tiistai 26. marraskuuta 2013

Joko jouluttaa?

Eletään marraskuun viimeistä viikkoa. 
Sitten alkaa joulukuu. Siis JOULUkuu.
Näin lähinnä itselleni tiedoksi.

Olen pahoillani, sillä nyt toistan itseäni. Näin se menee, joka vuosi:
Kauppoihin tulee ensimmäiset jouluiset lehdet, ostan yhden.Nautiskelen siitä.
Askartelen.
 Joulukortit ovat ajoissa valmiina. Tänä vuonna tein poikkeuksen, teetin valokuvasta.
Ihan kiva fiilis, suunnittelen ja valmistelen rauhassa.


Sitten se alkaa vyöryä päälle. JOULU, JOULU, JOULU! OSTA, OSTA, OSTA!! PIMPELI- POMPELI!!!

Hyi kamala. Sälää, tingel-tangelia, bling- bligiä. Eikä se vielä riitä, että se valloittaa kaupat. Se tunkee kotiinkin, mainoksina telkkarista ja kasoittain postiluukusta.

Olen jo ihan sitä mieltä, että aivan kauheaa koko homma. Haluaisin muuttaa korpimökkiin. Sama kuvio toistuu, ihan joka vuosi.

Kunnes rauhoitun. Palaan takaisin raiteilleni.
Silitän kivan pellavaliinan puhtaaksi pestyyn pöytään.
Aloitan siis puhtaalta pöydältä, kirjaimellisesti.

Siihen on kiva sitten laittaa kukkia ja kynttilöitä.
Ne kuuluvat minun jouluuni.

Pikkuisen joulukahvia tavallisen kahvin sekaan.




Valkoinen tähti pääsee taas ikkunaan. Ihanaa valoa pimeän keskelle. 

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Pientä ja pehmeää


Halusin muistaa kaverini pian syntyvää poikavauvaa lämmöllä ja pehmeydellä.


Tästä Novitan ohjeella neulotusta kypärämyssystä on muodostunut minulle jo perinne. Neulon sellaisen aina, kun joku läheiseni saa lapsen.

Lankana Novita Wool sävy, löysin yhden kerän tätä kaunista väriä kirppikseltä. Puikot 3,5 mm.
 

Ja koska Sävyä jäi vielä vähän, neuloin vielä töppöset. Woolin lisäksi käytin Dropsin Alpacaa.Puikot olivat 4,5 mm.
Töppösten ohje löytyy Suuri Käsityö- lehden sivuilta.


Ensimmäisistä töppösistä tuli tiukalla käsialallani hyvin pienet, mahtuvat luultavasti juuri ja juuri vastasyntyneelle. Siin neuloin toisetkin, ohjeen suuremmalla koolla kaksinkertaisesta Dropsin Alpacasta.


Lahjaneuleiden mukana on kiva antaa myös hoito- ohjeet, niin ei tarvitse arvuutella saako pestä koneessa vai ei. 

Pesuohjeet kirjoitin tagiin, jonka koristelin kuvioteillä ja viimeistelin kiinnittämällä sen lakkiin nauhalla ja hakaneulalla.


torstai 21. marraskuuta 2013

Yhtenä iltana

Mistähän se johtuu, että parhaat ideat pälkähtävät päähän aina myöhään illalla?


Juuri niin kävi taas eilenkin.
 
Makkarissa, sängyn päällä roikkui pitkään tämä suuresta, vanhasta kehyksestä jo vuosia sitten tuunaamani taulu. Valkoiseksi maalamani levyn päälle olin kiinnittänyt valkoista pitsikangasta ja levy ruuvattu kehykseen kiinni.Kuvat hehyksissä vaihtuivat aina fiiliksen mukaan.

Taulu ei kuitenkaan tässä asunnossa koskaan oikein löytänyt paikkaansa. Se roikkui pitkään vähän niinkuin tyhjän päällä sängyn yläpuolella. Ei vaan toiminut sitten yhtään. Siispä se saikin lopulta lähteä, väsäsin  taulun paikalle kollaasin ja taulu jäi odottamaan uutta paikkaansa makkarin nurkkaan.

Ja eilisiltana keksin.
Heti paikalla menin kaivelemaan kaappejani ja onnekseni sieltä löytyi sopiva palanen kananverkkoa. (Nii-in, kaikkea mä siellä säilönkin...)


Ilmeisesti puhkuin niin intoa tämän ideani kanssa, että isäntä heltyi ja suostui heti ruuvaushommiin. Raskaasti huokaillen, mutta suoostui kuitenkin.

Levy irti kehyksestä, kanaverkosta pala väliin ja levy takaisin kiinni. Sitten vielä uusi ripustuskoukku ja taulu uudelle paikalleen seinälle. Kello näytti 22:10.


Mutta tämä ei ollut vielä tässä. Tarvittiin vähän lisäosia.
Vääntelin pihdeillä alumiinilangasta pieniä S- koukkuja.


Nyt alkaa varmaan jo hahmottua, mitä tästä on tulossa.


Seuraa asettelua....

 
Ja lisää asettelua.


 Kello näyttää pikkuista vaille 11 illalla.

 

Ja uusi korutauluni on valmis :) 

Ja muuten, tuo ikivanha kehys ei ole ristimittaa nähnytkään ja kuvissa se näyttää vielä todellisuuttakin vinommalta. 
Vinksahtanut taulu, vinksahtaneelle naiselle.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Uutta ilmettä


Syksyisen nurkkienraivaus- inspikseni porkkanaksi lupasin itselleni, että kirppisrahoilla saan sitten ostaa kotiin jotain uutta sekä muutaman uuden vaatteen.

Nämä rahat pidin sivussa, kunnes sain päätettyä mitä niillä todella haluan.
Olkkariin uusi matto! 

(Olkkarin edellinen puuvillamatto ei sitten ollutkaan vesipestävä, vaikka niin olin olettanut. Ja Mies meni mussutti siihen kebabia.... Huoh.)

Annon Pandora- villamatosta haaveilin, ja vaikka villan likaahylkivät ominaisuudet hyvin tiedänkin, en silti ollut varma miten sen kanssa meillä kävisi.  Lähtisikö koirankarvat imuroimalla vai lähtisikö multa ensin järki päästä niiden karvojen kanssa.

Sitten lykästi. Äitini oli bongannut Askossa itselleen uudet matot, samaa käytössä erinoimaisen kestäväksi ja koirakotiin sopivaksi todettua materiaalia kuin vanhempieni kodin edellisetkin matot.

Äidin uudet matot nähtyäni ei sitten tarvinnut enää epäröidä, hain heti meille samanlaisen.



 

Peuratyyny on niin ikään Askosta, sain sen äidiltä lahjaksi.

Rakastan peuroja, tuntuu hassulta kun nyt nekin näyttävät olevan joku trendi. Mutta mitäs sitten, meillä näitä sarvipäitä on sisustuksessa esiintynyt eri muodoissa jo pitkään ja tulee varmasti esiintymään silloinkin, kun ne ovat jo  so last season.


Hyvää alkavaa viikkoa!