Lahjaksi lapsuusmuistoja

Niinhän siinä monesti käy, että työ haittaa harrastuksia.

Opiskelijaelämä on lähtenyt mukavasti käyntiin ja tykännyt oon kovasti. Kun kaikki on vielä ihan uutta ja vähän jännääkin, sitä on kotona koulupäivän jälkeen usein aika väsynyt.

Mutta blogi on ja pysyy, tästä harrastuksestani en ole minkäänlaisissa aikeissa luopua :) Postaustahti saattaa olla välillä hitaanpuoloinen, mutta näillä mennään.

Osa jouluksi väsätyistä lahjoista on vielä esittelemättä.

Siskolleni ostin näppärän kokoisen kalenterin, jonka päällystin persoonalliseksi.

Siskon kanssa lapsena selasimme silloin tällöin lintukirjaa ja nimesimme sieltä lempilintujamme.

Mun suosikkini oli maakotka,koska se oli jollain lailla niin jännittävä ja hurja. Siskon lemppari oli kuhankeittäjä, koska se oli keltainen ja sillä oli hauska nimi. Kaikkea sitä muistaakin :D 

Skannasin ja tulostin kuhankeittäjän kuvan ja tiedot lintukirjasta kalenteria koristamaan.

Sisko sai joululahjaksi muutakin lapsuuteemme liittyvää.

Ovatko Littles Pet Shop- hahmot tuttuja?
Nykyaikaiset hahmot ovat varsin erinäköisiä kuin ne 90- luvun aikaiset, joilla olen laapusuudessani leikkinyt.

Tämä kaveri tässä on nimeltään Jerry. Kerran vajaa 20 vuotta sitten leikkiessämme siskoni kanssa ulkona Jerry katosi jonnekkin. Pihassa kaivettiin parhaillaan sähkölinjaa latoon ja jonnekkin sinne se vain katosi. Tuli ilta ja pimeä, eikä Jerryä löytynyt. Ei löytynyt seuraavanakaan päivänä. Itkuhan siskolta pääsi, kun Jerry jäi jonnekkin maan uumeniin ladon edustalle. Ja sitä surtiin kauan.

Vuosikausia olen tätä muovihyljettä kirppiksiltä etsinyt. Ihan vain, kun olisi niin hauska joskus löytää siskolle se kauan ja kaiholla muistettu Jerry.

Ja facebookistahan se lopulta löytyi :)

Ja koska nyt tämä muovielukkahan on suorastaan arvokas muistoesine, täytyi sille keksiä arvoisensa säilytyspaikka.

Kirpparilta löysin muodoltaan sopivan lasin, jonka päälle liimasin helmen nupiksi. Helmen iso reikä jotenkin pisti silmääni, joten peitin sen liimaamalla korupiikin avulla sen päälle vielä pienen lasihelmen.

 Myön lasin alle sopiva metallilautanen löytyi kirpparilta. Sovittelin alustan pohjaan vielä jalkaa, mutta jätin sen pois ja kaiversin lautasen pohjaan "omistuskirjoituksen."

 

Pakkasin koko komeuden vielä huolellisesti silkkipapariin. 

Ja mitäs tästä sanoi 23- vuotias siskoni? Nauroi, kiljui ja melkein itki liikutuksesta :D

Eli ehdottomasti onnistunut, erilainen joululahja.

Uusia tuulia

Uusi vuosi toi tullessaan melko suuria muutoksia elämääni. Vähän jännittäviä, mutta silti positiivisia ja kauan odotettuja. Aloitan nimittäin huomenna koulun. Musta tulee isona lähihoitaja. Se on ollut haaveammattini jo peruskoulussa, tunnen sen kutsumuksekseni.

Muutaman viime vuoden olen tuntenut olevani umpikujassa. Töitä en ollut löytänyt ja kouluun en ollut päässyt. Nyt tuli viimein mun vuoroni. Tottakai vähän jännittää, mutta olen kyllä hurjan motivoitunut ja iloinen!

Koulua varten ompelin uuden penaalin. Ensimmäinen yritys ei oikein onnistunut:

 Tuli kamalan lörppänä ja leimasimella painamani perhosetkin tarttuivat aika huonosti kankaaseen.

Seuraavaan versioon ompelin paksummasta kankaasta ja käytin vähän jämäkämpää tukikangastakin kuin ensimmäiseen. Ei tullut ihan täydellinen tästäkään, mutta se saa nyt kelvata. Penaalin ihana retrokangas on vanhasta, hassun mallisesta kapasta.

Tarvitsin vielä kalenterin. Ystävä sai liitosta kalenterin, jota ei itse tarvinnut ja antoi sen mulle.

 Päällystämällä tylsät kannet kartongilla sain  sain siitä persoonallisemman. Päälle laitoin kontaktimuovia, että kannet kestävät.  En vain keksinyt, miten olisin saanut tuon rei'itetyn reunan piiloon. Toki olisinhan voinut ommella kalenterille irtokannet kankaasta, mutta jos ensi vuonna löydänkin eri mallisen kalenterin, silloin en voisi uudelleenkäyttää kansia.

Ajattelin tässä vielä päällystää muutaman vanhan ja ruman kansion uuten uskoon. Tällä hetkellä kaiken uuden sälän ostaminen tuntuu ihan typerältä, mieluummin tuunaan vanhoista kivempia. En vain halua enää mitään turhaa tavaraa meille. Ja säästyypä rahaa sellaiseen, mitä oikeasti tarvitaan.

 

Yhtenä iltana

Mistähän se johtuu, että parhaat ideat pälkähtävät päähän aina myöhään illalla?

Juuri niin kävi taas eilenkin.

 

Makkarissa, sängyn päällä roikkui pitkään tämä suuresta, vanhasta kehyksestä jo vuosia sitten tuunaamani taulu. Valkoiseksi maalamani levyn päälle olin kiinnittänyt valkoista pitsikangasta ja levy ruuvattu kehykseen kiinni.Kuvat hehyksissä vaihtuivat aina fiiliksen mukaan.

Taulu ei kuitenkaan tässä asunnossa koskaan oikein löytänyt paikkaansa. Se roikkui pitkään vähän niinkuin tyhjän päällä sängyn yläpuolella. Ei vaan toiminut sitten yhtään. Siispä se saikin lopulta lähteä, väsäsin  taulun paikalle kollaasin ja taulu jäi odottamaan uutta paikkaansa makkarin nurkkaan.

Ja eilisiltana keksin.

Heti paikalla menin kaivelemaan kaappejani ja onnekseni sieltä löytyi sopiva palanen kananverkkoa. (Nii-in, kaikkea mä siellä säilönkin...)

Ilmeisesti puhkuin niin intoa tämän ideani kanssa, että isäntä heltyi ja suostui heti ruuvaushommiin. Raskaasti huokaillen, mutta suoostui kuitenkin.

Levy irti kehyksestä, kanaverkosta pala väliin ja levy takaisin kiinni. Sitten vielä uusi ripustuskoukku ja taulu uudelle paikalleen seinälle. Kello näytti 22:10.

Mutta tämä ei ollut vielä tässä. Tarvittiin vähän lisäosia.

Vääntelin pihdeillä alumiinilangasta pieniä S- koukkuja.

Nyt alkaa varmaan jo hahmottua, mitä tästä on tulossa.

Seuraa asettelua....

 

Ja lisää asettelua.

 Kello näyttää pikkuista vaille 11 illalla.

 

Ja uusi korutauluni on valmis :) 

Ja muuten, tuo ikivanha kehys ei ole ristimittaa nähnytkään ja kuvissa se näyttää vielä todellisuuttakin vinommalta. 

Vinksahtanut taulu, vinksahtaneelle naiselle.

Heinäkuun askartelut

Hääaskarteluhöpinät jatkuu :) 

Heinäkuussa siskoni häihin väsäsin myös pöytänumerot. 

Päällystin valmiit kartonkinumerot teemaväriin sopivilla papereilla "tilkkutyö- tyyliin", siskon toiveiden mukaan.

Ihan kivaa hommaahan tuo, mutta kun....

Teen aina mielummin hitaammin siistiä kun nopeasti vähän sinne päin, joten yhden numeron päällystyksen kanssa sain kulumaan  yli tunnin. Ja päällystettävänä oli numerot  1:stä- 12:sta :D

 Nelonen ja seiska eivät pysyneet pystyssä omin avuin, joten tein niille alustat päällystämällä samalla tavalla linttanat kartonkiaskit, jotka olin täyttänyt pienillä kivillä.

 Hääpaikan koristeeksi valmistin vielä piiiiiiitkän viirinauhankin, yhden kokonaisen tapettirullan leikkasin ensin salmiakeiksi, jotka taitoin keskeltä ja liimasin valkoiseen pellavanaruun.

Järjettömän kova homma, mutta kyllä siitä kieltämättä näyttävä koristus syntyi :)Viirinauhasta ei valitettavasti ole kuvaa.


Heinäkuussa oli myös isäni synttärit. Lahjaksi teetin hänelle veljeni häissä otetun valokuvan, jossa olemme me kolme tytärtä yhdessä isän kanssa.

Valokuvaan hankin vielä sopivankokoisen valkoisen kehyksen, johon kirjoitin tekstin mustalla CD:n merkkaustussilla. (Kokeilin useampaa erilaista permanent- tussia ja tämä kesti niistä parhaiten.)


Sitten olisi vielä tälläinen kasa keskeneräisiä virkkauksiakin:

24 kynttilänjalkaa

Edellisessä postauksessa mainitsinkin 

askarrelleeni monenlaista siskoni häihin.

Siskoni ihastui jo aiemmin valkoiseksi maalaamiini kirppiskynttilänjalkoihin ja halusi niitä pöytiä koristamaan häihinsä. Vuoden verran keräsin joka kirpparireissulla mukaani kaikki sopivat ja kyllin edulliset kynttilänjalat.

Ja niitähän löytyikin ihan hyvä satsi:

Osan jaloista olin maalannut jo aiemmin,tässä ei näy ihan kaikki alkuperäiset.

 Ilme muuttui aika tavalla!

Teemavärisestä satiininauhasta näpräämäni violetit rusetit otan kyllä pois kun jalat palaavat takaisin meille.

Tässä kuvassa näkee sen, miten maalarinvalkoinen spraymaali eroaa sävyltään merkittävästi eri valmistajilla.

Mutta mitäs ihmettä mä näillä kaikille nyt teen?

Onhan ne kauniita ryhmässä, mutta ehkei nyt ihan noin montaa tarvita näin pienessä kodissa. Taidan pitää itsellä vain osan ja kysellä sitten ystäviltä, olisiko heillä niille käyttöä.

Tai sitten alan askarrella kerrosvateja oikein urakalla ;)

Ihana kesä!

  

Kesäkuu ehti jo puoleen väliin. Olen tullut, mennyt, reissannut, kyläillyt ja meillä on kyläilty. 

Virkkausbuuminjälkeen alkoi vakava-asteinen neuloosi, puikot suihkii taas sukkelaan.

Ei vielä mitään kuvattavaksi asti valmista, joten lisäsin räpsyjä eri puolelta kotia.

Valkoinen kehys askarteluhuoneen seinällä löytyi kullanvärisenä kirppikseltä. Monta kerrosta valkoista spraymaalia pintaan ja ihan nättihän siitä saatiin.

Vanhat napit ovat niin ikään kirppislöytö. En tosin taida malttaa irroittaa niitä tuosta somasta kartonkiarkista. Taitavat jäädä palvelemaan ihan vaan silmänilona kartonkineen hyvineen.

Valkoista pitsiä

Virkattua pitsiä, nyplättyä pitsiä, konepitsiä. Pitkää, pätkää, ehjää, vähän rikkinäistäkin. Tahraisetkin voi hyödyntää, purkaantuneita korjata.

 

Tälle hamsterille kelpaa :)

 Kirpiksiltä on vuosien mittaan tullut kerättyä hyvä kokoelma.

Joskus täytyisi vielä malttaa käyttääkin näitä aarteitani.

 Vähän rikkinäinen,  paloista virkattu pitsi oli selvästi tarkoitettu tyynynpäälliseksi. Sauma oli keskellä, mutta päät auki ja hieman purkaantunut.

Lörpsähtäneen sisätyynyn pienensin päälliseen sopivaksi. Purkaantuneet kohdat korjasin ensin, sitten ompelin päät kiinni.

Nätti tyyny siitä tuli :) Käytössä kulmat ovat asettuneet, kuvissa vielä vähän kuinka sattuu.  Luonnonvalkoinen pellavatyyny näyttää kuvissa kyllä jotenkin ihan likaiselta puhtaanvalkoisen tyynyn vierellä. Pistetään se valotuksen piikkiin ;)

3 x kori

Novitan kesä 2011- lehdessä oli ohje mielestäni tosi nättiin koriin. Siitä lähtien on tuo kori kummitellut mielessä.

Koriin tarvittavat kolme kerää Huopasta sain lahjaksi äidiltä, Tennesseetä löytyi tarvittava määrä varastoistani.
Koria virkkailin pikkuhiljaa, muiden käsitöiden sivussa. Ennen joulua se kuitenkin jo valmistui, tuli heti käyttöön ja jotenkin istui olkkariinkin niin kivasti, että meinas unohtua ihan kokonaan täällä esitellä.

Olishan sen tietty voinut silittää ennen kuvien ottamista, enpä tullut ajoissa ajatelleeksi. On nimittäin kori- polo ollut välillä niin täyteen ängettynä lankaa ja keskeneräisiä käsitöitä, että on moisessa kohtelussa vähän reunoistaan vääntynyt. Mutta villa on onneksi siitä niin mahtava materiaali, että kun vähän kastelee ja silittää, niin johan on ryhdikäs taas.

Sama ohje löytyy myös Pirkan sivuilta. 

Korin virkkasin 8 mm:n koukulla, pitsireunan 2 ja 3,5 mm: n koukuilla. Ensin ajattelin, että onkohan nyt vähän liioittelua tuo kasin koukku, mutta yhden 40 asteen konepesun jälkeen kori oli jo sopivan tiivis, eli hyvä kun kerrankin tein niinkuin ohjeessa sanotaan.

(En saanut korin värejä kuvissa ihan kohdalleen, on todellisuudessa jotain näiden kahden kuvan väliltä.)

Yhdellä kirppiskierroksella mukaan tarttui virkattu pipo, vähän omituisen kokoinen ja näppituntuman perusteella täyttä villaa. Pyöräytin senkin pesukoneessa, muotoilin, siltin ja virkkasin samanlaisen reunuksen kuin suurempaan koriin.

Lankakätköjäni jälleen kerran siivotessani silmiin osui kerä pinkkiä villalankaa. Muistaakseni jostain koulutyöstä yli jäänyttä, arvelin sen tuskin riittävän edes lasten tossuihin tai lapasiin, joten virkkasin siitäkin korin. Jälleen kerran pesukone pääsi huovutushommiin, vaaleanpunaisesta puuvillalangasta virkkasin vielä pitsin korin reunaan. Korin annan kummitytölle, joko leikkeihin tai lelujen säilytykseen.

Vointini koheni onneksi niin, että taas jaksaa häärätä :) Ja hyvä niin, meillä nimittäin täysi kaaos ei tarvitse kehittyäkseen kuin muutaman sellaisen päivän, kun en vaan jaksa. Kukahan täällä oikein käy sotkemassa ;)

Tuunattuja kirppislöytöjä

Lasitettu parveke on sitten kätevä!

Levitin partsille vanhan vahakankaan suojaksi ja näin sain tehtyä sinne väliaikaisen maalausnurkkauksen.

Häitään suunnitteleva siskoni ihastui valkoiseksi maalaamaani kynttilänjalkaan niin, että haluaisi niitä somisteeksi häihinsä. Onneksi näitä kynttilänjalkoja löytyy lähes joka kirppiskierrokselta ja usein hyvin edullisesti, alle kahdella eurolla kappale. Tässä ennen- kuva:

Ja tässä spraymaalilla valkoiseksi maalattuina.

Kirppikseltä löysin myös puisen lääkekaapin, kahden euron hintalappu kyljessään.

En huomannut ottaa ennen- kuvaa, mutta tämä oli siis vain lakattu. Mies hioi lakat pois, minä maalasin valkoisella Tikkurilan Helmi- maalilla kolmeen kertaan.
Kaapin ovessa ja toisessa reunassa on pieniä koloja ja yläreunassa lovi, mutta annoimme niiden vain olla.

Alakuvan peltinen lääkelaatikko oli meillä jo ennestään. Mustasta kontaktimuovista leikkasin kaapinoveen sopivan ristin, mittasin sen keskelle, liimasin paikalleen ja ta- daa! Nyt on lääkekaappi- ja laatikko toisiinsa sopivat.