11. maaliskuuta

Tekisi mieli neuloa tai virkata joku uusi vaate itselle. 

Kirppikseltä löysin uusimman Modan, siinä oli ihana virkatun mekon ohje.

Novitassakin oli montakin kivaa ohjetta.

Samoin Dropsilla.

Mihin sitä alkais, niin vaikea valita!

Valmiina taas muutama pikkutyö:

Kirppikseltä kerätyistä ohuista, harmaan eri sävyisistä villalangoista virkkasin Elsan leluille korin.

Pesukoneessa pyöräytin kahdesti saadakseni sopivan tiiviin, tosin alunperin ihan nätti mallivirkkaus näyttää huopumisen jälkeen lähinnä sekavalta. Mutta täytyyhän kaikkea kokeilla.

Eräälle muutaman kuukauden ikäiselle neitoselle neuloin  Suuri käsityö- lehden nettisivuilta löytyvällä ohjeella palmikkolakin.

Lankana Novita Wool kaksinkertaisena, puikot 6 mm.

(Mallina pikkusiskon vanha Baby born- nukke, on mulla lainassa, kun ajattelin koittaa väsätä vaatteita kummitytön beipparille.)

Pelargonia- vouhotus jatkuu, nyt mun pikku riskuni on alkanut muistuttaa jo kasvia:

Yhden pistokkaan sain jo nipsaistua.

Nyt sais mun puolesta lähteä vaan noi lumet pikkuhiljaa, niin en tuntisi itseäni niin naurettavaksi häsääjäksi :D

Neuleita kotiin

Ainaoikein- neulottu pinta tyynynpäällisenä tai korina on alkanut näyttämään houkuttelevan hyvältä mun silmään. Syynä taitaa olla ainakin osittain nämä Ferm Livingin tuotteet:

Kuvat: Ferm Living

Myös uusimmassa Novitassa oli kivan näköisiä ohjeita kotiin:

 Tämän tyyppisiä virkattuja koreja olen tehnyt ja antanut lahjoina jo monta. Ja olisihan mulla se mattokin vielä kesken...

Kuvat: Novita

Novita on viime numeroissaan onnistunut tekemään vaikutuksen malleillaan, jotka ovat niin upeissa kuvissa esiteltyinä että mieli tekisi tehdä ne kaikki. Piti oikein tarkistaa ja kyllä, oikein arvasin: Jonna Kivilahti ja Krista Keltanen ovat olleet asialla. No ilmankos! Kun tämä kaksikko tekee lehtijutun, se on mielestäni aina lukemisen arvoinen.

Myös Picklesin mallit ovat karkkia mun silmille: 

Kuvat: Pickles

Ihan kamalaa ja kamalan ihanaa

Blogissa on ollut hiljaista. Ja tulee varmasti olemaan koko tämän kuukauden.
Sillä koulussa alkoi kauan jännittämäni osuus, opinnäytetyö.

Olen yrittänyt nauttia tästä. Olla streessaamatta liikaa. Mutta en voi sille mitään, että jännittää. Pelottaa suorastaan.

Valitsin aiheen, joka on niin mua. Yhdistän huovutusta ja kierrätysmateriaaleja, lähinnä kirpparikankaita. Saan siis huovuttaa mielin määrin, lotrata vedellä ja saippualla sydämeni kyllyydestä.

Opinnäytetyöhön kuuluu kuitenkin aina kirjallinen osuus, ja se on se mörkö. Kyllähän minä tekstiä pystyn tuottamaan, kun sille päälle satun. Mutta tieto siitä, että se teksti tarkastetaan, arvostellaan ja syynätään tarkasti, tekee kirjoittamisesta kamalaa. En vain osaa luottaa itseeni.

Kolmiportaiseksi muuttunut arvosteluasteikkokin harmittaa. Vaadin itseltäni niin paljon, ja nyt vaihtoehtoja on vain kolme; huono, keskiverto ja ihan paras. Tai niin sen koen. Jos en saa sitä ihan parasta, niin sitten työ on vain keskinkertainen.

Tähän voin tuumata vain, että toivottavasti vielä joskus opin elämään itseni kanssa. Riittämään sellaisena kuin olen. Kaikki olisi sitten niin paljon helpompaa.

*

Käsitöitä teen iltaisin, että saan ajatukset hetkeksi pois koulusta. Sukat valmistuivat jo ajat sitten, vielä kun saisin kuvattua ne. Olen virkkannut ja  neulonutkin vähän  erästä ikuisuusprojektia.

"Askartelin" tietokoneella bannerin tänne blogiin.

Innostuin yrittämään, kun löysin tämän ihanan blogin, jonne on koottu kauniita vintage- kuvia. Tarkistin vielä, että näitä kuvia on lupa käyttää.

Nämä kuvat ovat samasta blogista.

Tekisi mieli laittaa tulostin laulamaan ja piristää kotiakin uudella taululla.

Aah, joululoma!

Elossa ollaa, kyllä vain.

 Työssäoppiminen loppui jo 8. 12, mutta kiirettä on koulussa ollut sen jälkeenkin. Vielä huomenna muutama tunti, ja sitten joululoma.

 Palan halusta päästä kotiin. Joulusiivot on siellä jo aloitettu, Mieskin on ollut ahkerana. Saimme uuden imurin vanhemmiltani, he halusivat antaa sen "palkkana" Miehelle, sillä hän rakensi heille tallin vähän aikaa sitten. Jestas mikä laite! Näyttää hassulta raketilta, mutta imaisee koirankarvat ja lintupölyt sisusksiinsa vilauksessa.

 Vaikka on vielä monta asiaa, mitä aioin saada tehtyä ennen joulua, en stressaa. Saan siitä koulussa jo ihan tarpeeksi, ja omaksi iloksihan jouluksi siivoan, en siksi että olisi pakko. Lahjahankinnatkin on jo tehty, suurin osa odottaa jo paketissa. Kaupoissa kiertely joulun alla on niin kamalaa, että mieluusti kieltäytyisin siitä kokonaan.

Loistava joulutunnelman herättäjä on Outi Loimarannan ja  Marjo Koivumäen kirja Oi ihana joulukuu. Lainasin sen kirjastosta, mutta tykkäsin niin lujaa että tahtoo sen omaksikin. Kirjassa on niin kauniit kuvat ja  ihana tunnelma, sitä selaillessa kauppojen kamalat joululaulutoitotukset, vilkkuvat ja välkkyvät koristeet ja muu kaupallinen jouluällötys unohtuu.

Kauniit kuvat:  Rie Elise Larsen