Käpälämäen kevät

Tilamme on saanut nyt virallisesti nimekseen Käpälämäki.

Monenlaisia nimiä pyöriteltiin. Miehen sukunimen mukaan nimeäminen ei tullut kyseeseen sen yleisyyden vuoksi. Mies ehdotti p*skakönkäänkurua Kummelin mukaan, minä ehdotin takapajulaa.

Luulin keksineeni jotain omaa, kun ehdotin tätä nimeä, johon sitten päädyimme. Todellisuudessa nimi taitaa olla sangen yleinen.
 

Pajunoksista puuttui vielä kissat, mutta höyheniä oksiin löytyi ihan omasta takaa, kiitos team Äly & Väläys, alias Kaarle ja Simeoni. 

Omat ja sukulaistenkin jämälangat

Ajatuksissa on ollut pitkään oikein värikkään vauvanpeiton virkkaaminen jämälangoista.

Omat jämälankavarastoni olivat vuosienkin hilloamisen jälkeen edelleen liian rajalliset peittoa ajatellen.

Ahkeran neuloja- mummani jäämistöstä sain hänen jämälankansa ja kuultuaan keräilystäni myös serkkuni lahjoitti  pussillisen värikkäitä keränperiä.

Toinen mummani on todellinen lankahamsteri, hänen loputtomista kätköistään olen saanut valita kerätolkulla eri värisiä lankoja.

Peittolangat alkaa olla vihdoin kasassa. Käytän peittoon Novitan Nallea, Woolia ja muita mahdollisimman samanvahvuisia ja - oloisia, konepestäviä villa- tai villasekoitelankoja.

 

Kolme iltaa olen palasia virkannut, kasassa on jo iso nippu värikkäitä ympyröitä.

Virkkaan ympyrät lopuksi ulommaisella kierroksella yhteen. 

Kokeilin useita erilaisia hienoja, uusia yhdistämistekniikoita, mutta päädyin silti tähän tavalliseen.

Muutaman palan yhdistin jo testimielessä.

 

Peiton päättelyssä on sitten ihan oma hommansa.

Nytkin odottelee monta talven aikana valmistunutta neulomusta päättelyä ja höyryttämistä. 

Että osaakin olla vastenmielistä hommaa.

Retroverhosta lempparimekko

Nyt ollaan jännän äärellä, viisi viikkoa kestänyt työssäoppimisjaksoni vanhainkodissa on tutkintoviikkoa vaille pulkassa.

Ennen kesää on edessä vielä viimeinen perusopintojen työssäoppimisjakso, sitten alkaakin jo erikoistuminen eli valitsemani osaamisalan opinnot. Aika tuntuu rientävän vauhdilla, reilun vuoden kuluttua olenkin  todennäköisesti jo valmis lähihoitsu :) 

Mutta se opinnoista. 

Aikoja sitten ompelin itselleni mekon retroverhosta, mutta en saanut sitä kuvattua itseni yllä.

Siskoni oli taannoin käymässä ja suostui mallikseni.

Mekko on mun ensimmäisiä ompelemiani vaatteita ikinä. Kaavan kopioin erään naisen ompelemasta ihanasta mekosta ja muokkasin sitä itselleni sopivaksi. Sain ohjausta mekon ompeluun ja siitä onkin tullut lempparivaate, jota olen käyttänyt paljon.
 

Kaavat ovat tallessa ja mieli tekisi ommella sillä vielä toinenkin retokangas-mekko. Myös pellavamekko olisi ihana, mutta  sitä oikean vihreää pellavaa ei ole tullut vielä vastaan kukkarolle sopivalla hinnalla.

Vihreän mekon ompelin kirpparilta löytämästäni trikoosta. Kaava on kopioitu äidin nätistä tunikasta.

 Kangas ei valitettavasti riittänyt hihoihin.

Trikoon kanssa oikean koon määritteleminen osoittautui hankalaksi, aluksi kun sainkin mekon sijaan teltan.  Siskoni auttoi pienennyksen kanssa ja lopulta ihan passeli siitäkin tuli.

Mainittakoon vielä, että olen ruumiinrakenteeltani kuvassa olevaa pikkusiskoani pulleampi, joten mekko on hänelle hieman suuri.

Haluaisin ommella itselleni enemmän vaatteita, mutta erikoinen ruumiinrakenteeni tuo hommaan lisää haastetta, sillä peruskaavan mukaiset vaatteet eivät sellaisenaan päälläni istu.

 Onnistuneiden vaatteiden aikaansaamiseksi täytyisi siis opetella myös kaavojen muokkaamista.

Oikein mukavaa viikonloppua!♥