Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ompelu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ompelu. Näytä kaikki tekstit

torstai 10. toukokuuta 2018

Taaperolle asusteet kevääksi



Tämä Nappinjan Pioni- kuosi on kaunein trikoo, mitä olen tähänastisen ompelu- urani aikana ostanut. Ihanimpien kankaiden saksiminen muuttuu aina sitä vaikeammaksi, mitä kauemman niitä olen säästellyt ja siksi keräsin rohkeuteni ja leikkasin kankaan itselleni mekoksi saman tien. Oma mekko valmistui ja tuli oikein mieluinen, se pitäisi kuvata vaan vielä.

Loppukankaasta olin suunnitellut asustesetin tyttärelle.
Näistäkin tuli ihanat.



Pipon kaava on Paapiin kaavakirjasta,koko XS ja tuubihuivin tein siitä, mitä palasta jäi.

Vielä jäi jäljelle pieni  palanen ihanaa Pionia, siitäkin teen tyttärelle jotain ihanaa. Leggarit tai tunikan, riippuu miten saan kankaanpalan riittämään. 




maanantai 23. huhtikuuta 2018

Huhtikuukin on kohta voiton puolella- missä välissä sekin meni?

Tammikuun lopussa jatkoin äitiysloman vuoksi kesken jääneitä lähihoitajan opintojani ja päädyin suorittamaan vammaistyön osaamisalan loppuun oppisopimuksella. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä tykkään mun työstä.  Vuorotyö ja koulunkäynti vähän niinkuin siinä samalla on vain sellainen yhtälö,jonka vuoksi vuoksi aika tuntuu vilistävän niin nopasti. Ja se niin sanottu oma aika tulee  vietettyä jollain muulla tavalla kun tietokoneen ääressä ja onhan se toisaalta ihan hyvä niin. 

Käsityö- inspis on kovasti päällänsä, mutta tuotoksien valokuvaus ja bloggaaminen on jäänyt vähän taka- alalle. 

Nämä seuraavat ompelukset ovat jo aikoja sitten ompelukurssilla valmistuneita. 




Tyttärelle tunika ja legginsit Nappinjan Pyörre- trikoosta. Kangasta oli mulla 70 cm:n pala, joka tuli käytettyä niin huolella, ettei siitä jäänyt yli kuin pieniä suikaileita.

Tunikan kaana on Ottobren Birdie birdie (1/15)
ja legginsien kaava Paapiin kaavakirjasta.

Molemmat ompelin koossa 86 ja ovat vieläkin isoja nyt kokoa 80 käyttävälle tytölleni.



Niin ikään jo aiemmin valmistuneita tuotoksia on tämä myssy.

Tätä on käytetty jo sen verran ahkerasti että oli pakko pestäkin se jo välillä, ymmärsin sentään nyt pesun jälkeen napata kuvan ennekuin on solmimisnauhat taas eväässä.


 Malli on Clover Earflap Hat, ravelry- linkki tässä.

Lanka on Garnstudio Dropsin Baby Merino.




Lopuksi en malta olla laittamatta muutamaa kuvaa tästä mun ihanasta.

Vuosi ja 4 kk on ikää mittarissa. Hän kävelee, juoksee ja matkii kaikkea, minkä näkee ja kuulee. Puhua pälpättää kuin papupata, vaikka varsinaisia sanoja on vasta muutamia. Tahtoo riisua, syödä  ja kävellä ulkona itse, eli omaa tahtoakin löytyy. Niin ja hampaat saa pestä vain isi! Silti onneksi edelleen äidin syli on parasta. Mun muru.








 

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

2 x baggy-housut

Joustavien kankaiden ompelu tai ompelu ylipäänsä on laji, missä olen todellinen mämmikoura ja olisi kova hinku oppia. 
Mieheni kannustamana kävin syksyllä kansalaisopiston ompelukurssilla. Kerran viikossa muutama tunti omaa aikaa harrastuksen parissa kodin ulkopuolella, se oli erittäin virkistävää! Ompelukipinä kasvoi entisestään. 

Äitini on ollut kova ompelemaan nimenomaan lastenvaatteita joten kullanarvoisia neuvoja ja apua olen saanut äidiltäni.



Itseänikin vähän huvittaa, miten suunnattoman ylpeä olinkaan kun nämä housut lopulta almistuivat. Kaavahan on varmaan helpoin mitä voi olla, siitä huolimatta lahkeensuun resoreitakin purin ja ompelin moneen kertaan ennenkuin sain niistä kelvolliset.


Kuosikakaat on ostettu kauan sitten Paapiilta, resorit Nappinjasta.
Kaava on Ottobre 1/15- lehden Streaky Legs.
Tuo lintukuosi osoittautui erittäin haastavan väriseksi kuvata, väri on todellisuudessa paremminkin okra tai sinapinkeltainen kuin tuollainen oranssi.  Molemmat housut menivät joululahjaksi siskonpojalle.

maanantai 12. joulukuuta 2016

Pienesti joulua



Ajatukset ovat sattuneesta syystä suuntautuneet juuri nyt aivan muualle kuin jouluvalmisteluihin, mutta koska odottavan aika tuntuu nyt olevan todella pitkä, niin edes vähäsen jotain jouluisaa laitoin kotiin mielen piristykseksi.


Tämä joulu tulee olemaan  kaikin tavoin hyvin erilainen kuin  ennen. Se suurin muutos antaa edelleen odotuttaa itseään, mutta on tässä ollut muutakin.






 Koiramme Elsa on ontunut ajoittain toista jalkaansa ja ensimmäisellä eläinlääkärireissulla selvisi vain, että jotain häikkää röntgenkuvissa on, pahimmassa tapauksessa luusyöpä. Tätä pahinta vaihtoehtoa en oikeastaan pystynyt edes ajattelemaan, jotenkin suljin sen vain pois mielestäni kunnes saisimme jotain varmempaa tietoa.
Täytyi varata aika ortopediaan erikoistuneelle eläinlääkärille 160 kilometrin päähän. Aika saatiin samalle päivälle, kun vauvalla oli laskettu aika.

Eläinlääkärireissu kannatti ja diagnoosi selvisi. Elsan jalka täytyy operoida, mutta pääasia on, että se saadaan kuntoon ja hengenvaaraa ei ole. 



Kyllä tälläiset kokemukset pistää kummasti asiat
asiat oikeisiin mittasuhteisiin.  Se, että joulukortit jäi tänä vuonna kokonaan lähettämättä ei haittaa enää ollenkaan. 
Me saadaan pitää tuo rakas ystävä ja se on tärkeintä. 





Mutta asiasta rasiaan.

Ostin Marimekon alesta soiron mustavalkoista Kuusikossa- kangasta tyynynpäällistä varten muistaakseni jo hyvissä ajoin ennen viime joulua.



Kivojen kankaiden kanssa mulla tapaa vain kasvaa suorituspaineet liian korkeiksi: Kangas on muka niin hienoa, ettei sitä millään uskalla mennä leikkaamaan, jos meneekin pilalle.  Mutta eihän niistä kankaista mitään iloa kaapissa jemmattuna ole, jos niistä ei uskalla mitään ikinä tehdä. Uskaltauduin vihdoin saksimaan kankaan ja ihan hyvähän siitä tuli. Pelasin varmanpäälle ja harsin vetoketjun kiinni ennen ompelemista ja hommahan sujui paljon helpommin tällä tavalla.



perjantai 11. maaliskuuta 2016

Retroverhosta lempparimekko

Nyt ollaan jännän äärellä, viisi viikkoa kestänyt työssäoppimisjaksoni vanhainkodissa on tutkintoviikkoa vaille pulkassa.
Ennen kesää on edessä vielä viimeinen perusopintojen työssäoppimisjakso, sitten alkaakin jo erikoistuminen eli valitsemani osaamisalan opinnot. Aika tuntuu rientävän vauhdilla, reilun vuoden kuluttua olenkin  todennäköisesti jo valmis lähihoitsu :) 

Mutta se opinnoista. 
Aikoja sitten ompelin itselleni mekon retroverhosta, mutta en saanut sitä kuvattua itseni yllä.
Siskoni oli taannoin käymässä ja suostui mallikseni.


Mekko on mun ensimmäisiä ompelemiani vaatteita ikinä. Kaavan kopioin erään naisen ompelemasta ihanasta mekosta ja muokkasin sitä itselleni sopivaksi. Sain ohjausta mekon ompeluun ja siitä onkin tullut lempparivaate, jota olen käyttänyt paljon.
 

Kaavat ovat tallessa ja mieli tekisi ommella sillä vielä toinenkin retokangas-mekko. Myös pellavamekko olisi ihana, mutta  sitä oikean vihreää pellavaa ei ole tullut vielä vastaan kukkarolle sopivalla hinnalla.



Vihreän mekon ompelin kirpparilta löytämästäni trikoosta. Kaava on kopioitu äidin nätistä tunikasta.
 Kangas ei valitettavasti riittänyt hihoihin.





Trikoon kanssa oikean koon määritteleminen osoittautui hankalaksi, aluksi kun sainkin mekon sijaan teltan.  Siskoni auttoi pienennyksen kanssa ja lopulta ihan passeli siitäkin tuli.
Mainittakoon vielä, että olen ruumiinrakenteeltani kuvassa olevaa pikkusiskoani pulleampi, joten mekko on hänelle hieman suuri.

Haluaisin ommella itselleni enemmän vaatteita, mutta erikoinen ruumiinrakenteeni tuo hommaan lisää haastetta, sillä peruskaavan mukaiset vaatteet eivät sellaisenaan päälläni istu.
 Onnistuneiden vaatteiden aikaansaamiseksi täytyisi siis opetella myös kaavojen muokkaamista.


Oikein mukavaa viikonloppua!♥
 



 

maanantai 31. elokuuta 2015

Riemunkirjava tilkkupeitto


Sukuumme syntyy uusi jäsen aivan pian.
Maailman ja pikkuisen väliin halusin tehdä jotain värikästä ja pehmeää.


Tämä projekti vastusti vähän joka vaiheessa ja se valitettavasti näkyy myös lopputuloksessa.

Ajattelin, että voin yhdistää työhön eri paksuisia puuvillakankaita, kun silitän lopuksi taakse tukikankaan. Se oli ehkä huonon ideani ikinä: Ohuemmat kankaat venyivät ja rivit vääntyivät vinoon, mutta tukikangas tarttui niin lujasti kiinni, ettei asialle ollut enää siinä vaiheessa mitään tehtävissä.


Vähän olen ollut kahden vaiheilla, kehtaako tätä lahjaksi antaa ollenkaan. Uuttakaan en ehdi enää ommella, eli jos en mitään uutta kuningasideaa keksi, niin tällä mennään.


Toiselle puolelle ompelin sinisävyistä retrokangasta.
Valmiin peiton koko on noin 70 x 80 cm. 


 

tiistai 11. elokuuta 2015

Kuolalappu x6


 Ystävän pienellä pojalla oli pulaa kuolalapuista, jotka ovat kuulemma varsin käteviä. Korjasin asian ompelemalla niitä nipun.

Kaavoja vastaavin löytyy netistä pilvin pimein, näissä käyttämäni kaavan tulostin täältä.

Puu- kuosinen kangas on ainoa uusi, kaikki muut kankaat kierrätettyjä kirpparilöytöjä.



Viimeinen kuva on paskarteluhuoneestani. Ainoa nurkka, josta ilkesi kuvan ottaa, huone on nimittäin muuton jäljiltä edelleen ihan kaaoksessa. Pussit, kassit ja laatikot lähinnä vain laskettu sinne, minne on mahtunut.

Suunnitelmat huoneen järjestelemisen suhteen on kovat, kun vain olisi aikaa ja energiaa paneutua siihen. Mutta eikös hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty? ;) 

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Se olisi sitten kesäloma :)

 Ensimmäinen työssäoppimisjakso on nyt kahlattu kunnialla läpi. 

Olen siitä onnekas, että sairastan todella harvoin, edellisestä kunnon taudista taitaa olla nelisen vuotta aikaa. Kunnes nyt, kun olisi ennenkaikkea pitänyt pysyä terveenä, sain sellaisen virusflunssan joka ei meinannut lähteä millään. Yhdeksän päivää putkeen kuumetta.
Sain paikattua poissaolojani ja työssäaoppiminen sujui muuten hyvin.
Ja kyllä tuolla päiväkotiharjoittelussa viimeistään tajusin, että kyllä tää just se työ, mihin mä kuulun.

Sain vieläpä kiitettävän arvosanan, eli varsin hyvillä mielin jään tästä kesälomalle :)


Olen vuoroin virkannut, ommellut ja lukenut, kun en oikein tiedä mihin nyt rupeaisi.


Tuon ison ja aivan upean Rif Designin marokkolaislautasen sain tuparilahjaksi äidiltä. 

Pohjanmaalla yksi sisustusliike sulki toisen myymälänsä ja äiti kävi siellä loppuunmyynnissä puolestani kurkkaamassa olisiko siellä näitä. Sain sen käsityksen, että oli, mutta kun koitin kysellä mitä se maksoi, ei kuulunutkaan enää mitään. Kunnes äiti tuli kyläilemään mukanaan lautanen rusetti ympärillään. Hih, olipas kieroa peliä :D Ihana äiti!


Retro-tilkkuiluakin, taas. Pieniä kohdistusmokia ei kuulemma huomaa, mutta omaan silmään ne ainakin suorastaan hyppää kiljuen joka kerta. 


Kiitoksia Varikselle  ja Susannalle ihanista kommentista viime postauksen daaliohin liittyen. 
Sieltähän ne nousivat, kaikki kolme jotka istutin ja ovat varsin pitkänhuiskeita kavereita jo. Kukkia ei vielä näy, toivottavasti saan vielä niitäkin.

(Kuvien värit on vähän jännät, kun innostuin testailemaan säätöjä)

Ja hei, huomenna alkaa kesäkuu! Ihanaa kesäkuuta siis :)

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kirjottu viirinauha

Äitini oli löytänyt kirppikseltä vanhan matkalaukun ja antoi sen minulle. Tiesin heti, mikä siitä tulee: Elsalle uusi peti.
Täkki alle, retrokuosinen tyyny päälle ja laukku olkkariin, tietokonepöydän viereen. Elsahan on aina  mahdollisimman lähellä laumaansa, joten  iltaisin kun istun koneella, Elsa makaa tietokonepöydän alla mun jaloissa. Nyt se on jo hoksannut, ettei sen välttämättä täydy änkeä sinne ollakseen lähellä, vaan torkkuu usein uudessa pedissään.

Jotain hassua matkalaukkupetiin vielä kaipasin, joten ompelin siihen viirinauhan.




En oikeastaan osaa kirjoa, mutta kaikkeahan voi aina yrittää opetella. Muliinilangan kahdella säikeellä kirjoin jollain varmaan itse kehittelemilläni ja erittäin epäoikeaoppisilla pistoilla ensin kirjaimet ja sitten ompelin niistä viirit.




Vähän naftin kokoinen tuo matkalaukku on Elsalle, mutta jos jostain löydän hieman isomman laukun tilalle, niin keksin kyllä tälle muuta käyttöä.


Olkkarissa odottaisi yksi pieni ompeluhomma vielä viitsimistä, pitäisi nimittäin tuo lintuhäkin takana olevan liian pienen verhon tilalle tehdä pitempi, valkoisesta pellavasta tai puuvillasta varmaankin. 

  Tuo lyhyt verhokappa oli sopiva silloin, kun lintuvanhukset vielä elivät eikä meillä ollut näitä kahta nuorukaista vielä, mutta neitsikoiden tultua piti ottaa tuo suuri lintuhäkki käyttöön ja nostaa koko taulyhylly- verhosysteemiä ylemmäs, että häkki mahtui paikoilleen.

Mutta jotenkin kaikki pienet, hauskat näpräyshommat kiinnostaa mua aina paljon enemmän kuin tylsät, suorat saumat :D

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hip hei, hiihtoloma!

Kuukausi koulua takana. En voi sanoa muuta, kun tykkään! On todella mielekästä opiskella asioita, jotka tuntuvat mielenkiintoisilta.

Ensi viikko on hiihtoloma, saa nähdä pääsenkö hiihtämään.
Mutta ainakin saan vähän aikaa itselleni ja käsitöille.


Kummitytölle hankin synttärilahjaksi Disney Animators Ariel- nuken.
Samaan pakettiin nuken kanssa ompelin keltaisesta retrokankaasta mekon Arielille.


Mekon kaava on Mekkotehdas- blogista. 
Halusin tehdä hihattoman mekon, joten sovelsin vähän ja huolittelin kädentiet vinonauhalla. En nyt oikein tiedä oliko se nyt ihan paras idea kuitenkaan.


Yksi tälläinen viiri- hommelikin odottelee pääsyä paininjalan alle.
Mutta toisaalta keskeneräinen vauvanmyssy- neulomuskin houkuttelis. 
 

Ja hei, hyvää ystävänpäivää kaikille blogi- ystäväisilleni

tiistai 13. tammikuuta 2015

Uusia tuulia

Uusi vuosi toi tullessaan melko suuria muutoksia elämääni. Vähän jännittäviä, mutta silti positiivisia ja kauan odotettuja. Aloitan nimittäin huomenna koulun. Musta tulee isona lähihoitaja. Se on ollut haaveammattini jo peruskoulussa, tunnen sen kutsumuksekseni.

Muutaman viime vuoden olen tuntenut olevani umpikujassa. Töitä en ollut löytänyt ja kouluun en ollut päässyt. Nyt tuli viimein mun vuoroni. Tottakai vähän jännittää, mutta olen kyllä hurjan motivoitunut ja iloinen!


Koulua varten ompelin uuden penaalin. Ensimmäinen yritys ei oikein onnistunut:



 Tuli kamalan lörppänä ja leimasimella painamani perhosetkin tarttuivat aika huonosti kankaaseen.



Seuraavaan versioon ompelin paksummasta kankaasta ja käytin vähän jämäkämpää tukikangastakin kuin ensimmäiseen. Ei tullut ihan täydellinen tästäkään, mutta se saa nyt kelvata. Penaalin ihana retrokangas on vanhasta, hassun mallisesta kapasta.


Tarvitsin vielä kalenterin. Ystävä sai liitosta kalenterin, jota ei itse tarvinnut ja antoi sen mulle.

 Päällystämällä tylsät kannet kartongilla sain  sain siitä persoonallisemman. Päälle laitoin kontaktimuovia, että kannet kestävät.  En vain keksinyt, miten olisin saanut tuon rei'itetyn reunan piiloon. Toki olisinhan voinut ommella kalenterille irtokannet kankaasta, mutta jos ensi vuonna löydänkin eri mallisen kalenterin, silloin en voisi uudelleenkäyttää kansia.

Ajattelin tässä vielä päällystää muutaman vanhan ja ruman kansion uuten uskoon. Tällä hetkellä kaiken uuden sälän ostaminen tuntuu ihan typerältä, mieluummin tuunaan vanhoista kivempia. En vain halua enää mitään turhaa tavaraa meille. Ja säästyypä rahaa sellaiseen, mitä oikeasti tarvitaan.
 


perjantai 19. joulukuuta 2014

Uusi ystäväni Janome


 Yksi vaihe elämäsäni on nyt ohitse. Nimittäin vajaa kymmenen vuotta kestänyt suhteeni Bernetten kanssa.

Ei vain toiminut, ei, yhteiselomme oli alusta loppuun varsinaista takkuamista. En jäänyt suremaan, olen nimittäin löytänyt uuden kumppanin, Janomen. Mulla on siis uusi ompelukone!
♥

Ja voi pojat, on se mahtavaa kun hommat sujuu. 


Saatuani ihanan Mekkotehdas- kirjan viimein itselleni, uskaltauduin kokeilemaan pitkästä aikaa vaatteiden ompelua. Valitsin kirjan mekoista helpoimman.

Selkeillä ohjeilla mekko valmistuikin nopsaan :)

Kaava on siis Mekkotehdas- kirjan Elina- mekko, koossa 110/ 116.

Retrokangas on henkilökohtaisen kirppisagenttini eli äitini kirpparilöytö.



Helmaan ompelin koristukseksi valkoisen pitsiliinan, kirpparilöytö sekin.
Mekko menee joululahjaksi ihanalle veljentyttärelleni.


Täällä satakunnassakin saimme nauttia lumisesta maisemasta melkein yhden kokonaisen päivän ajan.

Nyt sataa taas vettä ja maisema on yhtä synkeää kuravelliä.
Yritän sitkeästi ylläpitää jouluvirettäni kynttilöin ja hyasintein.
 

 Mukavaa viikonloppua :)