sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Kymmenen rautaa tulessa

Tai ei nyt ehkä ihan niin montaa. Monta kuitenkin.

Tänään jouluun on tasan kaksi kuukautta. Olisi kiva saada kaikki suunnittelemani lahjat valmiiksi, mutta tuskin ehdin. On nimittäin yksi tälläinen juttu. Saas nähdä mitä siitä tulee.



Lankaherkkuja. Nam!


Kaksi ihanuutta.
Vihreäkirjava on Regia Hand-dye Effectiä ja punaoranssi Zitronin Trekking  hand artia.
En osaa millään päättää, kummasta pidän enemmän.


Ruutupino kauan hillotuista Saandnesin  Fritidsgarnin nöttösistä. Se on menossa pukinkonttiin, muttei ole vielä päättänyt miksi rupeaa isona.


 Nämä palaset ovat pian valmiita, mutten kerro vielä mitä ;)

Työssäoppimassa on aika kivaa.
Vielä kun Kössi opettelisi siivoamaan sillä aikaa kun olen töissä.

maanantai 5. lokakuuta 2009

Korttipläjäys

Tuo edellinen postaukseni kuulosti jotenkin niin synkältä, että yritän kirjoittaa nyt vähän iloisempaa luettavaa. Tottakai suren vielä, mutta täytyy silti muistaa, että kaikki muut rakkaat eläimet voivat hyvin ja nauttia niistä.

Olin viikonloppuna töissä työssäoppimispaikkani osastolla Seinäjoen käsityömessuilla, kuten viimevuonnakin. Viimeksi olin tosin ihan eri paikassa ja silloin olin töissä kaikkina kolmena päivänä, nyt vain lauantaina ja sunnuntaina. Ihmisiä näytti olevan liikkeellä melkoisesti. Eikä nyt tarvinnut enää niin jännittääkkään kun viimevuonna tämä messuilla myynti oli niin positiivinen kokemus ja esittelijänä toimiminen tuntuu olevan minulle luontevaa.

Hiljaisempina hetkinä sain käydä itsekin kiertelemässä. Siellähän oli kaikkea ihanaa ja kiinnostavaa vaikka kuinka. Nyt messuilla oli edustettuna myös neulebloggaajat, lisää voit lukea esimerkiksi
täältä. Osasto oli toteutettu hienosti ja ympärillä pyörivän väkijoukon perusteella se herätti kiinnostusta. Harmittaa vähän, kun kerkesin vain pikaisesti käväistä osastolla.

Heinikan ja Paperinauhan osastoilta mukaan lähti kaikkea ihanaa. Osa ihanuuksista oli sitä sorttia, ettei niitä voinut jättää odottamaan vaan oli päästävä heti töiden jälkeen väkertämään.

Tässä muutamia viimeaikoina valmistuneita kortteja:


Näissä jouluisissa korteissa olen käyttänyt kuviollisia skräppäyspapereita, kalvomaista kuviopaperia, kartonkia, ääriviivatarroja ja erilaisia nauhoja.


Laukku Tildan leikearkista, kuviopapereita, käsintehtyä paperia, kartonkia ja puukuvioperhonen.



Tässä kortissa laukku, taustan kuviollinen kartonki ja kartongista leikattu suikale Tildaa, taustalla tavallista punaista kartonkia.


Tyttönen ja ruusut Tildan kuvioarkista, tausta kirpparilta löytyneestä vanhasta nuottikirjasta, valkoista polvekenauhaa ja taustalla punaista kartonkia.
Tämä aikaisemmin valmistunut lintukortti näyttää kuvassa vinommalta kuin todellisuudessa. Siihen olen käyttänyt kahta eriväristä kartonkia, sinisen tekstikuvioinnin tein leimasimella. Suloinen lintu on kiiltokuva, linnun vieressä pikkuinen sydäntarra.


Nämä kaksi kukkakorttia ovat niin ikään aiemmin tehtyjä, niissä olen käyttänyt kartonkia, lehtileikkeleitä ja ääriviivatarroja.

Tämän superhempeän kortin tein testatakseni tuota tekstileimasinta, aika kauan sitten. Se saa jäädä laatikkoon vielä hetkeksi odottamaan ystävänpäivää.

Suurimman osan korteista olen valmistanut ajatellen jotain ihmistä ja hänen värimieltymyksiään.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Surua.

Viime torstaina jouduin kokemaan varsinaisen shokin, kun ihana pieni Tyrre- undunaaras kuolla kupsahti. Tämä tuli täydellisenä yllätyksenä, vailla mitään järkevää syytä, ilman mitään merkkejä. Yhtäkkiä vain tuli orrelta alas ihan kummallisesti ja mätkähti häkinpohjalle selälleen. Käänsin linnun oitis oikein päin ja tajusin ettei kaikki ole nyt todellakaan kunnossa kun Tintta ei purrut sormiani kuten yleensä. Laskin sen takaisin pohjalle, käskin miehen alkaa soitella päivystävälle eläinlääkärille (kello oli noin 20) ja aloitin heti infrapunasädetyksen. Laitoin vettä tarjolle ja yritin saada sen olon mahdollisimman mukavaksi ja kertasin kaikki mahdolliset ensiapukonstit. Ja sitten se ei enää hengittänytkään.

Tyrre vasemmalla ja Romeo oikealla.

Tuntuu oudon tyhjältä. Vaikka unduja olikin neljä niin koko ajan sen huomaa, kun yksi puuttuu. Nyt meillä on enää poikia.

Ja kun Tintta oli niin tervekin, ei mitään häikkää missään. Ajattelin ensin että lähettäisin sen pikkuruisen ruumiin Eviraan tutkittavaksi, mutta eihän kuolinsyy olisi välttämättä selvinnyt tutkimuksissakaan ja toisaalta halusin haudata sen johonkin kauniiseen paikkaan. Kaikkea olen miettinyt, olisiko se voinut kolauttaa itsensä jonnekin ja saada aivotärähdyksen tai jotain. Kun ei voi tietää. Kaikki oli kuitenkin niinkuin yleensä, ei mitään sopimatonta suuhunpantavaa, vesi ja ruoka puhdasta ja niin edelleen.

Perjantaina urakoin ja tyhjäsin koko häkin, puhdistin ja desinfioin kaikki, siis lelut, kupit ja keinut. Vanhat orret heitin menemään ja kävin sahaamassa pajusta uudet.

Undut eivät oikeastaan osaa surra, kun ovat niin kovin iloisia kavereita kaikki. Siellä sitä nyt ollaan riemuittu uudesta järjestyksestä ja oksista.