Rakkaani Rapatassu

Saksiin sekä minun että Miehen kulahtaneet trikoopaidat räteiksi. Sillä ne ovat nyt todella tarpeen.

Joku kävi kupilla.

Taidan tietää, kuka.

Viikonloppuna pääsin irrottautumaan opinnäyttetyöstä, ainakin melkein. Olin ollut tuotteliaampi kuin kuvittelinkaan ja tarvitsin nopeasti lisää vanhoja kankaita. Kirpparikierrokselle siis!


Kankaita löytyi, toinen toistaan ihanampia ja vaikka kuinka paljon. Myös mumman kaapeista sain aarteita.
Hassua, kun toisinaan palaan  kierrokselta tyhjin käsin, ja sitten on näitä löytöpäiviä. Voin kertoa löydöistäni lisää joskus myöhemmin.

Oikeastaan mun piti karsia tavaroitani kovalla kädellä. Hups.

Yhdeltä kirpparilta sain mukaani pussillisen kukkapurkkeja. Sovimme, että tuon ne takaisin kasvien kera.

Anopinhammas oli taas innostunut poikimaan. Jätän itselleni yhden ja loput vien. Onneksi pääsen eroon, ikkunalauta on jo aika täynnä. Istutin samalla kaupan ruukkusalaatintyngän. Haluan kokeilla onnistuisinko kasvattamaan sitä kukkapurkissa.

Kössi mökötti, kun kielsin sitä syömästä multaa ja taimia. Voi parkaa, aina kaikki kiva kielletään.

Ihan kamalaa ja kamalan ihanaa

Blogissa on ollut hiljaista. Ja tulee varmasti olemaan koko tämän kuukauden.
Sillä koulussa alkoi kauan jännittämäni osuus, opinnäytetyö.

Olen yrittänyt nauttia tästä. Olla streessaamatta liikaa. Mutta en voi sille mitään, että jännittää. Pelottaa suorastaan.

Valitsin aiheen, joka on niin mua. Yhdistän huovutusta ja kierrätysmateriaaleja, lähinnä kirpparikankaita. Saan siis huovuttaa mielin määrin, lotrata vedellä ja saippualla sydämeni kyllyydestä.

Opinnäytetyöhön kuuluu kuitenkin aina kirjallinen osuus, ja se on se mörkö. Kyllähän minä tekstiä pystyn tuottamaan, kun sille päälle satun. Mutta tieto siitä, että se teksti tarkastetaan, arvostellaan ja syynätään tarkasti, tekee kirjoittamisesta kamalaa. En vain osaa luottaa itseeni.

Kolmiportaiseksi muuttunut arvosteluasteikkokin harmittaa. Vaadin itseltäni niin paljon, ja nyt vaihtoehtoja on vain kolme; huono, keskiverto ja ihan paras. Tai niin sen koen. Jos en saa sitä ihan parasta, niin sitten työ on vain keskinkertainen.

Tähän voin tuumata vain, että toivottavasti vielä joskus opin elämään itseni kanssa. Riittämään sellaisena kuin olen. Kaikki olisi sitten niin paljon helpompaa.

*

Käsitöitä teen iltaisin, että saan ajatukset hetkeksi pois koulusta. Sukat valmistuivat jo ajat sitten, vielä kun saisin kuvattua ne. Olen virkkannut ja  neulonutkin vähän  erästä ikuisuusprojektia.

"Askartelin" tietokoneella bannerin tänne blogiin.

Innostuin yrittämään, kun löysin tämän ihanan blogin, jonne on koottu kauniita vintage- kuvia. Tarkistin vielä, että näitä kuvia on lupa käyttää.

Nämä kuvat ovat samasta blogista.

Tekisi mieli laittaa tulostin laulamaan ja piristää kotiakin uudella taululla.

Järkeä vai ei?

27.3. meilläkin sammutettiin valot earth hourin ajaksi.

"Energiasta ja sähköstä lähes kaikkitietävä"-isäni  kertoi, miten järjetöntä  todellisuudessa on, että kaikki sammuttavat valot  samaan aikaan. Aiheuttaa kuulemma enemmän haittaa kun hyötyä.  Olisipa jättänyt jakamatta tämän tiedonjyvän. Ilonpilaaja.

Virkkasin pieniä pylpyröitä. Suunnittelin näistä jo vaikka mitä, mutta siinä ne aina vain ovat, päättelemättä.

Nyt on ehkä järjettömin ajankohta villasukkien neulomiseen, mutta minkäs teet. Kun tekee mieli neuloa just niitä sukkia.

Iloista pääsiäistä!

Vintage-kuva täältä.