Virkattuja herkkuja

Virkkasin pieniä leivoksia kummityttöäni ja muita lähipiirin lapsosia ajatellen.

Nämä ovat vielä koeversioita, ajattelin suunnitella ja kokeilla  ensin muutamia erilaisia leivoksia ja virkata sitten pukinkontiin parhaiten onnistuneita versioita.

Ainakin berliininmunkkeja ja täytekeksejä ajattelin vielä kokeilla. Muffinssit voisi koristella helmillä, mutta pelkään niiden päätyvän vielä oikeasti pieneen suuhun, joten ehkä parempi jättää suosiolla helmet pois.

Lankana Sandnes Mini Duett kaksinkertaisena, koukku 2,5 mm ja mallit itse kehiteltyjä.

Iltapäiväkahvit meren rannalla

Aina joskus kahvit maistuu vaan niin paljon paremmalta, kun ne juo jossain muualla kuin kotona.

Pakattiin kahvit termariin ja suunnattiin Reposaareen. Se on kaunis ja jotenkin niin rentouttava paikka, käymme siellä silloin tällöin.

Elsa ei ole oikein koirapuisto- koiria, mutta tälläisistä retkistä sekin nauttii.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa :)

Kuvausharjoituksia

Yhtenä iltana miehen ollessa Elsan kanssa metsästämässä sain hyvää aikaa leikkiä vähän kameran kanssa.

Muutamia Schleich- figuureja olen löytänyt kirpputoreilta ja muutaman ihan kaupastakin ostanut (muka) lapsivieraiden iloksi. Soveltuvat hyvin myös näihin mun leikkeihin :)

Isältä sain lainata objektiivia ja lähikuvauslinssejä, ja nyt olen niistä ihan täpinöissäni.

Valon kanssa on vähän ongelmia.

Voi aurinko armas, tulethan pian takaisin?

P.S. 71 lukijaa, vau! Kiitos teille ihanille, kommenteista myös <3 br="br">

Vinttura naulakko

Olin taannoin kivalla kurssilla kansalaisopistolla, inspiroiduin ja sain monta juttua valmiiksikin.
Rautalankainen naulakko jäi keskeen, vääntelin sen tänään valmiiksi.

Aika raskasta työstettävää tuo paksu rautalanka, ei meinannut  millään taipua tahtooni.
Siinä väännellessä mietin samalla itseäni, sitä ikävää puolta, jolle mikään ei kelpaa. Koskaan en ole kyllin hyvä, aina voi tehdä asiat paremmin. Pyrin täydellisyyteen sitä koskaan saavuttamatta. Koska en ole täydellinen, en ole mitään, ainoastaan huono ihan joka suhteen. 


Joskus on helpompaa, vaikka esimekiksi tämän blogin suhteen. Kirjoitan juttuja joita mielessä pyörii, haluan jakaa pieniä iloisia asioita. Kirjoitan ja postaan. Välillä taas kirjoitan, muokkaan ja lopulta poistan, jätän koko homman sikseen. Ahditun. Tunnen olevani huono ihminen, sillä kun en kerran koskaan voi kelvata itselleni, kuinka voisin koskaan kelvata yhtään mihinkään. Joksus en viitsi edes yrittää.

Nyt mielessäni nostin tämän "kissan pöydälle". Tiedän, tämä on loppuelämän pituinen projekti. Oppia riittämään itselleen, olemaan tyytyväinen vaikkei täydellisyyttä saavutakkaan. 

Takaisin siihen naulakkoon. Siitä tuli vähän epäsymmetrinen, sydänten lenkit evät ole keksenään samanlaiset ja reunojen kiekurat ovat ihan eri paria. Myös kohdat, josta liitin kappaleet toisiinsa, tuli vähän turhan paksut.

Päätin, että tämä menee silti seinälle. Olkoon se muistuttamassa siitä, että epätäydellinenkin voi olla kyllin hyvää.