tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kotimaan matkailua

Tehtiin miekkosen kanssa tänäkin vuonna kesälomareissu ihan vain koto-suomea kiertäen.
Tiistaina pakattiin teltta, kamat ja koira autoon ja ajeltiin Tammisaareen. Ihan vaan kun ei olla siellä koskaan käyty. Oli kyllä kaunis paikka.

Tammisaaresta yövyttyämme ajeltiin Hankoon, kierreltiin siellä päivä, yövyttiin leirintäalueella ja jatkettiin matkaa Fiskarsiin. Alkuperäinen suunnitelma oli ajella siitä päiväksi Hesaan, mutta mahdottoman helteen vuoksi todettiin, ettei Elsaa uskalla jättää hetkeksikään autoon yksin. Se ihmisvilinä ja yhdistettynä kuumaan keliin saattaisi olla tytsylle jo vähän turhan stressaavaa. Siispä passattiin pääkaupunki ja ajeltiin kohti Porvoota. Sellainen kiekkaus matkalla tehtiin, että pysähdyimme syömään Kasvihuoneilmiöön Nummessa.

Ruoka oli todella hyvää ja itse paikka aivan mieletön.
En edes yritä kuvailla sitä sanoin yhtään enempää. Kuviakin paikasta tuli otettua niin paljon että ne vaatisivat jo oman postauksensa.



Ja se Porvoo 

Jos voisin voisin valita asuinpaikkani työ- ja rahatilanteista välittämättä, muuttaisin tänne heti paikalla. Ja mun puolesta voitaisiin ottaa perinteeksi käydä Porvoossa vaikka joka kesä ja miksei vaikka joka joulukin.





Elsa oli kyllä hihnassa, vaikkei kuvassa siltä näytäkään.

Kävipä muuten yksi aika erikoinen tilanne. Kierrellessäni tyytyväisenä pitkin vanhaa kaupunkia, mies kävi ostamassa uuden laturin puhelimeen. Elsa oli hihnassa kiinni kaupan pihassa miehen asioidessa kaupassa ja kun mies oli palattuaan irrottamassa Elsan hihnaa, tempaisi koira itsensä irti ja juoksi siitä täysiä autolle. 

Elsahan on kovin paimenviettinen kaveri, se on aina vähän huolissaan kun sen kahdesta (Elsan mielestä täysin peräänkatsottavasta) ihmisestä koostuva lauma ei ole kasassa. Se on kuitenkin oivaltanut, että auto on se paikka mitä kannattaa paimentaa, sinne se lauma aina palaa ja kun sitä pitää herkeämättä silmällä, pääsee aina mukaan. Elsa ei ylipäänsä ole juuri kiinnostunut laumansa ulkopuolisista ihmisistä saatikka sitten toisista koirista, siksi se ryntäsi siis suoraan auton oven eteen istumaan ja heiluttamaan häntäänsä, että joskos sinne jo pääsisi.

Eräs vanhempi naishenkilö oli nähnyt Elsan juoksvan irti tuon muutaman kymmenen metrin matkan autolle. Mies oli kyllä koittanut selittää tämä olleen vahinko ja että koira on kyllä ihan hallinnassa, mutta tämä naishenkilö otti ja soitti paikalle poliisit. Poliisit!

Ymmärrän toki sen, että lain mukaan koira tulee olla kytkettynä ja että on paljon ihmisiä, jotka eivät koirista pidä tai pelkäävät niitä. Mutta silti, poliisit! 
Mutta ei siitä nyt sen enempää.



Kiertelin vanhassa kaupungissa monta tuntia kameran kanssa. (Kysyin aina luvan kuvien ottamiseen ja julkaisemiseen.)
Lelukauppa Riimikko on niin sympaattinen paikka, että siellä oli taas pakko poiketa. 
Eihän sitä onneksi otsassa lue, ettei meillä ole edes lapsia :D
Sieltä tarttui mukaan pari haaveilemaani mustavalkoista Tove Janssonin Muumi- printtiä ja hiuspanta, ihan omaan päähän.


Design Deli on toinen sellainen karkkikauppa, josta voisin kotiuttaa neille jotakuinkin kaiken.

Ja sisustuskauppoja...





Lifestyle- puoti Selected by Destiny oli sellainen paikka, josta en olisi malttanut lähteä pois ollenkaan. Jotenkin niin makee paikka!

 



Tästä putiikista olisin voinut samalla käynnillä uudistaa sekä koko vaatekaapin sisällön että kodin... Noh, vilkaisu kukkaroon palauttaa maan pinnalle. Mutta kyllä sieltä muutama ihana juttu kotiutui.

Ja sokerina pohjalla vielä TeeTee Shop. Täälläkin meinasi karata mopo käsistä.



Porvoossa kiertelyn jälkeen pohdittiin, vieläkö jatkettaisiin matkaa Hämeenlinnaan. Oma sänky vei voiton, joten lähdettiin ajaman kotia kohti. Matkalla pysähdyttiin vielä Riihimäellä Metsästysmuseossa. Lähinnä Miehen mieliksi, mutta täytyy tunnustaa että kyllä se ihan  näkemisen arvoinen paikka oli mullekin.

Kaikenkaikkiaan ihana ja onnistunut reissu oli :)


perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kuvapläjäys parvekkeelta




Kukkaset selvisivät sittenkin kesäkuusta. Vähän aloin jo huolestua, kun aluksi niin kauniisti kukkineiden pelakoiden lehdet kellastuivat kylmässä. Sen vuoksi ovat rassut nyt vähän harvalehtisiä.

Joskus väitin etten ottaisi enää neilikoita, kun eivät ne menesty. Puhuin kukkua, jääräpäisenä kaverina päätin yrittää vielä kerran ja hienostihan ne kukkivat. On tainnut olla vain liian varjoinen paikkka aiemmin.


Koska parveella paras valo kukille on tällä yhdellä seinustalla, hyödynsin seinäpinta-alan mahdollisimman tehokkaasti kahdella metallisella varastohyllyllä. Maksoivat vain kympin kipale ja ovat just passelit.

Betonisen pöllön olen saanut miekkoselta, se on mun puutarhatonttuni.




Paprikatkin vein kesäkuussa kylmyyttä karkuun keittiön ikkunalaudalle ja siellä ne alkoivat heti puskea kukkaa, joten jätin ne keittiöön varmuuden vuoksi. Mulla ei ole mitään käryä minkä kokoisia mollukoita nämä meinaa puskea, aika kunnioitettavan kokoiselta näyttää jo nyt itse kasviin verrattuna.

Olen mä neulonutkin, taas on vino pino töitä odottamassa höyrytystä ja päättelyä. Mutta nyt ei ehdi, koska kesä. Uutta puikolle ja menoksi. Palataan ruotuun sitten syksyllä.

Tänään lähdetään merelle veneilemään ja toivon mukaan ensi viikolla kesälomareissulle pitkin suomea. Simppa- undullani on tainnut vanhuus iskeä ja sitä tässä pohdin, maltanko jättää toista.
Onneksi ystävä lupautui käymään hoitelemassa lintuja reissumme ajan. 





perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kaikki kesken



Blogini on näemmä kesälomalla, sen verran harvakseltaan on tullut postailtua. En ota asiasta paineita, nyt vaan on niin paljon muutakin tekemistä.


Käsitöiden kanssa on vähän tainnut karata mopo käsistä.
Niin monta keskeneräistä juttua, että nyt taitaa olla pakko ottaa härkää sarvista ja saattaa jotain loppuunkin ennen uusia projekteja.
 Alkaa nimittäin tuo käsityöjemmani tursuta yli äyräiden.



Saumojen ompelu. Miksi se ei vaan koskaan inspaa?
Karvapuuhka taustalla on Elsan häntä. Ei olllut sydäntä komentaa toista poiskaan.


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Köökin kesäilme


Toissapäivänä oli syntymäpäiväni, tuli neljännesvuosisata täyteen.
Mihin nämä vuodet oikein vierii? Vastahan täytin kaksikymmentä.


 
Kauppareissulla ostin synttäreiden kunniaksi daalioita.Valmiiksi kasvatettuna ruukussa, miten kätevää! 

Pienensin myös pitkään paininjalan alle pääsyä odottaneen pellavaliinan ruokapöytäämme sopivaksi. Rennosti silittämättä pöytään vaan.

Sain siinä innostuksen napsia kuvia keittiön kesäilmeestä.





Pidän kotiamme vähän hankalana kuvattava pienten huoneiden vuoksi.
Ja tuntuu että kuvissa keittiökin näyttää, jos mahdollista, vieläkin pienemmältä.


Äitini piikkilangasta  tekemän kattokruunun jouduin  lintujen takia siirtämään olohuoneesta keittiöön. Ensin se tuntui huoneeseen kovin suurelta, mutta äkkiä silmä tottuu.


 Mustaa mukitelinettä olen Prismassa moneen kertaan ihaillut, jopa nostanut ostoskärryynkin ja palattanut takaisin hyllyyn muutaman kerran. Synttärit oli sitten loistava tekosyy kotiuttaa se viimein.

Pakastin meillä on ihan pakko olla, eikä se yksinkertaisesti mahtunut mihinkään järkevämpään paikkaan ja siksi se tönöttää tuossa, vähän keskellä kaikkea.



Tuo musta muovimatto on osoittautunut keittiössä aika käteväksi. Mutta muovinen matto, se nyt vaan on muovia, eikä siitä mihinkään pääse. Joskus haluaisin hankkia sen tilalle jonkin muun mustavalkoisen maton. Nyt on hankintalistalla vaan niin monenlaista muutakin, että se saa nyt olla toistaiseksi. Ja on siinä se hauska puoli, että Elsan ollessa pöydän alla kuuluu sieltä aina vinhaa suhinaa, kun häntä heiluu :)


Lautashyllyllä kipot ja kupit vaihtelee vähän fiiliksen mukaan, tälläiset tällä hetkellä.

Ja arvatkaa miyä? Allergia on alkanut vihdoinhelpottaa. Nyt saa kirmata pihalla taas sydämensä kyyllyydestä. Tai ainakin heinä-allergiakauteen asti :)

tiistai 27. toukokuuta 2014

Pienenpieni tilkkupeitto




Olen pitkään mielessäni pyöritellyt, mitä kaikkea somaa voisinkaan ommella kangasvarastoni pienistä tilkuista.

Koska en ole koskaan minkäänlaista tilkkutyötä tehnyt eikä ompelu ylipäänsä ole vahvin lajini, ajattelin aloittaa jostain mahdollisimman pienestä ja helposta työstä. Kummitytöllä nukkevauva- leikit näyttivät olevan nyt kova sana, joten päätin tehdä hänen nukelleen värikkään tilkkupeiton.


Leikkelin kankaista 11 x 11 cm:n tilkkuja ja mallailin paloja yhteen. Kaikki materiaalit löytyivät varastoistani, mitään ei tarvinnut mennä ostamaan. Mukaan mahtui niin Marimekkoa. Laura Ashleytä kuin  Tildaakin, mutta suuri osa tilkuista on kirppareilta löytämistäni retrokankaista.


Peiton takaosan muumi-kangas on peräisin kummitytön vauva- aikaisesta tyynyliinasta. Tyynyliina oli liian pieni nykyiseen tyynyyn, joten se annettiin minulle uusiokäyttöön.
Ratkomalla tyynyliinan sain siis palauttaa sen uudessa muodossa takaisin tytön käyttöön. Myös kankaiden väliin pehmusteeksi ompelemani fleece on uusiokäytettyä.




Tämähän oli tosi kivaa hommaa!  Kangaspalojakin jäi vielä läjäpäin, niistä saisi helposti vaikka  vielä vähän isommankin tilkkupeitteen ;)


torstai 22. toukokuuta 2014

Kesä toukokuussa

Täällä kevät tuntuu kääntyneen kesäksi oikein rytinällä.
On ollut niin lämmin, että haimme jo alkuviikosta tuulettimen varastosta ja se onkin saanut hurista joka ilta siitä lähtien. Vaikea uskoa, että on vasta toukokuu.

Eilen kuumasta kelistä huolimatta tyhjäsin ja siivosin parvekkeen.
Oli kova homma, mutta tuli hyvä mieli kun sain sen viimein tehdyksi.


Parvekkeen siivouksen ja uudelleenjärjestelyn jälkeen sain viimein viedä kukkaseni ulos.
 Nyt keittiökin näyttää taas keittiöltä eikä taimitarhalta :)

Alkoi se olla jo vähän rasittavaa, kun joka kerta kun oli asiaa pakastimelle, piti ensin nostella neljä kukkaruukkua pois kannen päältä, ne kun eivät enää yksinkertaisesti mahtuneet ikkunalaudalle.


Muutaman kauniisti kukkivan mårbackan jätin vielä ikkunalaudalle silmäniloksi.


Parveke kaipaa vielä pientä laittoa ja fiksausta sieltä ja täältä, kuvailen siellä lisää kunhan saan homman valmiiksi.(Niin ja keksittyäni keinon miten saan kuvattua siellä ilman ylivalottumista.)


 

Useampana kesänä olen haaveillut runkoruususta, mutten ole malttanut sellaista kuitenkaan ostaa, kun ovat olleet aina melko arvokkaita enkä ole ollut lainkaan vakuuttunut siitä saisinko sen menestymään. 

 Nyt kävi tuuri kun löysin Honkkarista ale- hinnalla tämän vähän vinon rimpulan yksilön. Se on kaikessa toispuoleisuudessaan jotenkin mun silmään niin kerrassaan ihana ♥ Niin lujaa toivon, että saan pidettyä sen hengissä.

Ruusu odottelee vielä uudelleenistutusta rumassa muovipurkissaan, jonka jemmasin ruskeaan paperipussiin.






Monenlaisia pieniä käsitöitäkin on valmistunut, vieläkun vain malttaisi istua alas ja päättelisi ne.


Kummipojalle neulomani Milo- liivin mallin totesin niin sieväksi ja mukavaksi neulottavaksi, että neuloin samanlaisen myös kummitytölleni. 

 Lanka on sama, niin ikään mukavaksi neulottavaksi havaittu Garnstudio Dropsin Karisma.

Tähän 4- vuotiaan kokoon lankaa kului hilkkusen vaille 150 g.
Puikot 4mm, lukuun ottamatta alaosan ainaoikein- osuutta, jonka neuloin (kolmesti sen purettuani) 3,5 mm puikoilla.


Ja kun sekä malli että lanka oli jo ennalta hyväksi havaitut, niin eihän tämän neulominen voinut muuta ollakkaan kuin silkkaa nautintoa :)

maanantai 5. toukokuuta 2014

Muutama murheenkryyni

Vehreys on vallannut keittiön. Pelargonit kukkivat kilpaa keskenään.
Tuskin maltan odottaa, että saan viedä ne parvekkeelle. Kauniitahan ne ovat keittiössäkin, mutta ikkunalauta on täynnä ja liika on liikaa.

Mutta se parveke....


Voi yök!
Ikkunat pestyäni tulin siihen tulokseen, että kyllä tämä on pestävä ihan koko luukku.
Vähän ankealta tuo näyttää muutenkin.

Äidin kätköistä löytyi kartiollinen näppituntumalta hamppua muistuttavaa kudetta. Virkkailin siitä tekemisen puutteessa  maton, mutta kude loppui kesken ja matto jäi pieneksi. Matto päätyi parvekkeelle ja Elsa on oikein mieltynyt siihen.

(Asteri- maton ohje löytyy Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta, klik.)

Tästä pääsemmekin asinsiltaa murheenkryyni numero kakkoseen.


Tälläinen rötkäle on odotellut keskeneräisenä valmistumistaan jo kyllin pitkään.

Tämä olisi ollut ihan muutamaa kerrosta vaille valmis, kun kude loppui kesken. (Kuvan huomasin ottaa vasta kun olin jo purkanut muutaman kerroksen pois.) 

Tämän jättiläisen säilytteleminen keskeneräisenä alkoi ottaa pannuun ja kaiken muun hyvän lisäksi mattoa mittaillessani totesin sen aivan liian suureksi sille aiotulle paikkalle. Kahteen vuoteen en ollut toimeentunut tuota kudetta hankimaan lisää, kudeosoksille kun olisi  pitänyt rehata matontekele mukaan, että osuisi väri kohdalleen.

Siispä nyt piisas, pistän purkaen koko maton ja virkkaan uuden.

Jostain syystä en yleensä jotenkin osaa tehdä mitään valmiin mallin mukaan, aina täytyy saada säätää jotain ihan omaa. Parvekkeen mattoa jo hetken katseltuani totesin tuon Kauhavan Kangas-Aitan Asteri- mallin miellyvän silmää. Ja jottei tätä mattoa tarvitsisi enää kolmanteen kertaan virkata, niin ehkä nyt on ihan viisasta pelata varmanpäälle ja virkata vaan ohjeesta.



Uutta yritystä kehiin :)

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Pääsiäistä




Pääsiästiput omasta takaa




Pääsiäisruohoksi kasvattamani ohra oli lintujen mielestä niin vastustamatonta herkkua, että jopa arka Reppana- unduni uskaltautui napsimaan sitä kädestäni. En sitten ole malttanut antaa ruohon olla, vaan olen siitä nipsinyt vähän joka välissä lintusille herkkua. Se on sitten kynityn mallinen pääsiäsruoho tänä vuonna :)

Oikein hyvää pääsiäisen aikaa!