, että tämäkin on ihan liikaa, mutta nyt silmä on jo ehtinyt tottumaan.

Ja hankinpa sitten kuitenkin yhden uuden joulukoristeen, pienen tonttupojan. 

Joulupuu on rakennettu

Tänäkin vuonna meillä joulupuun virkaa toimittaa pienenpieni kuusi.

Melko harva ja vänkyrä ressukkahan se on, mutta jotenkin ihana juuri tuollaisena.

Pienenpieni kuusi sai latvaansa pienenpienen tähden. 

Tähtösen virkkasin Novitan Silver- langasta 2 mm:n koukulla.Ohje tähteen löytyy täältä.

Tärkkäsin tähden vesi- erikeepper- seoksella ja pingotin muotoonsa.

Spiraalin vääntelin alumiinilangasta.

Joulukoristeita olen laittanut kotiin vain muutamia sinne tänne.  Ei vaan ole tehnyt mieli yhtään enempää.

Näin tänä jouluna. 

Kiitos mukavista kommenteista, joita olen blogiini viimeaikona saanut :)
Olen välillä ihan häkeltynyt, niistä tulee niin hyvä mieli.♥

Lapsi on terve, kun se leikkii

... Ja sairas, jos ei osaa lopettaa?

Jälkimmäistä en allekirjoita :)

Innostuin tuossa vähän hyasinttien kanssa.

Pistin sipulit vanhaan kakkuvuokaan, lisäsin multaa ja päälle sammalta. Jotain se vielä kaipasi.

Tuli siinä sellainen ajatus, tais sitten lähtee vähän mopo lapasesta.

 

Lisäsin  päälle tekolunta. En ollut uskonut sellaista koskaan tarvitsevani, mutta piti sellaistakin sitten mennä ostamaan. Ja olisihan se aito lumihuntu pikkusen epäkäytännöllinen sisällä, ja siksi toisekseen kun sitä ei taaskaan ede ole.

 

Tässä lumisessa mätikössäni asuu peuraperhe ja muutama peuroihin nähden hyvinsyönyt tintti.

 Meniköhän jo vähän överiksi?

Nappikranssi

 Väsäsin ystävälle lahjaksi kranssintapaisen koristeen metallilangasta ja punaisista napeista.

(Kuvassa kranssi takaa.)

Ensin muotoilin rautalangasta sydämenmuotoisen kehikon. Kiersin rautalankaa vielä muutaman kierroksen kehikon ympäri saadakseni siitä tarpeeksi tukevan. Sitten kiinnitin napit ohuemmalla metallilangalla rei'istään kehikkoon.

Erilaisia nappeja olen haalinut kirpputoreilta.

Joululahjat alkavat olla suurimmaksi osaksi paketoituna. Se on vaan musta niin kivaa hommaa.

Mitään uusia paketointitarvikkeita en ole tätä joulua varten hankkinut, kun kaikenlaista paketointiin sopivaa kaapeistani löytyy yllin kyllin. Mukavaa saada niitä käytettyä.

Mutta tämä  sellofaani ei ole koskaan oikein suostunut taipumaan tahtooni, lopputulos on aina tälläinen ruttuinen möltti :D

Huopatossut vol.3

Jotkut neulemallit vaan toimii, niin hyvin että täytyy neuloa vielä uudestaan. Ja uudestaan. Ja niin edelleen.

Sweet things- blogin Annikan huopatossujen ohje on just sellainen.

Nyt vuorossa huopatossut vol. 3. 

Ekat neuloin isälle, toiset itselleni ja nyt kolmannet kummitädille.

Ja koska isän tossut ovat olleet hyvin tykätyt ja kovassa käytössä, on puikolla vielä yksi pari lisää.

 

Lankana on tällä kertaa Huopasen sijaan Novitan Puro, värinä Lehto. Jota ei enää mistään saa. Höhhh! Tämä on vääryyttä.

Puikot kutosen.

Osui tällä kertaa ikävästi solmuiset kerät, väriliuku ketkesi kesken tossun, mutta koska koneessa huopuessa värien rajat sekoittuvat kuitenkin hieman, niin neuloin menemään vaan.

Niin ja taisin laittaa koneeseen tossujen kaveriksi liian vähän muuta pyykkiä, sillä nämä ottivat ja huopuivat todella tiiviiksi mytyiksi. Mutta tehokkaalla kiskomisella, jaloissa venyttämisellä ja  vielä lopuksi silitysraudan kanssa  höyryttämällä tuli niistä ihan passelin kokoiset.

Olisi kiva kuulla, onko sinulla joku suosikkiohje? Neulonta- virkkaus- tai jokin muu näperrys tai piperrys. Pistetään lempparivinkit jakoon :)

Pikkujoulut

 Järjestin parille ystävälleni pikkujoulut meillä.

Minä, joka yleensä en minkään valtakunnan kutsuja pidä.

Olen vain niin kova jännittämään sellaisia.

Nyt ei tarvinnut jännittää, paikalla oli vain  hyvin tuttuja ja rakkaita ihmisiä.

Syötiin hyvin, juteltiin, naurettiin ja askarreltiin.

Kattausta koitin kuvata, vaikka tätä astioiden asettelua ei kyllä oikeastaan kattaukseksi voi kutsua. Pieneen keittiöön kun mahtuu luonnollisesti vain aika pieni pöytä, eikä me arkena yhtään isompaa tarvitakaan. Joten kipot asetellaan pöytään niin kuin sattuvat sopimaan :)

Taidan tehdä ystävien kesken vietetyistä pikkujouluista itselleni uuden perinteen.

Joululahjasukat

Viime jouluksi neuloin sukkia useamman parin, mutta tänä vuonna ainakin näillä näkymin pukinkonttiin päätyy vain nämä yhdet. Äidille, tietysti. Isälle on puikolla tossut ja itseasiassa vielä sukatkin, mutten ole varma tykkäsinkö niistä sukista vai meneeko purkuun. Niiden raiat toivat mieleen pappakalsarit.

Lanka on 7 veljestä, puikot 4mm.

Ohje on Novita- lehden numerosta 4/10, sovelsin vähän ja tein pitsineuleraitojen väliin yhden välikierroksen vähemmän kuin ohjeessa.

Ja vaikka sitä kuinka teippiharjaisi nämä neulomukset ennen niiden kuvaamista, niin viimeistään kuvia koneella selatessa sieltä bongaa aina sen pakolliset 15 koirankarvaa. 

Syy ilmenee kuvasta.

Jotenkin se on aina niin kiinnostavaa, mitä mä sitten ikinä teenkään. Missä Maija, siellä Elsa. Oma perävaununi.

Operaatio joulukortitkin on saatu onnistuneesti päätökseen ja kortit postiin.

Olen askarrellut itse kortit niin kauan kun muistan niitä lähettäneeni, mutta nyt halusin kokeilla jotain uutta ja teetin kortit valokuvasta. Voisin näyttää näitä kortteja sitten vähän lähempänä joulua :)

Hyvää alkavaa viikkoa ♥

Joulutunnelmaa metsästämässä

Tänne ei ole toiveistani huolimatta satanut vieläkään pysyvää lumihuntua.

Siihen en voi vaikuttaa, mutta täytyy yrittää keskittyä niihin asioihin, joihin voin.

Hakea sitä joulufiilistä muilla keinoin.

Uusia joulukoristehankintoja en ole juurikaan tehnyt. Ei tee vaan mieli mitään tavaraa, ei nappaa.

Mutta enkelikelloa olin etsinyt ja pienen ja söpön löysin. Ei vaan meinannut aluksi pyöriä, mokoma. Pistin tuikun pikkuiseen, vanhaan hiekkahentusen vuokaan ja johan alkoi pyöriä.

Kauniin adventtikynttelikön löysin jo kesällä, muutamalla eurolla kirpparilta.

Mutta yksi pieni vika siinä osoittautui olevan, kaikki kynttilät kun eivät välttämättä seiso siinä täysin suorassa. En halunnut riskeetata ja sotkea steariinilla tuota pellavaliinaani, joten pistin suojaksi kakkupaperin. Täytyy ennen toista adventtia koittaa muistaa hankkia kynttelikön alle vielä pikkuisen tuota  tämänhetkistä isompi paperi. 

Tuo itse liinakin on kirpparilöytö, vanha pellavainen astiapyyhe.

Ensimmäisen adventtina yllätin itseni jynssäämästä kylppäriä hammasharjalla.

Muuten olen ollut ihan ihmisiksi.

Ja tänään leivoin joulun ensimmäisen pellillisen torttuja. 

Eiköhän se fiiliskin tästä ala taas löytymään :)

Hauska jämälankavillasukkajoulukalenteri houkuttelisi kovasti neulomaan. En ole koskaan sukkia tuolla tekniikalla tehnyt. Mutta vielä on muutama joululahja kesken puikoilla, hoitelen ne ensin ja katsotaan sitten. Ja voihan ne jämälankasukat ottaa vaikka joululoman projektiksi :)

Joko jouluttaa?

Eletään marraskuun viimeistä viikkoa. 

Sitten alkaa joulukuu. Siis JOULUkuu.

Näin lähinnä itselleni tiedoksi.

Olen pahoillani, sillä nyt toistan itseäni. Näin se menee, joka vuosi:

Kauppoihin tulee ensimmäiset jouluiset lehdet, ostan yhden.Nautiskelen siitä.

Askartelen.

 Joulukortit ovat ajoissa valmiina. Tänä vuonna tein poikkeuksen, teetin valokuvasta.

Ihan kiva fiilis, suunnittelen ja valmistelen rauhassa.

Sitten se alkaa vyöryä päälle. JOULU, JOULU, JOULU! OSTA, OSTA, OSTA!! PIMPELI- POMPELI!!!

Hyi kamala. Sälää, tingel-tangelia, bling- bligiä. Eikä se vielä riitä, että se valloittaa kaupat. Se tunkee kotiinkin, mainoksina telkkarista ja kasoittain postiluukusta.

Olen jo ihan sitä mieltä, että aivan kauheaa koko homma. Haluaisin muuttaa korpimökkiin. Sama kuvio toistuu, ihan joka vuosi.

Kunnes rauhoitun. Palaan takaisin raiteilleni.

Silitän kivan pellavaliinan puhtaaksi pestyyn pöytään.

Aloitan siis puhtaalta pöydältä, kirjaimellisesti.

Siihen on kiva sitten laittaa kukkia ja kynttilöitä.

Ne kuuluvat minun jouluuni.

Pikkuisen joulukahvia tavallisen kahvin sekaan.

Valkoinen tähti pääsee taas ikkunaan. Ihanaa valoa pimeän keskelle. 

Pientä ja pehmeää

Halusin muistaa kaverini pian syntyvää poikavauvaa lämmöllä ja pehmeydellä.

Tästä Novitan ohjeella neulotusta kypärämyssystä on muodostunut minulle jo perinne. Neulon sellaisen aina, kun joku läheiseni saa lapsen.

Lankana Novita Wool sävy, löysin yhden kerän tätä kaunista väriä kirppikseltä. Puikot 3,5 mm.

 

Ja koska Sävyä jäi vielä vähän, neuloin vielä töppöset. Woolin lisäksi käytin Dropsin Alpacaa.Puikot olivat 4,5 mm.

Töppösten ohje löytyy Suuri Käsityö- lehden sivuilta.

Ensimmäisistä töppösistä tuli tiukalla käsialallani hyvin pienet, mahtuvat luultavasti juuri ja juuri vastasyntyneelle. Siin neuloin toisetkin, ohjeen suuremmalla koolla kaksinkertaisesta Dropsin Alpacasta.

Lahjaneuleiden mukana on kiva antaa myös hoito- ohjeet, niin ei tarvitse arvuutella saako pestä koneessa vai ei. 

Pesuohjeet kirjoitin tagiin, jonka koristelin kuvioteillä ja viimeistelin kiinnittämällä sen lakkiin nauhalla ja hakaneulalla.

Yhtenä iltana

Mistähän se johtuu, että parhaat ideat pälkähtävät päähän aina myöhään illalla?

Juuri niin kävi taas eilenkin.

 

Makkarissa, sängyn päällä roikkui pitkään tämä suuresta, vanhasta kehyksestä jo vuosia sitten tuunaamani taulu. Valkoiseksi maalamani levyn päälle olin kiinnittänyt valkoista pitsikangasta ja levy ruuvattu kehykseen kiinni.Kuvat hehyksissä vaihtuivat aina fiiliksen mukaan.

Taulu ei kuitenkaan tässä asunnossa koskaan oikein löytänyt paikkaansa. Se roikkui pitkään vähän niinkuin tyhjän päällä sängyn yläpuolella. Ei vaan toiminut sitten yhtään. Siispä se saikin lopulta lähteä, väsäsin  taulun paikalle kollaasin ja taulu jäi odottamaan uutta paikkaansa makkarin nurkkaan.

Ja eilisiltana keksin.

Heti paikalla menin kaivelemaan kaappejani ja onnekseni sieltä löytyi sopiva palanen kananverkkoa. (Nii-in, kaikkea mä siellä säilönkin...)

Ilmeisesti puhkuin niin intoa tämän ideani kanssa, että isäntä heltyi ja suostui heti ruuvaushommiin. Raskaasti huokaillen, mutta suoostui kuitenkin.

Levy irti kehyksestä, kanaverkosta pala väliin ja levy takaisin kiinni. Sitten vielä uusi ripustuskoukku ja taulu uudelle paikalleen seinälle. Kello näytti 22:10.

Mutta tämä ei ollut vielä tässä. Tarvittiin vähän lisäosia.

Vääntelin pihdeillä alumiinilangasta pieniä S- koukkuja.

Nyt alkaa varmaan jo hahmottua, mitä tästä on tulossa.

Seuraa asettelua....

 

Ja lisää asettelua.

 Kello näyttää pikkuista vaille 11 illalla.

 

Ja uusi korutauluni on valmis :) 

Ja muuten, tuo ikivanha kehys ei ole ristimittaa nähnytkään ja kuvissa se näyttää vielä todellisuuttakin vinommalta. 

Vinksahtanut taulu, vinksahtaneelle naiselle.