sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Kevät.

Kevät on tullut. Vaikka ulkona ei näytä siltä, tunnen sen sisälläni.
Nyt ajatukset täyttää koulujutut, tuleva opinnäytetyö ja kaikki mikä täytyisi olla valmista ennen sitä. Viikonloppuna yritin irrottaa itseni koulusta. Levätä hetken.



Lillin kylpyhetkeä on hauska seurata. Ensin tutkitaan astiaa kallistelemalla päätä puolelta toiselle. Jos vesi ja astia saavat hyväksynnän, noustaan istumaan reunalle. Alkaa mieletön lotraus, pörhistely ja sukiminen, jatkuen kunnes koko lintu on aivan märkä.
Harmi että tuota pientä, touhuavaa eläintä on niin vaikea kuvata.


Puikolla oleva vauvanpeitto edistyy hitaanlaisesti. Näin paksu lanka ei vain taida olla mun juttu. Teen peiton ristiäislahjaksi ystävän pojalle. Eiköhän se siihen mennessä valmistu.


Lahjaan kuuluu myös tämä pastellisävyinen kortti.


Vihreäsävyisen kortin tein pikkusiskon syntymäpäivää varten.

Tein samalla myös kortin miehen siskon häihin, mutta kortti näytti kuvassa niin kamalalta että päätin olla julkaisematta koko kuvaa.

Tuntuu paljon järkevämmältä tehdä useampi kortti kerralla. Aina ensin levitän tarvikket pöydälle, askartelen siinä hetken ja kerään taas ne kaikki pois. Ja usein heti seuraavana päivänä sama juttu. Jonkinlainen askartelu- ja käsityöhuone tai edes nurkkaus olisi ihan mahtava.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Aamu kotona

Tänä aamuna istuin rauhassa ja annoin teen hautua. Se on nyt toiseksi viimeinen hiihtolomapäivä. Pihalta tuli ihana valo, ei tarvinnut sytyttää lamppuja.

Hetken mielijohteesta otin kameran  ja kuvasin kaikkea mitä ympärillä näin. Annoin kaiken sotkun olla niinkuin oli, kuvasin vain.









Muokkasin ainostaan rajaamalla kuvat, en muokannut piiloon edellisistä asukkaista kertovia reikiä seinissä tai kamalan värisiä ikkunanpieliä.




Martta Wendelinin kalenteri oli hyvä ostos, vähän niinkuin olisi uusi taulu joka kuukausi.



Tämä pikkutaulu taas on Miehen ostama ja se kuvaa häntä hyvin.
 Siinä lukee: "Luulin kerranki olevani vääräs, mutta erehryyn."



Linnut kököttävät häkissä niinkuin tatit, vaikka ovet ovat olleet auki jo monta tuntia.



Sykon Carpe diem- kortti  on  tauluna seinällä  lintuhäkkien välissä. Linnut eivät ole ymmärtäneen vihjausta.

maanantai 22. helmikuuta 2010

Säärystimet, taas.


En kehtaa edes kertoa, montako eri työtä  on puikolla... Päässyt vähän lipsahtamaan. 

Nuoremmalla pikkusiksolla on aprillipäivänä synttärit, keksin niin hyvän lahjan että hihittelin salaa itsekseni näitä neuloessani.

Säärystimet, ihan tavalliset säärystimet.


Paitsi että ovat niin oikean väriset!
Vaikka kuinka yritin, en saanut kuvan värejä säädettyä ihan todellisiksi, värit ovat  oikeasti vielä räväkämmät kuin kuvassa.

Idea syntyi, kun näin siskon uuden, tosi kirkkaanvihreä- kuviollisen takin. Juuri kun olin edellisenä iltana silitellyt lankojani ja pohtinut, mihin ihmeeseen tulen koskaan tarvitsemaan noin räväkän väristä lankaa. Yhdistettynä toiseen vihreään lankaan se sopi takkiin hienosti.


Huonon valon lisäksi lisähaastetta kuvaamiseen tuo yksi utelias Kössi.

Puikot 4mm, lanka kahden eri kirkkaanvihreän seiskaveikkakerän jämiä. Kolmen kerroksen raitoja vuorotellen, ilman sen kummempaa ohjetta.

Olisi voinut tehdä vähän pidemmät, mutta pelkäsin toisen värin loppuvan. Lankaa jäi tietysti yli, ja vähän harmittaa kun en vain neulonut pidemmäksi.

Aprillipäivään on vielä aikaa ja olen ajatellut tekeväni lahjaksi vielä jotain muutakin. Mutta mitä?

sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Hyvää ystävänpäivää!


Kaikille blogissani vieraileville.

<3: Maija


P.S. Suloinen vintage-kuva löytyi täältä.

perjantai 29. tammikuuta 2010

baktus

Tämän baktuksen neuloin jo hyvän aikaa sitten. Tein sen lahjaksi  ystävälleni, ja koska hän lukee tätä blogiani silloin tällöin,  päätin postata huivin vasta kun olen jo lähettänyt sen uudelle omistajalleen rapakon taakse.




4,5mm:n puikoilla huiviin meni kaksi kerää kaunista tummanruskeaa Sandnes Garnin Kitten Mohairia. Lopputulos oli kevyt ja pehmeä.


Asiasta toiseen, ostin huutiksesta  suloisen, vanhan jakkaran. Mökillä on tälläinen ja olen etsiskellyt samankaltaista kotiin jo kauan. Keltainen väri oli niin pirteän retro, että tunsin pientä syyllisyyttä  hioessani sitä pois uuden, valkoisen maalikerroksen tieltä. Olisin jättänyt tuon patinoituneen keltaisen maalin, mutta se ei millään sopinut paikkaan, johon olin jakkaraa ajatellut.
Hiominen tuntuu käsissä aika nopeasti, siinä voi mennä tovi ennenkuin tämä on valmis.

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Keskiviikko.

Viimeyönä nukkumatti taisi unohtaa käydä täällä. Pyörin ja hyörin neljään asti, yritin lukea välillä, vaikka silmiä väsytti. Sitten kirja loppui. Luovutin ja otin lisää unilääkettä. Nukahdin kai tunnin sisällä ja kun vihdoin heräsin, tajusin että koulupäivä on jo ollut ja mennyt. Kello oli kolme iltapäivällä. Hävettää. Tämä unettomuus, se meinaa viedä järjen päästä. Sellaiset fiilikset aamulla  iltapäivällä.


 Päätin, etten voi olla koko päivää neljän seinän sisällä, pakko saada raitista ilmaa. Tein reippaan kävelylenkin kirjastoon ja takaisin.
Kirjasto- yksi parhaimpia keksintöjä koskaan!

Itsenäisyyspäivänä olimme Miehen kanssa elokuvissa katsomassa Täällä pohjantähden alla, ja se teki niin suuren vaikutuksen että mun on pakko saada tietää kuinka tarina jatkuu.

Mieltä on lämmittänyt viime postaukseen tulleet kommentit. Ne tuovat paljon iloa, tunteen, että kyllä tätäkin blogia luetaan. Kiitos.

Uusi käsityökin on valmistunut. Kuvat ovat aika kamalat, anteeksi vain.





Aika yksinkertaiset, tummanpunaiset palmikkosäärystimet itselleni. 150 gramman seiskaveikkakerästä jäi yli pieni nöttönen. Varsinaista mallia ei ollut, katsoin silmukkaluvun  perussäärystimien ohjeesta ja eihän siinä paljoa muuta sitten tarvitakkaan. 10s:n levyisen palmikko kiepsahtaa 10 krs:n välein, palmikon molemmin puolin on 4 nurjaa silmukkaa, muuten sileäää. Tuli juuri oikean kokoiset :)

Seuraava neule on tulossa kovaa kyytiä, päässä pyörii koko ajan lisää. Nyt on selvästi inspis päällä.

perjantai 8. tammikuuta 2010

Pienen pientä

En ole oikein koskaan harrastanut suuria uudenvuodenlupauksia. En tänänkään vuonna, asetin kuitenkin itselleni yhden tavoitteen. Käsitöitä saisi valmistua enemmänvkuin viime vuonna , siis nimenomaan valmistua.  Olen sellainen tekijä, joka neuloo päivästä toiseen mutta usein  kunnianhimo ei riitäkkään saamaan työtä koskaan valmiiksi ja työ päätyy purkuun tai kaappiin X. Jos yrittäisin ottaa vähän rennommin, olla vähemmän ankara. Neuloa enemmän valmiiksi, höyryttää ja katsoa sitten uudelleen. Tämä on haaste itselleni, ja kirjoitan sen tänne niin etten pääse unohtamaan sitä.

On siellä päässä vielä jotain muutakin kuin sahanpurua. Olin loppiaisena kotona käymässä ja muistin tuoda kameran johdon.

Olen käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja neulonut ystävän pienelle myssyjen lisäksi muutakin pientä ja söpöä. Kysyin olisiko jollekkin tarvetta ja villasukkia ei kuulemma vielä ollut.




Elämäni ensimmäiset neulotut villasukat.



Ja heti perään seuraavat. Poikkesin ohjeesta sen verran, että neuloin 1o 1n- joustimen sijaan 2o 2n- joustinta.



Ja kun vauhtiin pääsin, neuloin vielä tossut.

Sukat on neulottu tällä samalla ohjeella. Ohje on hyvin selkeä, sen ansiosta pääsin helposti jyvälle. Jostain syystä olen kuvitellut, että kantapään neulominen olisi ylivoimaisen monimutkaista, mutta ohjeessa sekin oli kerrottu niin, ettei se tuottanut suurempaa päänvaivaa. (Olisikohan tälläinen asenne syntynyt yläasteen käsityötunnilla, kun sukan neulominen ei niin kiinnostanut ja se ensimmäinenkin sukka jäi kesken.)

Tossujen ohje on Novitan, lehdestä kevät 2008.

Puikot kaikissa 3mm:n bambut.
Vihreät sukat ovat Novitan Woolia, mielestäni niin ihana väri, itku kun sitäkään ei enää valmisteta.
Valkoinen lanka sukissa ja tossuissa on Novitan Nallea, sitä "vanhaa", jota sai reiluissa kerissä.

En nosta nyt asiasta tämän suurempaa meteliä, toteampa vain että olen aika pettynyt tähän Novitan toimintaan. Kaikki varmaan tietävät, mitä tarkoitan. Novitan baktuskin. Pah.

maanantai 4. tammikuuta 2010

Takaisin arkeen

Lomat on lomailtu ja eilen oli  aika palata arkeen, rehata itsensä ja kamansa takaisin opiskelijaboksiin.

Olen ollut täällä nyt vuorokauden, ja on niin hiljaista ja yksinäistä ja tyhjää ja kurjaa että mieluusti lähtisin heti takaisin kotiin. Olen niin tottunut siihen lemmikkien järjestämään metakkaan että täällä hiljaisuudessa meinaa haljeta pää.

Ennen lähtöä olin ottanut kuvat uusimmista neuleista postatakseni ne nyt. Meinasin siirtää kuvat koneelle, ja kappas. Johto. Missäs se on? No kotona tietenkin :D Eli näin hienosti tällä kertaa.

Jatkan siis neulomista ja toivottavasti saan ne joskus tännekkin asti.

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Aaton aatto

Tänä jouluna tein kaikki kortit itse.

Kokeilin kranssin tekoa rautalangasta ja puolukanvarvuista.
(Valoa kuvaamiseen on niin vähän, että kuvat näyttävät kummilta.)


Joulurauhaa kaikille <3

torstai 17. joulukuuta 2009

Aah, joululoma!

Elossa ollaa, kyllä vain.

 Työssäoppiminen loppui jo 8. 12, mutta kiirettä on koulussa ollut sen jälkeenkin. Vielä huomenna muutama tunti, ja sitten joululoma.

 Palan halusta päästä kotiin. Joulusiivot on siellä jo aloitettu, Mieskin on ollut ahkerana. Saimme uuden imurin vanhemmiltani, he halusivat antaa sen "palkkana" Miehelle, sillä hän rakensi heille tallin vähän aikaa sitten. Jestas mikä laite! Näyttää hassulta raketilta, mutta imaisee koirankarvat ja lintupölyt sisusksiinsa vilauksessa.

 Vaikka on vielä monta asiaa, mitä aioin saada tehtyä ennen joulua, en stressaa. Saan siitä koulussa jo ihan tarpeeksi, ja omaksi iloksihan jouluksi siivoan, en siksi että olisi pakko. Lahjahankinnatkin on jo tehty, suurin osa odottaa jo paketissa. Kaupoissa kiertely joulun alla on niin kamalaa, että mieluusti kieltäytyisin siitä kokonaan.

Loistava joulutunnelman herättäjä on Outi Loimarannan ja  Marjo Koivumäen kirja Oi ihana joulukuu. Lainasin sen kirjastosta, mutta tykkäsin niin lujaa että tahtoo sen omaksikin. Kirjassa on niin kauniit kuvat ja  ihana tunnelma, sitä selaillessa kauppojen kamalat joululaulutoitotukset, vilkkuvat ja välkkyvät koristeet ja muu kaupallinen jouluällötys unohtuu.






Kauniit kuvat:  Rie Elise Larsen