sunnuntai 24. joulukuuta 2017

24.12.2017

Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katsoen tähtien hopeista nauhaa,
toivomme jouluusi lämpöä, rauhaa.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Itse väsättyjä koristeita

Joitain vuosia sitten mulla oli tapana ostaa joka joulu vähintään yksi uusi koriste.
Sitten jossain kohtaa se kaikki ostaminen ja se kauppojen tavaramäärä alkoi niin ällöttää, jotenkin meni maku siitä ostelusta.



Ajattelin, että olisi hauskempi perinne jos yrittäisin joka jouluksi väkertää jonkun uuden koristeen. Mutta koska oon vaan sellainen tyyppi joka onnistuu ottamaan paineita melkein mistä vaan, niin lupasin ittelleni että tää ei sitten oo sellainen juttu. Jos joku vuosi ei innosta niin ei sen väliä. 

Viime jouluna tein paperipilleistä himmelikranssin, mutta se lässähti ulko-ovessa aika nopeasti, koska paperipillithän on- yllätys, yllätys- paperia. Aivopieru.


 
Mun suosikki on tää lintunen, taisin tehdä tämän toissajouluksi.
Idean näin  Mollie Makes- lehdessä. 



Tän joulun alla näin lehtipisteessä Suuri Käsityö- lehden jouluextran, jonka kansikuvassa hymyli söpö neulottu tonttu. En yleensä hirveästi tontuista välitä, mutta se oli niin kiva, että lehti lähti matkaan.


Luulin, että tälläisiä kolmiulotteisia juttuja on kauhean vaikea neuloa, mutta väärin luultu. Oli oikeestaan tosi kivaa värkätä jotain ihan erilaista.


Tontun housut saa otettua pois, olis hauska tehdä tontulle joksikin tulevaksi jouluksi vaihtovaatteita.
 Housuihin olisin halunnut laittaa pikkuiset puunapit, mutta ei tähän hätään löytynyt. Ja tonttulakkiin voisi laittaa pienen kilikellon.

Tonttu on neulottu Novitan Nallesta, puikot 2,5.


tiistai 19. joulukuuta 2017

Lahjaneulomuksia



Long time, no see ja silleen.  Ei oo näkyny, mutta täällä sitä taas ollaan. Mutta eipäs jaaritella siitä sen enempää, asiaan: 

 Sisko esitti poikansa puolesta joululahjatoiveen: Lämpimät ja kutittamattomat lapaset ja pipo olisivat tarpeen. Ja pipo tupsulla, kiitos.
Pyysin siskoa valitsemaan pojan talvivaatetukseen sopivan värin ja muistaakseni seuraavana päivänä kävinkin jo lankakaupassa hakemassa tarvikkeet  ja pääsin neulomaan saman tien. 

Ensimmäisen versioin piposta neuloin Klompelompe- kirjan Vesselimyssyn ohjeella. Lopputulos ei  miellyttänyt ja aloitin uudestaan. Rehellisyyden nimissä ei  harmittanut ollenkaan vaikka uusiksi meni, jotenkin tän neulominen oli niin kivaa, että samaan hyömyyn päästelin toisenkin. Ja koska langanmenekin arvioin yläkanttiin, ei sitä ekaa tarvinnut edes purkaa, voin antaa sen joskus jollekkin pienempipäiselle pipoa tarvitsevalle.

 Tykkään tälläisistä helpoista mallineuleista, pysyy mielenkiinto paremmin yllä kuin vaikka sileää neuloessa. Pidensin pipoa neulomalla alkuun 10 krs:ta joustinta. Kavennukset aloitin mallineuleen 11. toiston kohdalla, kuten kirjan ohjeessakin. Nyt tuli hyvä.




Lapaset oli siitä haastavammat, että oikean koon arvioiminen oli hankalampaa. Siskon poika on 1,5- vuotias, mutta komian kokoiset nyrkit omaava isäntä. Neuloin Novitan lapsen peruslapasen ohjeella 
koon 110 mukaan lyhentäen sentin kämmenosan pituudesta, siskon lähettämien mittojen mukaan. Sopivat tuli. 



Ja koska sisko pyysi pipoa nimenomaan tupsulla, niin pakettin pipon kanssa laitoin tupsuja kaksin kappalein. Saapi sitten valita, sopiiko muuhun asuun paremmin perinteinen lankatupsu vai tummanharmaa tekoturkistupsu.
Molemmissa tupsuissa on kuminauha, jolla kiinnitys onnistuu pipoon pässä olevaan nappiin.

Näille oli tarvetta heti, joten tonttu toimitti paketin pojalle näin jo vähän ennen joulua.


Pipon ja lapasten lanka on Garnstudio Dropsin Merino extra fine.
Lanka ja keinonahkainen "Made with love"- merkki Liljan lankakaupasta.
Nelosen puikot.

Tässä vaiheessa pipokuvauksia tytär heräsi päiväunilta ja olisi keksinyt tupsulle niin paljon parempaa käyttöä kuin kuvaaminen.  

Uteliaana ja meneväisenä tyttönä hänen hereillä ollessaan ei ainakaan neulota, koska hän tahtoo aina sen, mitä äidillä on kädessä. Mutta päiväuniaikaan yritän joskus irrottautua kotitöistä tehdäkseni  omia juttujani. Ja tunnustettakoon, että liian usein tulee varastettua sitä omaa aikaa silloin, kun tyttö on nukahtanut yöunille.