maanantai 22. joulukuuta 2014

Valmista on.

No nyt  on meilläkin kuusi, tai itseasiassa kaksi. Löytyi niin sopivasti kaksi pikkuista ja somaa, sopivan raasua, toispuoleista ja huonossa paikassa kasvavaa, että otin molemmat. Maanomistajan luvalla, tottakai.  Saatiin sitten pieni kuusi olhuoneeseen ja vielä toinen mini-pieni keittiöön.






Hyasintteja, kynttilöitä, lämmintä joulumieltä. Eipä tässä muuta kaivata. Tulkoon joulu ♥

 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Uusi ystäväni Janome


 Yksi vaihe elämäsäni on nyt ohitse. Nimittäin vajaa kymmenen vuotta kestänyt suhteeni Bernetten kanssa.

Ei vain toiminut, ei, yhteiselomme oli alusta loppuun varsinaista takkuamista. En jäänyt suremaan, olen nimittäin löytänyt uuden kumppanin, Janomen. Mulla on siis uusi ompelukone!

Ja voi pojat, on se mahtavaa kun hommat sujuu. 


Saatuani ihanan Mekkotehdas- kirjan viimein itselleni, uskaltauduin kokeilemaan pitkästä aikaa vaatteiden ompelua. Valitsin kirjan mekoista helpoimman.

Selkeillä ohjeilla mekko valmistuikin nopsaan :)

Kaava on siis Mekkotehdas- kirjan Elina- mekko, koossa 110/ 116.

Retrokangas on henkilökohtaisen kirppisagenttini eli äitini kirpparilöytö.



Helmaan ompelin koristukseksi valkoisen pitsiliinan, kirpparilöytö sekin.
Mekko menee joululahjaksi ihanalle veljentyttärelleni.


Täällä satakunnassakin saimme nauttia lumisesta maisemasta melkein yhden kokonaisen päivän ajan.

Nyt sataa taas vettä ja maisema on yhtä synkeää kuravelliä.
Yritän sitkeästi ylläpitää jouluvirettäni kynttilöin ja hyasintein.
 

 Mukavaa viikonloppua :)


Homma paketissa

Tämän joulun lahjat ovat suurimmaksi osaksi jo paketoituna odottamassa. Ne isän tossut tosin ovat vieläkin hieman kesken, mutta valmistuvat tuota pikaa.



Muutaman pienikokoisen lahjan kanssa tuumasin hetken, miten ne oikein paketoisin nätisti.

Kokeilin tehdä paperista lahjapusseja, mutta päädyin kuitenkin näihin origamirasioihin.

Olen näitä laatikoita taitellut monta kertaa aiemminkin, joten ohjetta en enää tarvinnut. 

Ohje löytyy mm. täältä.


Vanhan kirjan sivuista saa mielestäni nättejä rasiota. Rasioihin tarvitsin yhtä sivua suuremman palan paperia, joten leikkasin varovasti ensin kirjaa koossapitävät langat poikki ja näin sain ehjänä irti kokonaisia "aukeamia". Käyttämällä kahta "aukeamaa" päällekkäin sain rasiosta sopivan tukevia.

 


Olen myös ommellut muutamia joululahjoja, kuten tämän pussukan.


Tai itseasiassa ompelin kaksi pussukkaa, ensimmäinen oli koeversio. Lahjaksi tekemääni tein keltakukkaisesta retrokankaasta myös vuorin, koeversiossa vuori on valkoista puuvillaa. Molempiin pussukoihin laitoin silitettävää tukikangasta kankaan vahvistamiseksi.



Pussukoiden metallikehykset kiinnitin liimaamalla.

Olin vähän skeptinen sen suhteen, että kehykset pysyisivät paikoillaan pelkällä liimalla. Ensimmäistä versiota aikani testattuani totesin, että pysyyhän se.

Ompeluvaiheessa lisäsin yläreunan saumanvaroihin nyöriä, jolloin sain kehyksen väliin tulevista kohdista paksummat.

Olen käyttänyt tälläisiä kehyksiä kerran aiemminkin, silloin liimaamisen lisäksi myös puristin kehystä tiiviimmäksi. Sitä oli niin mahdottoman hankala saada tehtyä siististi, että mieluummin jätän jatkossa varasoinnit ja pihdeillä puristamiset suosiolla sikseen. 



sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Vähän joulua meillekkin


Vähän meinaa olla meikeläisen joulufiilis taas hakusessa. Se on tuo vesisade ja kurakelit, luulisin. Siitä huolimatta tai ehkä juurikin sen vuoksi olen yrittänyt saada sitä jouluista fiilistä taiottua edes vähän tänne sisätiloihin.



Kankaiseen tötteröön olen laittanut kanelitankoja ja neilikoita. Ne tuoksuu niin hyvälle

Pieni pilkahdus punaistakin.


 Keittiön ikkunan eteen pistin killumaan sekalaisen seurakunnan lasisia joulukoristeita.



Isän jokavuotiset joululahjatossut vasta aloitin (viimevuotiset on läytetty jo puhki) ja se jokavuotinen pieni kuusentaimenikin on vielä hakematta.
 Mutta ehtiihän tässä vielä. Ja tuleehan se joulu, ilman mitään häsäämistäkin.

Kuvan ottamisen jälkeen huomasin, että olipas muuten likainen kahvikuppi. No, eikai se oo niin nuukaa :)



perjantai 28. marraskuuta 2014

Operaatio joulukortit


Naapurin vauvalle neuloin villatakin lisäksi vielä perinteisen kypärämyssyn Novitan Luxus Alpacasta. Ohje on Novitan. Näitä kypärämyssyjähän olen neulonut vaikka kuinka monta, melkein jokaiselle lähipiiriin syntyneelle vauvalle ja joillekkin useamman.

Lanka loppui myssyn ollessa muutamaa kierrosta vaille valmis. Facebookin Lankahamsterit- ryhmä pelasti jälleen tilanteen ja aika nopsasti sitä kautta sainkin lisää tätä tuotannosta poistunutta lankaa.

 
 Kiinnitin neuleisiin vielä lappuset, joihin olen kirjoittanut hoito- ohjeet.





Viime jouluna lähetin valokuvakortit ja muutama tuttava oli sitä ihan ääneen hämmästellyt, että kuinkas nyt en ollutkaan askarrellut korttia itse :)
  
Ja kuten aiempinakin vuosina, askartelin kortit noin kaksi kuukautta etuajassa. Pääni ei siedä stressiä eikä kiirettä ja siksi välttelen sitä kaikin keinoin. Haluan tehdä asiat kaikessa rauhassa ja hyvissä ajoin, silloin tekeminen on mieluisaa.




Kortteja valmistui 38 kappaletta. Ihan niin montaa en sentään ole lähettämässä, on siinä muutama vara-korttikin :D





Korttien lisäksi muutakin jouluaskartelua on suunnitteilla, jotain pientä olen jo kokeillutkin. Vanhan kirjan sivuista syntyy sieviä kennopalloja, näitä väsään vielä lisää.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Pari pientä neulomusta

Lokakuu vaihtui marraskuuksi, ja hiljaiselta näyttää tässä blogissa.
Olenko lopettamassa? En todellakaan! :)

Koen vapauttavana ajatuksena sen, että kirjoitan silloin kun haluan. Ja jos jostain syystä ei vaan inspaa istua koneella, niin sitten en kirjoita. Koska ei ole mikään pakko. 

Mutta nyt huvitti taas.

Pieniä neulomuksia on tupsahdellut puikolta.


Vuosia hillotusta seiskaveikan raitakerästä neuloin kummitytölle lapaset. Tarkoitus oli saada näistä mahdollisimman eriväriset keskenään, mutta ei oikein onnistunut. Jotain kivaa lisää lapaset tarvitsivat, joten virkkasin koristeiksi  pienet muffinssit.



Naapurissa eletään jännittäviä aikoja, heille nimittäin syntyy kuukauden sisällä poikavauva.
 Jotain pientä lämmikettä halusin pienelle neuloa. Jonnan Viimeinen silmukka- blogista bongasinkin juuri sopivasti ohjeen kaikessa yksinkertaisuudessaan niin suloiseen takkiin.


Luulin omaavani tiukan käsialan, joten tiheyksiä laskemati aloin vaan neulomaan. Ensimmäinen takinalku meni metsään, mutta  vaihdettuani puikkokoon sopivaan alkoi lyyti kirjoittaa.

Lankana on taas kerran Dropsin Karismaa, lempparivärissäni. En vaan saa siitä tarpeekseni. Kai tästä pitäisi neuloa jotain ihan itselle myös? Lankaa kului pieneen takkiin vain 125 grammaa.

Ostin takin kiinnitykseen hakaset, mutta koska en ole aiemmin kokeillut napinläpien tekoa jälkikäteen kappaleen reunaan virkkaamalla, täytyi sitä päästä nyt testaamaan. Ja hyvin toimii! :)




keskiviikko 8. lokakuuta 2014

TSH- villatakki vauvalle



Kesällä innostuttiin Miekkosen kanssa katsomaan Taru Sormusten Herrasta- trilogia. Hyvään elokuvailtaan kuuluu tietysti sopivan iisi neulomus. Ainaoikeaa tasona, mikäs sen sopivampaa. Ensimmäisen elokuvan aikana neuloin takakappaleen, toisen aikana etukappaleen suurimmaksi osaksi ja viimeisen aikana hihat.  Tuli pieni villatakki neulotuksi siinä sivussa.

Saumatkin ompelin jo kesällä, mutta pehkana sentään, osan vahingossa työn väärältä puolen. Ei sitten kun purkamaan. Saumojen ompelu loppuun ja muu viimeistely saikin odotella inspistä hetkisen.  Ajoissa takki valmitui kuitenkin, sillä ystäväni vauvaa odotetaan syntyväksi muutaman kuukauden kuluttua.
 


 Ajattelin, takinhan voisi kuvata olkkarin matolla.
Olihan se ajatuksena ihan hyvä. Mutta sitten käytännössä:



Niin... Ehkä nämä neulomukset kuvataan vast edeskin jossain muualla kun lattialla :D



Lankana takissa on Novitan Nalle. Lanka pehmeni huomattavasti, kun ennen saumojen ompelua pesin valmiit kappaleet villanpesuaineella ja annoin ennen huuhtelua liota vielä hetkisen huuhteluainevedessä.

 Villatakin malli on Novitan, se sama joka oli aikoinaan Woolin vyötteessä. (klik.)
Tällä samalla simppelillä ohjeella neuloin vuosia sitten takin myös kummitytölleni (klik.)
Ohjetta muokkasin tällä kertaa sen verran, että tein nappeja vain kolme. Ajattelin että näin takki olisi näppärämpi pukea.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Retrokankaista vauvanpeitto



Koska nuken tilkkupeiton ompelu oli kivaa hommaa, kaivelin retrokankangaspalaseni taas esille. 12 x 12 cm neliöitä vino pino, (63 kpl tarkkaan ottaen,) kaikissa sateenkaaren väreissä. Pari palasta Tildaa, näkyypä yksi Laura Ashley- kuosikin siellä olevan.  Kaikki loput kankaat ovat uusiokäyttööni päätyneitä retroja. Niistä on tämä vauvanpeitto tehty.


Ompelulankaa täytyi rientää ostamaan lisää,  sitä lukuun ottamatta kaikki peittotarpeet kaivelin kaapeistani. Yksi revennyt ja pari epäkäytännöllisen mallista vanhaa tyynyliinaakin päätin poistaa käytöstä ja peittoon päätyi palaset niistäkin.

Itseasiassa jopa peiton välissä pehmikkeenä olevan tikkikankaankin olen löytänyt kirpparilta.


Huolittelin jokaisen tilkun siksakilla ennen yhteen ompelua. Saumuri olisi tässä varmaan eri kätevä, mutta käyhän se näinkin.

  
Peiton alapuolelle ompelin keltaisen retrokukka- kankaan ja tikkasin valmiin peiton ympäri muutaman sentin päästä reunoista. 
Valmiin peiton koko on noin 90 x 70 cm. Vähän tuumailin, tarvitsisiko peitto vähän lisää tikkausta, että kangaskerrokset pysyisivät yhdessä, mutta ainakaan tämän kokoisessa työssä sille ei ollut tarvetta.



Sellaisen huomion tuota ommellessa tein, että jos joskus mielin vielä suuremman tilkkupeiton tehdä, niin ompelupöydältä loppuu tila. Noh, onhan meillä ruokapöytä ;)


Kotona paras kuvauspaikka käsitöille on keittiö. Siellä kun on paras valo ja valkoiset seinät, kuvien värit eivät vääristy. Siksi niin usein kuvieni taustalla näkyy tämä vanha penkki ja mahdollisisesti tuo lautashylly. Tavarat hyllyllä onneksi vaihtelevat joskus.


Eikä tämä ompelu-innostus näytä loppuvan tähän. Tulisipa tilkuista muuten aika hauskat istuinpäällisetkin...
 

maanantai 8. syyskuuta 2014

Rai- rai- raitoja

Vihreää tekee aina vaan mieli.

 
Kauluri hyppäsi puikolle jo heinäkuussa, jolloin neuloin ja pingotin sen. Lankojen päättely venyi elokuulle ja  kuvat sain otettua  vasta nyt. Vähän oli taas pitkissä kantimissa. Sillä tosiasialla saattoi tosin olla hieman osuutta asiaan, että eihän tätä nyt ihan hetkeen vielä tarvita.




Serkkuni oli meillä kyläilemässä ja hyötykäytin häntä kuvaamaan kaulurin kaulassani. (Miehestä en ole onnistunut hovikuvaajaa koulimaan sitkeistä yrityksistä huolimatta.)

Nyt on taas tämä siitä niin inhottava vuodenaika, että ilman lisäsalamaa eivät kuvat läheskään aina onnistu ja sen salaman kanssa kuva ylivalottuu herkästi. Tuo värinvaihtokohtakin sattui just tuolle puolelle, kun en taas ihan ajatellut. Niin ja mun tukan väri näyttää kuvissa jotenkin likaiselta ja muutenkin vähän hassulta tuonne kaulurin sisään ängettynä. Voi hitsi, voi harmi, ei ole kuulkaa helppoa olla minä :D


Mutta itse kauluri, siitä tykkään kovasti.  Pieni miinus siitä, että vähän sitä joutuu asettelemaan kaulaan laittaessa. Mutta tästä tulee varmasti vielä monen kylmän talvipäivän pelastaja.

Malli on Handepanden Stripes to keep me warm (Ravelry- linkki.)
Puikot 4 mm ja lankana kaksinkerroin ihanan sävyinen ja -tuntuinen Teeteen Alpakka. Alpakan kaverina on liukuvärinen Garnstudio Dropsin Delight, niin ikään kaksinkerroin. Molempia lankoja upposi kolmisen kerää.


Jotenkin nuo raidat teki pelkän sileän neulomisesta kiinnostavampaa, oli oikeastaan aika kiva päästellä vain sileää tulemaan. Loistavaa elokuvaseuraa tälläinen neulomus.