maanantai 8. syyskuuta 2014

Rai- rai- raitoja

Vihreää tekee aina vaan mieli.

 
Kauluri hyppäsi puikolle jo heinäkuussa, jolloin neuloin ja pingotin sen. Lankojen päättely venyi elokuulle ja  kuvat sain otettua  vasta nyt. Vähän oli taas pitkissä kantimissa. Sillä tosiasialla saattoi tosin olla hieman osuutta asiaan, että eihän tätä nyt ihan hetkeen vielä tarvita.




Serkkuni oli meillä kyläilemässä ja hyötykäytin häntä kuvaamaan kaulurin kaulassani. (Miehestä en ole onnistunut hovikuvaajaa koulimaan sitkeistä yrityksistä huolimatta.)

Nyt on taas tämä siitä niin inhottava vuodenaika, että ilman lisäsalamaa eivät kuvat läheskään aina onnistu ja sen salaman kanssa kuva ylivalottuu herkästi. Tuo värinvaihtokohtakin sattui just tuolle puolelle, kun en taas ihan ajatellut. Niin ja mun tukan väri näyttää kuvissa jotenkin likaiselta ja muutenkin vähän hassulta tuonne kaulurin sisään ängettynä. Voi hitsi, voi harmi, ei ole kuulkaa helppoa olla minä :D


Mutta itse kauluri, siitä tykkään kovasti.  Pieni miinus siitä, että vähän sitä joutuu asettelemaan kaulaan laittaessa. Mutta tästä tulee varmasti vielä monen kylmän talvipäivän pelastaja.

Malli on Handepanden Stripes to keep me warm (Ravelry- linkki.)
Puikot 4 mm ja lankana kaksinkerroin ihanan sävyinen ja -tuntuinen Teeteen Alpakka. Alpakan kaverina on liukuvärinen Garnstudio Dropsin Delight, niin ikään kaksinkerroin. Molempia lankoja upposi kolmisen kerää.


Jotenkin nuo raidat teki pelkän sileän neulomisesta kiinnostavampaa, oli oikeastaan aika kiva päästellä vain sileää tulemaan. Loistavaa elokuvaseuraa tälläinen neulomus.





torstai 28. elokuuta 2014

Pallero-huivi

Mulla ei oikeastaan ole mitään intoa ostella kenkiä tai laukkuja ennenkuin pakon edessä. Mutta huivit, ne on mun juttu. Niitä on oltava joka vuodenajalle ja mieluusti useampikin, niillä kun saa tylsiin vaatteisiin kivaa vaihtelua.

Viimeaikojen suosikikseni on noussut  kevyt, kukkakuosinen tuubihuivi. Ajattelin, että samantyyppisiä kevyitä tuubeja olisi kiva olla muunkin värisinä. 



Käväisin Eurokankaassa tarkoituksenani ostaa sieltä jokin värikäs kangas uuteen huiviin.
Niin siinä kuitenkin kävi, että värikkäät olivatkin jotenkin liian värikkäitä ja musta-valkoisen sifongin kanssa tulin sieltä ulos.



Huiviin tarvitsemani yksi metri maksoi 5,90 €, ei paha :)
Mallailin huiviin vielä valkoista pom pom- nauhaa reunoihin, mutta totesin että ehkä tässä kuosissa on kylliksi palleroita jo valmiiksi.

Ompelukoneen kanssa oli taas ongelmia, mutta purettuani yhden sauman kahdesti sain kuitenkin huivin ommelluksi.

 Ompelin 100 x 140 cm:n kokoisen palan pitkät sivut yhteen, valmis tuubi on siis kooltaan noin 73 x 98 cm ja sen saa kiepautettua kaulaan kaksinkerroin. Saumanvaroihin piisaisi varmaan vähemmänkin, mutta tämä mun ompele- pura- ja ompele uudelleen- tekniikkani vaati sen 2 cm.



Kyltti on muuten yksi kesälomareissun ostoksistani Porvoosta. Mua on viime päivinä huvittanut tuo kyltti aivan erityisesti tämän  naamakirjassa kovasti kohutun jutun takia. Jutussa Hanna Sumari toteaa tekstien ja tähtien olevan  sisustuksessa nyt sooooooo last season, vuoden sisustusmoka ja nolous ja kehoittaapa jopa heittämään ne takkaan. En tiedä huvittiko mua enemmän tuo itse juttu vai se, miten moni tuntui vetäiseen siitä herneen nenäänsä. Koska en muutenkaan välitä sisustaa kotiani trendien mukaan, niin tuo kyltti kyllä jää tuohon, oli se kuinka sisustusmoka hyvänsä.



Puikollakin on aika pliisuja värejä tällä hetkellä. Mutta nuo uudet, vihreät KnitPicksini, ne on ihan parhautta ♥

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Kotimaan matkailua

Tehtiin miekkosen kanssa tänäkin vuonna kesälomareissu ihan vain koto-suomea kiertäen.
Tiistaina pakattiin teltta, kamat ja koira autoon ja ajeltiin Tammisaareen. Ihan vaan kun ei olla siellä koskaan käyty. Oli kyllä kaunis paikka.

Tammisaaresta yövyttyämme ajeltiin Hankoon, kierreltiin siellä päivä, yövyttiin leirintäalueella ja jatkettiin matkaa Fiskarsiin. Alkuperäinen suunnitelma oli ajella siitä päiväksi Hesaan, mutta mahdottoman helteen vuoksi todettiin, ettei Elsaa uskalla jättää hetkeksikään autoon yksin. Se ihmisvilinä ja yhdistettynä kuumaan keliin saattaisi olla tytsylle jo vähän turhan stressaavaa. Siispä passattiin pääkaupunki ja ajeltiin kohti Porvoota. Sellainen kiekkaus matkalla tehtiin, että pysähdyimme syömään Kasvihuoneilmiöön Nummessa.

Ruoka oli todella hyvää ja itse paikka aivan mieletön.
En edes yritä kuvailla sitä sanoin yhtään enempää. Kuviakin paikasta tuli otettua niin paljon että ne vaatisivat jo oman postauksensa.



Ja se Porvoo 

Jos voisin voisin valita asuinpaikkani työ- ja rahatilanteista välittämättä, muuttaisin tänne heti paikalla. Ja mun puolesta voitaisiin ottaa perinteeksi käydä Porvoossa vaikka joka kesä ja miksei vaikka joka joulukin.





Elsa oli kyllä hihnassa, vaikkei kuvassa siltä näytäkään.

Kävipä muuten yksi aika erikoinen tilanne. Kierrellessäni tyytyväisenä pitkin vanhaa kaupunkia, mies kävi ostamassa uuden laturin puhelimeen. Elsa oli hihnassa kiinni kaupan pihassa miehen asioidessa kaupassa ja kun mies oli palattuaan irrottamassa Elsan hihnaa, tempaisi koira itsensä irti ja juoksi siitä täysiä autolle. 

Elsahan on kovin paimenviettinen kaveri, se on aina vähän huolissaan kun sen kahdesta (Elsan mielestä täysin peräänkatsottavasta) ihmisestä koostuva lauma ei ole kasassa. Se on kuitenkin oivaltanut, että auto on se paikka mitä kannattaa paimentaa, sinne se lauma aina palaa ja kun sitä pitää herkeämättä silmällä, pääsee aina mukaan. Elsa ei ylipäänsä ole juuri kiinnostunut laumansa ulkopuolisista ihmisistä saatikka sitten toisista koirista, siksi se ryntäsi siis suoraan auton oven eteen istumaan ja heiluttamaan häntäänsä, että joskos sinne jo pääsisi.

Eräs vanhempi naishenkilö oli nähnyt Elsan juoksvan irti tuon muutaman kymmenen metrin matkan autolle. Mies oli kyllä koittanut selittää tämä olleen vahinko ja että koira on kyllä ihan hallinnassa, mutta tämä naishenkilö otti ja soitti paikalle poliisit. Poliisit!

Ymmärrän toki sen, että lain mukaan koira tulee olla kytkettynä ja että on paljon ihmisiä, jotka eivät koirista pidä tai pelkäävät niitä. Mutta silti, poliisit! 
Mutta ei siitä nyt sen enempää.



Kiertelin vanhassa kaupungissa monta tuntia kameran kanssa. (Kysyin aina luvan kuvien ottamiseen ja julkaisemiseen.)
Lelukauppa Riimikko on niin sympaattinen paikka, että siellä oli taas pakko poiketa. 
Eihän sitä onneksi otsassa lue, ettei meillä ole edes lapsia :D
Sieltä tarttui mukaan pari haaveilemaani mustavalkoista Tove Janssonin Muumi- printtiä ja hiuspanta, ihan omaan päähän.


Design Deli on toinen sellainen karkkikauppa, josta voisin kotiuttaa neille jotakuinkin kaiken.

Ja sisustuskauppoja...





Lifestyle- puoti Selected by Destiny oli sellainen paikka, josta en olisi malttanut lähteä pois ollenkaan. Jotenkin niin makee paikka!

 



Tästä putiikista olisin voinut samalla käynnillä uudistaa sekä koko vaatekaapin sisällön että kodin... Noh, vilkaisu kukkaroon palauttaa maan pinnalle. Mutta kyllä sieltä muutama ihana juttu kotiutui.

Ja sokerina pohjalla vielä TeeTee Shop. Täälläkin meinasi karata mopo käsistä.



Porvoossa kiertelyn jälkeen pohdittiin, vieläkö jatkettaisiin matkaa Hämeenlinnaan. Oma sänky vei voiton, joten lähdettiin ajaman kotia kohti. Matkalla pysähdyttiin vielä Riihimäellä Metsästysmuseossa. Lähinnä Miehen mieliksi, mutta täytyy tunnustaa että kyllä se ihan  näkemisen arvoinen paikka oli mullekin.

Kaikenkaikkiaan ihana ja onnistunut reissu oli :)


perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kuvapläjäys parvekkeelta




Kukkaset selvisivät sittenkin kesäkuusta. Vähän aloin jo huolestua, kun aluksi niin kauniisti kukkineiden pelakoiden lehdet kellastuivat kylmässä. Sen vuoksi ovat rassut nyt vähän harvalehtisiä.

Joskus väitin etten ottaisi enää neilikoita, kun eivät ne menesty. Puhuin kukkua, jääräpäisenä kaverina päätin yrittää vielä kerran ja hienostihan ne kukkivat. On tainnut olla vain liian varjoinen paikkka aiemmin.


Koska parveella paras valo kukille on tällä yhdellä seinustalla, hyödynsin seinäpinta-alan mahdollisimman tehokkaasti kahdella metallisella varastohyllyllä. Maksoivat vain kympin kipale ja ovat just passelit.

Betonisen pöllön olen saanut miekkoselta, se on mun puutarhatonttuni.




Paprikatkin vein kesäkuussa kylmyyttä karkuun keittiön ikkunalaudalle ja siellä ne alkoivat heti puskea kukkaa, joten jätin ne keittiöön varmuuden vuoksi. Mulla ei ole mitään käryä minkä kokoisia mollukoita nämä meinaa puskea, aika kunnioitettavan kokoiselta näyttää jo nyt itse kasviin verrattuna.

Olen mä neulonutkin, taas on vino pino töitä odottamassa höyrytystä ja päättelyä. Mutta nyt ei ehdi, koska kesä. Uutta puikolle ja menoksi. Palataan ruotuun sitten syksyllä.

Tänään lähdetään merelle veneilemään ja toivon mukaan ensi viikolla kesälomareissulle pitkin suomea. Simppa- undullani on tainnut vanhuus iskeä ja sitä tässä pohdin, maltanko jättää toista.
Onneksi ystävä lupautui käymään hoitelemassa lintuja reissumme ajan. 





perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kaikki kesken



Blogini on näemmä kesälomalla, sen verran harvakseltaan on tullut postailtua. En ota asiasta paineita, nyt vaan on niin paljon muutakin tekemistä.


Käsitöiden kanssa on vähän tainnut karata mopo käsistä.
Niin monta keskeneräistä juttua, että nyt taitaa olla pakko ottaa härkää sarvista ja saattaa jotain loppuunkin ennen uusia projekteja.
 Alkaa nimittäin tuo käsityöjemmani tursuta yli äyräiden.



Saumojen ompelu. Miksi se ei vaan koskaan inspaa?
Karvapuuhka taustalla on Elsan häntä. Ei olllut sydäntä komentaa toista poiskaan.


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Köökin kesäilme


Toissapäivänä oli syntymäpäiväni, tuli neljännesvuosisata täyteen.
Mihin nämä vuodet oikein vierii? Vastahan täytin kaksikymmentä.


 
Kauppareissulla ostin synttäreiden kunniaksi daalioita.Valmiiksi kasvatettuna ruukussa, miten kätevää! 

Pienensin myös pitkään paininjalan alle pääsyä odottaneen pellavaliinan ruokapöytäämme sopivaksi. Rennosti silittämättä pöytään vaan.

Sain siinä innostuksen napsia kuvia keittiön kesäilmeestä.





Pidän kotiamme vähän hankalana kuvattava pienten huoneiden vuoksi.
Ja tuntuu että kuvissa keittiökin näyttää, jos mahdollista, vieläkin pienemmältä.


Äitini piikkilangasta  tekemän kattokruunun jouduin  lintujen takia siirtämään olohuoneesta keittiöön. Ensin se tuntui huoneeseen kovin suurelta, mutta äkkiä silmä tottuu.


 Mustaa mukitelinettä olen Prismassa moneen kertaan ihaillut, jopa nostanut ostoskärryynkin ja palattanut takaisin hyllyyn muutaman kerran. Synttärit oli sitten loistava tekosyy kotiuttaa se viimein.

Pakastin meillä on ihan pakko olla, eikä se yksinkertaisesti mahtunut mihinkään järkevämpään paikkaan ja siksi se tönöttää tuossa, vähän keskellä kaikkea.



Tuo musta muovimatto on osoittautunut keittiössä aika käteväksi. Mutta muovinen matto, se nyt vaan on muovia, eikä siitä mihinkään pääse. Joskus haluaisin hankkia sen tilalle jonkin muun mustavalkoisen maton. Nyt on hankintalistalla vaan niin monenlaista muutakin, että se saa nyt olla toistaiseksi. Ja on siinä se hauska puoli, että Elsan ollessa pöydän alla kuuluu sieltä aina vinhaa suhinaa, kun häntä heiluu :)


Lautashyllyllä kipot ja kupit vaihtelee vähän fiiliksen mukaan, tälläiset tällä hetkellä.

Ja arvatkaa miyä? Allergia on alkanut vihdoinhelpottaa. Nyt saa kirmata pihalla taas sydämensä kyyllyydestä. Tai ainakin heinä-allergiakauteen asti :)

tiistai 27. toukokuuta 2014

Pienenpieni tilkkupeitto




Olen pitkään mielessäni pyöritellyt, mitä kaikkea somaa voisinkaan ommella kangasvarastoni pienistä tilkuista.

Koska en ole koskaan minkäänlaista tilkkutyötä tehnyt eikä ompelu ylipäänsä ole vahvin lajini, ajattelin aloittaa jostain mahdollisimman pienestä ja helposta työstä. Kummitytöllä nukkevauva- leikit näyttivät olevan nyt kova sana, joten päätin tehdä hänen nukelleen värikkään tilkkupeiton.


Leikkelin kankaista 11 x 11 cm:n tilkkuja ja mallailin paloja yhteen. Kaikki materiaalit löytyivät varastoistani, mitään ei tarvinnut mennä ostamaan. Mukaan mahtui niin Marimekkoa. Laura Ashleytä kuin  Tildaakin, mutta suuri osa tilkuista on kirppareilta löytämistäni retrokankaista.


Peiton takaosan muumi-kangas on peräisin kummitytön vauva- aikaisesta tyynyliinasta. Tyynyliina oli liian pieni nykyiseen tyynyyn, joten se annettiin minulle uusiokäyttöön.
Ratkomalla tyynyliinan sain siis palauttaa sen uudessa muodossa takaisin tytön käyttöön. Myös kankaiden väliin pehmusteeksi ompelemani fleece on uusiokäytettyä.




Tämähän oli tosi kivaa hommaa!  Kangaspalojakin jäi vielä läjäpäin, niistä saisi helposti vaikka  vielä vähän isommankin tilkkupeitteen ;)


torstai 22. toukokuuta 2014

Kesä toukokuussa

Täällä kevät tuntuu kääntyneen kesäksi oikein rytinällä.
On ollut niin lämmin, että haimme jo alkuviikosta tuulettimen varastosta ja se onkin saanut hurista joka ilta siitä lähtien. Vaikea uskoa, että on vasta toukokuu.

Eilen kuumasta kelistä huolimatta tyhjäsin ja siivosin parvekkeen.
Oli kova homma, mutta tuli hyvä mieli kun sain sen viimein tehdyksi.


Parvekkeen siivouksen ja uudelleenjärjestelyn jälkeen sain viimein viedä kukkaseni ulos.
 Nyt keittiökin näyttää taas keittiöltä eikä taimitarhalta :)

Alkoi se olla jo vähän rasittavaa, kun joka kerta kun oli asiaa pakastimelle, piti ensin nostella neljä kukkaruukkua pois kannen päältä, ne kun eivät enää yksinkertaisesti mahtuneet ikkunalaudalle.


Muutaman kauniisti kukkivan mårbackan jätin vielä ikkunalaudalle silmäniloksi.


Parveke kaipaa vielä pientä laittoa ja fiksausta sieltä ja täältä, kuvailen siellä lisää kunhan saan homman valmiiksi.(Niin ja keksittyäni keinon miten saan kuvattua siellä ilman ylivalottumista.)


 

Useampana kesänä olen haaveillut runkoruususta, mutten ole malttanut sellaista kuitenkaan ostaa, kun ovat olleet aina melko arvokkaita enkä ole ollut lainkaan vakuuttunut siitä saisinko sen menestymään. 

 Nyt kävi tuuri kun löysin Honkkarista ale- hinnalla tämän vähän vinon rimpulan yksilön. Se on kaikessa toispuoleisuudessaan jotenkin mun silmään niin kerrassaan ihana ♥ Niin lujaa toivon, että saan pidettyä sen hengissä.

Ruusu odottelee vielä uudelleenistutusta rumassa muovipurkissaan, jonka jemmasin ruskeaan paperipussiin.






Monenlaisia pieniä käsitöitäkin on valmistunut, vieläkun vain malttaisi istua alas ja päättelisi ne.


Kummipojalle neulomani Milo- liivin mallin totesin niin sieväksi ja mukavaksi neulottavaksi, että neuloin samanlaisen myös kummitytölleni. 

 Lanka on sama, niin ikään mukavaksi neulottavaksi havaittu Garnstudio Dropsin Karisma.

Tähän 4- vuotiaan kokoon lankaa kului hilkkusen vaille 150 g.
Puikot 4mm, lukuun ottamatta alaosan ainaoikein- osuutta, jonka neuloin (kolmesti sen purettuani) 3,5 mm puikoilla.


Ja kun sekä malli että lanka oli jo ennalta hyväksi havaitut, niin eihän tämän neulominen voinut muuta ollakkaan kuin silkkaa nautintoa :)