keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Pääsiäistä




Pääsiästiput omasta takaa




Pääsiäisruohoksi kasvattamani ohra oli lintujen mielestä niin vastustamatonta herkkua, että jopa arka Reppana- unduni uskaltautui napsimaan sitä kädestäni. En sitten ole malttanut antaa ruohon olla, vaan olen siitä nipsinyt vähän joka välissä lintusille herkkua. Se on sitten kynityn mallinen pääsiäsruoho tänä vuonna :)

Oikein hyvää pääsiäisen aikaa!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Lempivärinen


Halusin neuloa kummipojalle jonkin kivan vaatteen, mieluusti vielä sellaisen joka ei olisi liian kuuma. Tämä pikku- vipeltäjä kun tuntuu olevan tarkenevaista sorttia.

Ravelryssä olen kauan ihastellut pitkään Milo- liiviä. En omista PayPal- tiliä tai luottokorttia ja siksi ohjeiden ostaminen on vähän hankalaa. Pyysin nätisti ja isäni osti ohjeen puolestani.


Ohje oli hyvin selkeä ja malli helppo ja koska löysin vielä liiviin sopivat langatkin rakastamani vihreän sävyisenä, työ valmistui hetkessä.

Yksi palmikko näkyy olevan kuvassa vähän hassusti ja olisihan sitä voinut tietysti ennen kuvan ottamista suoristaa tuon sivusaumankin oikealle kohdalleen. Olkoon nyt, tämän kerran.


Lankana on Garnstudio Dropsin Karisma, joka osoittautui varsin mukavaksi neulottavaksi. Lankaa kului tähän 2- vuotiaan kokoon alle 120 grammaa. Kummipoikani on vasta vuoden ja kaksi kuukautta, mutta eiköhön liivi ole viimeistään ensi talvena sopiva.

Puikot ovat  4mm:n ja 40 cm:n pyöröt. Liivi neulottiin siis kauttaaltaan pyörönä, ilman yhtään ommeltavaa saumaa.  

Taidan neuloa tälläisen kummitytöllenikin.



sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Lapasia ja lintuja

 Sain kuin sainkin neulotuksi näihin lapasiini peukalot.
Olivat itseasiassa elämäni toiset sellaiset.

Ala-asteella neuloin ne pakolliset lapaset, muistan kuinka oikein kovasti niiden kanssa yritin.
Käsialani oli niin tiukka, että puikot vaan vääntyilivät, kädet hiessä niitä väkersin ja valmiista lapasista tuli niin kapet, etteivät ne mahtuneet käteen. Oikeastaan ei ihme, että niin sydämeni pohjasta vihasin "rättikässää". Opettaja sanoi kyllä, että neulon liian tiukkaa. Ei käynyt kai hänellä mielessä, että olisi ensin kehoittanut neulomaan mallitilkun ja antanut sitten  vähän isommat puikot. Höh.

Mutta se niistä lapaseista. Historia toisti sen verran itseään, että näistä äidille suunnitelemistani lapasista tuli luultavasti liian  kapeat äidille, mutta juuri sopivat mun pikkuisiin käsiini.


Malli on Novitan 7 veljestä ekstrasta vuodelta 2007. Puikot 4mm. Ja lanka on melkein- polvisukistani yli jääneet harmaat seiskaveikat.
Näitä neuloessa pääsivät testiin uudet Prym Knit Pro natural cubics- puikkoni. Ja voin kertoa, tää on rakkautta ensi neulomisella :)
Neliskanttinen puikko pysyy hyppysissäni pyöreää paremmin ja sormet eivät kramppaa.
Puikon pää on sopivan pitkältä matkaa kavennettu ja materiaali luistaa juuri tarpeeksi. Näillä tuntuu neulova posottavan ihan mahdotonta kyytiä. 
Mutta mutta, siinä neulomisen hurmoksessa otti ja katkesi yksi puikko. Ja vannon, etten neulonut erityisen tiukkaa. Varapuikolla päästelin lapaset valmiiksi ja seuraavalla käynnilläni lankakaupassa kysäsisin, että mitäs nyt. Lupasivat uudet puikot tilalle kun palautan vanhat heille. Näin hyvää palvelua tarjoaa siis Teljän Nappi.

(Tämä ei ole sitten mitään maksettua mainontaa, hyvästä palvelusta vain tekee mieli kehaista.)



Sitten pakolliset lintu- uutiset :)


Meidän pojat ovat kotiutuneet oikein hienosti. 
Kaksi viikkoa häkkiin rauhassa tutustuttuaan olen saanut päästää herrasväen lentelemään. Sen jälkeen olenkin lennätellyt heitä usein.

Minäkään en tunnu olevan enää heidän mielestään niin hirveän kauhean pelottava. Pää kallellaan toljotellaan ja ihmetellään, mitä se muija taas siellä säätää.


Naapurisopukin on säilynyt hyvin. Aluksi uteliaita ja kummastelevia katseita vaihdettiin häkistä toiseen, nyt olen lennättänyt jo kaikkia lintuja yhtä aikaa.

Tai siis neitsikat ovat lentäneet, Reppana (jolla ei ole lentämiseen tarvittavia sulksia parantumattoman sairauden takia) on kiipeillyt ja Simppa.... Niin, siis Simppahan on aina ollut niin hölmö ettei tajua tulla häkistä ulos. Joskus ruoalla saan sen houkutelluksi, toisinaan olen ollut jopa niin julma että olen yksinkertaisesti vain ottanut linnun häkistä ulos. Simppa on onneksi sellainen kaveri, ettei käsittelyä juuri hätkähdä. Mutta yleensä Simppa jää siis häkkiin, otsasulat innostuksesta pörröllään laulelemaan onnen lurituksiaan rakkaille leluilleen ja ah, niin ihanalle peilikuvalleen. Eikä tämä johdu edes iästä, vaan kuten mainitsinkin, Simppa on ollut tälläinen aina. Aina niin onnellinen, sillä iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn.


maanantai 10. maaliskuuta 2014



En osannut päättää millaisia kukkia olisin halunnut. Olivat edullisia, joten ostin useampia.
Ja kukkivat kauan, kun vien ne yöksi parvekkeelle.



Oli mulla asiaakin :)
Viime torstaina saimme "perheenlisäystä."
Meille muutti  noin puolivuotiiaat veljekset, kaksi neitokakadu- koirasta.

Pojat saivat nimekseen Kaarle ja Simeoni, suosikkiyhtyeemme Viikatteen mukaan.



Pojat ovat kovin arkoja vielä, pelkäävät mua kamalasti.
Saavat nyt aluksi tutustu ensin rauhassa uuteen ympäristöönsä ennenkuin alamme tekemään lähempää tuttavuutta.

Pojat eivät ole olleet meillä vielä viikkoakaan, mutta mä olen jo ihan  myyty ♥ 


sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Melkein- polvisukat


Kauan ja hartaasti suunnittelin neulovani itselleni pitsisukat vähän pitemmällä varrella.

Useitakin malleja on ollut mielessä, mutta tähän Novitan malliin lopulta päädyin. (Ohje Novita- lehdestä syksy 2011)
Lanka on seiskaveikkaa, puikot ovat joustimessa 3, 5 ja muutoin neuloin 4 mm:n  pukoilla.

Sisäinen söpöstelijäni pääsi valloilleen ja koristin sukat pienillä satiininauharuseteilla.


Olin suunnitellut ompelevani sukkien suuhun ohutta kuminauhaa, mutta oikein hyvin pysyvät jalassa ilmankin. Lisään kuminauhan sitten, jos varret väljähtävät. Ja istuvat kuin valetut :)


tiistai 25. helmikuuta 2014

Neulotuttaa


Olisi yhdet melkein- polvisukat höyryttämistä vaille valmiina.
Ja sitten olisi vielä pari lapasiakin, joista puuttuu enää peukalot.
Niin ja  yksi huppukauluri, josta pitäisi purkaa pätkä ja neuloa uudestaan.


Fiksu tekisi nämä projektit ensin loppuun. Mutta mitäs minä teen?



Neuloa kilistelen seuraavaa projektia.
Enhän mä ole koskaan kauhian fiksuksi ittiäni väittänytkään.

lauantai 15. helmikuuta 2014

Periaatteensa kullakin

On aika erikoinen helmikuu tämä.

Käytin kiukulla talvitakkia Elsan kanssa  lenkkeillessäni, sillä nythän on talvi.
Vasta toissapäivänä ymmärsin niellä tämän älyttömän periaatteeni ja ottaa kevyemmän takin esille. Kovasta päästä kärsii koko keho.
 
Ystävänpäiväksi oli tarkoitus askarrella kortit, kuten tapanani on. Levitin tarvikearsenaalini pöydälle, sommittelin ja pähkäilin. Sain valmiiksi yhden. Yhden!  Ei vaan inspiroinut. 


Totesin, että ei väkisin. Kaikesta hauskasta tekemisestä katoaa hauskuus, jos täytyy tehdä väkisin.  Kaupasta löysin kuitenkin sievät kortit valmiina.
Kuvassa se ainoa itse askarreltu.


Hain pelargonit häkkivarastosta talvehtimasta. Aika toivottoman näköisiä olivat, raasut.

Tuo häkkivarasto on aivan liian lämmin ja pimeä paikka talvehdittamiseen, mutta surkeista olosuhteistaan huolimatta muutamat alkoivat heti osoittaa elonmerkkejä. Sitkeät ystäväiseni.

Hain muutaman jo viikko sitten, sillä en ollut ollenkaan varma elääkö niistä yksikään.
Eilen hain sitten loputkin. Nyt on keittiön ikkunalauta piukassa kukkaruukkuja, sillä ängin kaikki ruukut sille vieretysten.  Saavat olla siinä kaikki hetkisen, että voin varmistaa diagnoosin ennenkuin lähetän kuolleet bioskaan.

Ikkunatkin oikein huutavat pesua, kuten kuvasta käy ilmi. Mutta kevät- takistani huolimatta vetoan edelleen siihen, että nyt on talvi, ja ikkunathan pestään vasta keväällä :D


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Ystävän talvihäät

 Helmikuun ensimmäinen juhlittiin parhaan ystäväni ja hänen rakkaansa häitä.

Suunnittelimme yhdessä morsiamen kanssa kutsut, hääkarkkirasiat, paikkakortit ja muuta sellaista. Teemaväreinä häissä oli valkoinen ja hopea.



Tälläiset menu/ ohjelma- esitteet askartelin pöytiin.


Ja tässä kortti hääparille.

Lahjakortille askartelin kartongista kotelon.


Ja kummitytölleni, siis hääparin lapsoselle virkkasin luonnonvalkoiseen juhlatakkiin sopivan pipon pehmoisesta alpakasta. Koristeen virkkasin Novitan Silveristä.

Häät sujuivat oikein hienosti.  Pelkäsin tarvitsevani kirkkoon nenäliinan jos toisenkin, mutta niinhän se meni että kyllä siellä alttarilla kaasoakin jännitti niin ettei siinä nenäliinojakaan juuri tarvittu :)


tiistai 21. tammikuuta 2014

Vaihteeksi tossuja


Isä sai joululahjaksi uudet huopatossut, sillä viime vuotiset olivat jo kuluneet puhki. Olivat siis selvästi olleet mieleiset :) Ratkesipa samalla se jokavuotinen ongelma, mitä antaa isälle lahjaksi. Aina uusi huopatossu-pari puhkikulutettujen tilalle.

Tein tuohon vanhaan tuttuun suosikkiohjeeseeni tällä kertaa pieniä muutoksia lisäämällä tossuihin varret. Loin silmukoita ohjeen 48:n sijaan 52 ja neuloin 1 o, 1 n- joustinta 25 krs. Joustin-varren jälkeen vaihdoin sileään neuleeseen ja kavensin 4 s. pois. Sitten jatkoin neulomista ohjeen mukaan kantalapusta alkaen.



Neuloin uudet tossut myös itselleni.
Ohje on Novitan sukkalehdestä, lankana Isoveli ja puikot vitosen.



Varsinkin näiden pitsinauhojen kanssa näistä tulee väkisin mieleen isot vauvantossut. Mutta hyvät ovat jalassa, sopivan napakat.

 Tossuni ovat olleet jo ahkerassa käytössä ja teippiharjauksesta huolimatta näemmä edelleen koirankarvassa. Huohhh.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Kahvikuppi- kynttilänjalat


Joululahjoiksi tein muutamat kynttilänjalat kirppikseltä löydetyistä, somista kahvikupeista.


Aluksi putsasin kupit ja lautaset huolellisesti asetonilla. Liimasin kupin ja lautasen yhteen sekä kynttilänpidikkeen kupin sisään kaksikomponenttiliimalla. 



Kynttilänjalan kaveriksi päällystin vielä tulitikkuaskin.

Vähän hupsut lahjat ehkä, mutta mitään käytännöllisempää en keksinyt millään. Toivottavasti olivat silti saajilleen mieluiset.