Elämä ottaa ja elämä antaa.

Olen tehnyt pitkän harkinnan, jahkailun ja pohdinnan jälkeen ison päätöksen.

Meille tulee koira.

Pietarista koiratarhalta, 4- vuotias narttu, joka tarvitsee uuden  mahdollisuuden. Vähän niinkuin minäkin tarvitsin, ja sain muutama vuosi sitten.

Silloin, kun  maailmani mureni ja tunsin menettäneeni kaiken. Kun  jouduin muuttamaan ja opettelemaan elämään  uudestaan, ilman kahta kaikista tärkeintäni, Kössi- koiraani ja  avomiestäni. Silloin, kun kaikki tuntui loppuuneen siihen paikkaan, siihen eroon.

Elämä voitti kuitenkin, tapasin tuon ihanan ihmisen, Miehen, jonka kanssa nyt jaan  elämäni.

Ja kohta yhteisen koiran.

Toivon, että tämä tarina päättyisi onnellisemmin. 

Alkuperäinen kuva on  Elämä koirille- yhdistyksen sivuilta.

Näillä näkymin, jos aikataulu menee niinkuin on suunniteltu, tyttönen tuodaan Suomeen ja haemme sen kotiin 6.7. En meinaa pysyä nahoissani!

Koiran nimi on Kusja, mutta me (Tai no, oikeastaan minä...) päätin, että koiraa kutsutaan meillä Elsaksi.

Siinä on tarpeeksi samanlainen sointi, S- kirjain ja lopussa tuo A:a. Koska en halua sanoa koiraani sellaiseksi, joka kuulostaa vähän pissalta.

Siinä sitä riittääkin tekemistä koko kesäksi ja luultavasti vielä paljon sen jälkeenkin, kun opetan koiraa tavoille ja ymmärtämään vihjesanat suomeksi. Toivottavasti tulevat toimeen lintujen kanssa, se tässä vähän jännittää.

Saan seuraa, tekemistä, haastetta ja sisältöä elämääni. Voi, miten olenkaan sitä kaivannut!