Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. joulukuuta 2017

Itse väsättyjä koristeita

Joitain vuosia sitten mulla oli tapana ostaa joka joulu vähintään yksi uusi koriste.
Sitten jossain kohtaa se kaikki ostaminen ja se kauppojen tavaramäärä alkoi niin ällöttää, jotenkin meni maku siitä ostelusta.



Ajattelin, että olisi hauskempi perinne jos yrittäisin joka jouluksi väkertää jonkun uuden koristeen. Mutta koska oon vaan sellainen tyyppi joka onnistuu ottamaan paineita melkein mistä vaan, niin lupasin ittelleni että tää ei sitten oo sellainen juttu. Jos joku vuosi ei innosta niin ei sen väliä. 

Viime jouluna tein paperipilleistä himmelikranssin, mutta se lässähti ulko-ovessa aika nopeasti, koska paperipillithän on- yllätys, yllätys- paperia. Aivopieru.


 
Mun suosikki on tää lintunen, taisin tehdä tämän toissajouluksi.
Idean näin  Mollie Makes- lehdessä. 



Tän joulun alla näin lehtipisteessä Suuri Käsityö- lehden jouluextran, jonka kansikuvassa hymyli söpö neulottu tonttu. En yleensä hirveästi tontuista välitä, mutta se oli niin kiva, että lehti lähti matkaan.


Luulin, että tälläisiä kolmiulotteisia juttuja on kauhean vaikea neuloa, mutta väärin luultu. Oli oikeestaan tosi kivaa värkätä jotain ihan erilaista.


Tontun housut saa otettua pois, olis hauska tehdä tontulle joksikin tulevaksi jouluksi vaihtovaatteita.
 Housuihin olisin halunnut laittaa pikkuiset puunapit, mutta ei tähän hätään löytynyt. Ja tonttulakkiin voisi laittaa pienen kilikellon.

Tonttu on neulottu Novitan Nallesta, puikot 2,5.


tiistai 19. joulukuuta 2017

Lahjaneulomuksia



Long time, no see ja silleen.  Ei oo näkyny, mutta täällä sitä taas ollaan. Mutta eipäs jaaritella siitä sen enempää, asiaan: 

 Sisko esitti poikansa puolesta joululahjatoiveen: Lämpimät ja kutittamattomat lapaset ja pipo olisivat tarpeen. Ja pipo tupsulla, kiitos.
Pyysin siskoa valitsemaan pojan talvivaatetukseen sopivan värin ja muistaakseni seuraavana päivänä kävinkin jo lankakaupassa hakemassa tarvikkeet  ja pääsin neulomaan saman tien. 

Ensimmäisen versioin piposta neuloin Klompelompe- kirjan Vesselimyssyn ohjeella. Lopputulos ei  miellyttänyt ja aloitin uudestaan. Rehellisyyden nimissä ei  harmittanut ollenkaan vaikka uusiksi meni, jotenkin tän neulominen oli niin kivaa, että samaan hyömyyn päästelin toisenkin. Ja koska langanmenekin arvioin yläkanttiin, ei sitä ekaa tarvinnut edes purkaa, voin antaa sen joskus jollekkin pienempipäiselle pipoa tarvitsevalle.

 Tykkään tälläisistä helpoista mallineuleista, pysyy mielenkiinto paremmin yllä kuin vaikka sileää neuloessa. Pidensin pipoa neulomalla alkuun 10 krs:ta joustinta. Kavennukset aloitin mallineuleen 11. toiston kohdalla, kuten kirjan ohjeessakin. Nyt tuli hyvä.




Lapaset oli siitä haastavammat, että oikean koon arvioiminen oli hankalampaa. Siskon poika on 1,5- vuotias, mutta komian kokoiset nyrkit omaava isäntä. Neuloin Novitan lapsen peruslapasen ohjeella 
koon 110 mukaan lyhentäen sentin kämmenosan pituudesta, siskon lähettämien mittojen mukaan. Sopivat tuli. 



Ja koska sisko pyysi pipoa nimenomaan tupsulla, niin pakettin pipon kanssa laitoin tupsuja kaksin kappalein. Saapi sitten valita, sopiiko muuhun asuun paremmin perinteinen lankatupsu vai tummanharmaa tekoturkistupsu.
Molemmissa tupsuissa on kuminauha, jolla kiinnitys onnistuu pipoon pässä olevaan nappiin.

Näille oli tarvetta heti, joten tonttu toimitti paketin pojalle näin jo vähän ennen joulua.


Pipon ja lapasten lanka on Garnstudio Dropsin Merino extra fine.
Lanka ja keinonahkainen "Made with love"- merkki Liljan lankakaupasta.
Nelosen puikot.

Tässä vaiheessa pipokuvauksia tytär heräsi päiväunilta ja olisi keksinyt tupsulle niin paljon parempaa käyttöä kuin kuvaaminen.  

Uteliaana ja meneväisenä tyttönä hänen hereillä ollessaan ei ainakaan neulota, koska hän tahtoo aina sen, mitä äidillä on kädessä. Mutta päiväuniaikaan yritän joskus irrottautua kotitöistä tehdäkseni  omia juttujani. Ja tunnustettakoon, että liian usein tulee varastettua sitä omaa aikaa silloin, kun tyttö on nukahtanut yöunille.

 





maanantai 12. joulukuuta 2016

Pienesti joulua



Ajatukset ovat sattuneesta syystä suuntautuneet juuri nyt aivan muualle kuin jouluvalmisteluihin, mutta koska odottavan aika tuntuu nyt olevan todella pitkä, niin edes vähäsen jotain jouluisaa laitoin kotiin mielen piristykseksi.


Tämä joulu tulee olemaan  kaikin tavoin hyvin erilainen kuin  ennen. Se suurin muutos antaa edelleen odotuttaa itseään, mutta on tässä ollut muutakin.






 Koiramme Elsa on ontunut ajoittain toista jalkaansa ja ensimmäisellä eläinlääkärireissulla selvisi vain, että jotain häikkää röntgenkuvissa on, pahimmassa tapauksessa luusyöpä. Tätä pahinta vaihtoehtoa en oikeastaan pystynyt edes ajattelemaan, jotenkin suljin sen vain pois mielestäni kunnes saisimme jotain varmempaa tietoa.
Täytyi varata aika ortopediaan erikoistuneelle eläinlääkärille 160 kilometrin päähän. Aika saatiin samalle päivälle, kun vauvalla oli laskettu aika.

Eläinlääkärireissu kannatti ja diagnoosi selvisi. Elsan jalka täytyy operoida, mutta pääasia on, että se saadaan kuntoon ja hengenvaaraa ei ole. 



Kyllä tälläiset kokemukset pistää kummasti asiat
asiat oikeisiin mittasuhteisiin.  Se, että joulukortit jäi tänä vuonna kokonaan lähettämättä ei haittaa enää ollenkaan. 
Me saadaan pitää tuo rakas ystävä ja se on tärkeintä. 





Mutta asiasta rasiaan.

Ostin Marimekon alesta soiron mustavalkoista Kuusikossa- kangasta tyynynpäällistä varten muistaakseni jo hyvissä ajoin ennen viime joulua.



Kivojen kankaiden kanssa mulla tapaa vain kasvaa suorituspaineet liian korkeiksi: Kangas on muka niin hienoa, ettei sitä millään uskalla mennä leikkaamaan, jos meneekin pilalle.  Mutta eihän niistä kankaista mitään iloa kaapissa jemmattuna ole, jos niistä ei uskalla mitään ikinä tehdä. Uskaltauduin vihdoin saksimaan kankaan ja ihan hyvähän siitä tuli. Pelasin varmanpäälle ja harsin vetoketjun kiinni ennen ompelemista ja hommahan sujui paljon helpommin tällä tavalla.



torstai 14. tammikuuta 2016

Jämälangoista kranssi ja virkattu kissanpeti

Arkeen on palattu ja takaisin kouluun, paljon mielenkiintoisia kursseja on taas alkanut ja kotiin kun pääsee niin onkin jo ihan puhki. Kyllähän tähän pian taas tottuu ja onneksi on viikonloput :)

 Muutama joululahja- väsäys onkin jäänyt vielä esittelemättä.

Punasävyiset, kaiken sorttiset jämälangat tuli kaikki kerralla käytettyä, kun paskartelin niistä lahjaksi kranssin.




Tarpeeksi suurta kranssipohjaa en löytänyt, joten kasasin sen sanomalehdistä ja metallilangasta. Näin jälkikäteen todettakoon, että pohja olisi kannattanut päällystää tässä vaiheessa esimerkiksi punaisella paperilla tai kieputtaa punaista lankaa tai kangasta sen ympärille, jolloin pohjan saaminen peittoon olisi ollut helpompaa.

Tein sanomalehdistä palloja, jotka päällystin erilaisilla punasävyisillä langoilla. Levitin vielä palleroiden päälle kerroksen vedellä laimennettua erikeepperiä, että ne pysyisivät varmasti kasassa.

Liimasin ensin lankapallot kranssiin kuumaliimalla. Pienet huopapallot tein huopuvasta villalangasta ja liimasin sekä ne, että punaisia puuhelmiä lankapallojen väleihin.






Siskolleni, tai oikeastaan hänen kissalleen, virkkasin joululahjaksi  pedin. Sisko tapaa sanoa, että ei värillä väliä, kunhan on pinkkiä, joten väri oli helppo valita.

Ajatus virkatusta pedistä syntyi luultavasti ihanaa Nuppu Home-  blogia seurattuani.



Kori on virkattu trikookuteesta ja sen sisälle tein pyöreän tyynyn sekä tyynyyn vetoketjulla suljettavan päällisen. Ajattelin, että on sitten helppo nakata päällinen tarvittaessa pesuun.

Kissa hoksasi pedin käyttötarkoituksen heti ja vaikutti ylen tyytyväiseltä lahjaansa, samoin kuin omistajansakin :)



keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Jouluhenkari on rakennettu


Metsässä lukiessa ei silmään osunut sopivaa oksaa joulukoristeiden ripustamista varten.


On tuo mies jo monehen tottunut, ilmekään ei värähtänyt kun kysyin,  voiko listanaulaan kiinnittää siimalla henkarin täydeltä joulukoristeita.

Ajatukseni oli että tehdään nyt kerralla oikein överi, erilaisia koristeita yhteen ryöppyyn vaan, kun muualla kodissa ollaan linjalla kukkia ja kynttilöitä ja nekin valkoisina.




 

perjantai 18. joulukuuta 2015

Paketteja




Jouluaskareissa parasta on mielestäni paketoiminen. Se on vaan niin kivaa!
Ennen joulua säästän sopivankokoisia pahvilaatikoita ja kartonkipakkauksia hankalan mallisia lahjoja varten. Silloin saan paketista paitsi nätimmän, on lahjan saajan myös vaikeampi arvata mitä paketti sisältää.

Askartelupapereiden palasista leikkelin tageja. Reiät tein rei'ittimellä ja reiän ympärille liimasin vahviketarran.




Lahjapapereiden suhteen olen vähän kranttu.
Pieniä lahjoja varten voi helposti tehdä somia origamirasioita vanhan kirjan sivuista tai kääriä lahjan vanhan lehden sivuun, jossa on kaunis kuva. 


Paketointipaperina olen yleensä käyttänyt voimapaperia, mutta tänä vuonna käytin tälläistä punakuvioista, vähän voimapaperin tuntuista paksumpaa paperia. Löysin sitä nimittäin kirpputorilta ison rullan, varmaan jo joskus heinäkuussa :D




Suvun uusimman tulokkaan pakettiin neuloin pipon.
Aika ihana malli, näitä tuun neulomaan varmaan vielä monta.
Ohje on Purkautuu- blogin Iikun käsialaa ja löytyy ravelrystä, klik. 

Lanka on Dropsin Karismaa. 

tiistai 15. joulukuuta 2015

Mumman kapiot


Vajaa kaksi kuukautta sitten rakas mummani nukkui pois. Suru oli niin suuri, etten pystynyt tapahtuneesta aiemmin kirjoittamaan, enkä nytkään tuntojani sen kummemmin käsittele.


Sain jäämistöstä nämä ihanat, todennäköisesti mumman nuorena neitona kapioiksi kutomat pellavaiset liinat, nimikoinnissa on mumman tyttönimen nimirjaimet. Astiapyyhkeet nämä ovat tainneet olla alunperin, mutta näistä tuli nyt mulle rakkaimmat juhlaliinat.
 

 Samanlaiset liinat laitoin myös keittiöön poikkiliinoiksi, valkoisen pellavaliinan päälle.




perjantai 11. joulukuuta 2015

Tähtiä





Virkkasin kasan tähtiä, ajatuksenani että niistä tulisi kranssi.

En keksinyt vielä, miten yhdistäisin tähdet kauniisti toisiinsa, vai keksinkö niille sittenkin jotain muuta käyttöä.

Vielä on muutama joululahjakäsityö kesken ja kotona vallitsee kaaos. Yritän hillitä stressiä, ajatella, että tulee se joulu sittenkin, vaikkei koti olisikaan valmis. Jouluksi menen pohjanmaalle perheeni luo ja saan viettää aikaa heidän kanssaan. Se on paljon tärkeämpää kuin purkamattomat laatikot ja puuttuvat verhotangot.

 

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Virkatut joulupallot


 Virkattuja joulupalloja olen väkertänyt aiemminkin, mutta näistä taisi tulla lempparit.

  Tylsiä, tavallisia joulupalloja ostin joskus kirpparilta pussillisen tuunattaksi. Palloja jäi vähän yli ja ne ovat jo ainakin toissajoulusta saakka odotelleet, että keksisin niille jotain.

 Ihastuin Little Wollie- blogin virkattuihin palloihin(Klik!)ja kehittelin niistä oman versioni.

Nyt jälkikäteen huomasin, että tuli vahingossa turhankin samanaliset kuin alkuperäiset.  Tarkoitus ei ollut kopioida, se on rumaa.



 
Tämä ensimmäinen pallo on molemmin puolin jokseenkin samanlainen, mutta koska käytin jämälankoja, totesin että on paljon helpompaa ja hauskempaa tehdä eri puolet eri värein, niin ei tarvitse yrittää arvioida piisaako väri toiseenkin puoliskoon vai ei.



sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Lahjaksi lapsuusmuistoja

Niinhän siinä monesti käy, että työ haittaa harrastuksia.
Opiskelijaelämä on lähtenyt mukavasti käyntiin ja tykännyt oon kovasti. Kun kaikki on vielä ihan uutta ja vähän jännääkin, sitä on kotona koulupäivän jälkeen usein aika väsynyt.

Mutta blogi on ja pysyy, tästä harrastuksestani en ole minkäänlaisissa aikeissa luopua :) Postaustahti saattaa olla välillä hitaanpuoloinen, mutta näillä mennään.

Osa jouluksi väsätyistä lahjoista on vielä esittelemättä.

Siskolleni ostin näppärän kokoisen kalenterin, jonka päällystin persoonalliseksi.


Siskon kanssa lapsena selasimme silloin tällöin lintukirjaa ja nimesimme sieltä lempilintujamme.
Mun suosikkini oli maakotka,koska se oli jollain lailla niin jännittävä ja hurja. Siskon lemppari oli kuhankeittäjä, koska se oli keltainen ja sillä oli hauska nimi. Kaikkea sitä muistaakin :D 

Skannasin ja tulostin kuhankeittäjän kuvan ja tiedot lintukirjasta kalenteria koristamaan.


Sisko sai joululahjaksi muutakin lapsuuteemme liittyvää.

Ovatko Littles Pet Shop- hahmot tuttuja?
Nykyaikaiset hahmot ovat varsin erinäköisiä kuin ne 90- luvun aikaiset, joilla olen laapusuudessani leikkinyt.


Tämä kaveri tässä on nimeltään Jerry. Kerran vajaa 20 vuotta sitten leikkiessämme siskoni kanssa ulkona Jerry katosi jonnekkin. Pihassa kaivettiin parhaillaan sähkölinjaa latoon ja jonnekkin sinne se vain katosi. Tuli ilta ja pimeä, eikä Jerryä löytynyt. Ei löytynyt seuraavanakaan päivänä. Itkuhan siskolta pääsi, kun Jerry jäi jonnekkin maan uumeniin ladon edustalle. Ja sitä surtiin kauan.

Vuosikausia olen tätä muovihyljettä kirppiksiltä etsinyt. Ihan vain, kun olisi niin hauska joskus löytää siskolle se kauan ja kaiholla muistettu Jerry.
Ja facebookistahan se lopulta löytyi :)

Ja koska nyt tämä muovielukkahan on suorastaan arvokas muistoesine, täytyi sille keksiä arvoisensa säilytyspaikka.


Kirpparilta löysin muodoltaan sopivan lasin, jonka päälle liimasin helmen nupiksi. Helmen iso reikä jotenkin pisti silmääni, joten peitin sen liimaamalla korupiikin avulla sen päälle vielä pienen lasihelmen.


 Myön lasin alle sopiva metallilautanen löytyi kirpparilta. Sovittelin alustan pohjaan vielä jalkaa, mutta jätin sen pois ja kaiversin lautasen pohjaan "omistuskirjoituksen."
 

Pakkasin koko komeuden vielä huolellisesti silkkipapariin. 
Ja mitäs tästä sanoi 23- vuotias siskoni? Nauroi, kiljui ja melkein itki liikutuksesta :D
Eli ehdottomasti onnistunut, erilainen joululahja.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Taas toivotus hyvän joulun






 Lauluyhtye Rajattoman kauniin kappaleen myötä toivotamme kaikille oikein rauhallista, iloista ja rakkaudentäyteistä joulua!

Terveisin: Maija ja Elsa