"The ugly truth"- tyyppisiä postauksia olen useissa blogeissa nähnyt viimeaikoina, naureskellut ja salaa huokaissut helpottuneena. Että ei se meidän koti ole sittenkään ainoa, jossa on välillä pöydät lastissa ja imurit pitkin lattiaa.
Tässä karu totuus meidän keittiöstä. Kuvan otin yhtenä aamuna ennen aamulenkille lähtöä.
Mitäs sieltä sitten löytyykään? Kulho x 2, joista syöty illalla hedelmäsalaattia, toisessa kulhossa nököttää kauha. Myös teetä on todistetusti juotu illalla, siitä todisteena kaksi kukallista kuppia. Seassa myös muumimuki ja yksi lasi. Kattauksessa mukana näemmä myös kaksi pakettia undulaattien jyvätankoja, avaamaton paketti koirankakkapusseja, vesipullo, kolme kynää, muistilappuja, rullamitta, kaksi lehteä, hiuslenkki, tyhjä deodorantin kartonkipakkaus sekä niin ikään tyhjä maitopurkki. Ai niin, ja pitäisi siellä kaitaliinakin olla vielä jossain :)
Sotkuisia kaappeja tuskaillessani äitini sanoi kerran viisaasti. "Vähän päivässä on paljon viikossa." Kirjoitin sen ylös, käyn sen sitten liitutaululta lukaisemassa aina, kun kaaos-ahdistus iskee.
Keittiön "kuivaruokakaappi" on ollut pitkään todella ongelmallinen siistinä pidettävä.
Siivosin ja uudelleenjärjestelin sen huolella ja etsin sopivat säilytyspurkit jokaiselle pikkusälälle.
Nyt kun kaikelle on oma paikkansa, mausteet, jauhot, pastat ynnä muut löytävät helpommin tiensä myös miehen käytöstä takaisin sinne, minne kuuluvat.
Tai ainakin hetkellisesti.