perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kuvapläjäys parvekkeelta




Kukkaset selvisivät sittenkin kesäkuusta. Vähän aloin jo huolestua, kun aluksi niin kauniisti kukkineiden pelakoiden lehdet kellastuivat kylmässä. Sen vuoksi ovat rassut nyt vähän harvalehtisiä.

Joskus väitin etten ottaisi enää neilikoita, kun eivät ne menesty. Puhuin kukkua, jääräpäisenä kaverina päätin yrittää vielä kerran ja hienostihan ne kukkivat. On tainnut olla vain liian varjoinen paikkka aiemmin.


Koska parveella paras valo kukille on tällä yhdellä seinustalla, hyödynsin seinäpinta-alan mahdollisimman tehokkaasti kahdella metallisella varastohyllyllä. Maksoivat vain kympin kipale ja ovat just passelit.

Betonisen pöllön olen saanut miekkoselta, se on mun puutarhatonttuni.




Paprikatkin vein kesäkuussa kylmyyttä karkuun keittiön ikkunalaudalle ja siellä ne alkoivat heti puskea kukkaa, joten jätin ne keittiöön varmuuden vuoksi. Mulla ei ole mitään käryä minkä kokoisia mollukoita nämä meinaa puskea, aika kunnioitettavan kokoiselta näyttää jo nyt itse kasviin verrattuna.

Olen mä neulonutkin, taas on vino pino töitä odottamassa höyrytystä ja päättelyä. Mutta nyt ei ehdi, koska kesä. Uutta puikolle ja menoksi. Palataan ruotuun sitten syksyllä.

Tänään lähdetään merelle veneilemään ja toivon mukaan ensi viikolla kesälomareissulle pitkin suomea. Simppa- undullani on tainnut vanhuus iskeä ja sitä tässä pohdin, maltanko jättää toista.
Onneksi ystävä lupautui käymään hoitelemassa lintuja reissumme ajan. 





perjantai 27. kesäkuuta 2014

Kaikki kesken



Blogini on näemmä kesälomalla, sen verran harvakseltaan on tullut postailtua. En ota asiasta paineita, nyt vaan on niin paljon muutakin tekemistä.


Käsitöiden kanssa on vähän tainnut karata mopo käsistä.
Niin monta keskeneräistä juttua, että nyt taitaa olla pakko ottaa härkää sarvista ja saattaa jotain loppuunkin ennen uusia projekteja.
 Alkaa nimittäin tuo käsityöjemmani tursuta yli äyräiden.



Saumojen ompelu. Miksi se ei vaan koskaan inspaa?
Karvapuuhka taustalla on Elsan häntä. Ei olllut sydäntä komentaa toista poiskaan.


keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Köökin kesäilme


Toissapäivänä oli syntymäpäiväni, tuli neljännesvuosisata täyteen.
Mihin nämä vuodet oikein vierii? Vastahan täytin kaksikymmentä.


 
Kauppareissulla ostin synttäreiden kunniaksi daalioita.Valmiiksi kasvatettuna ruukussa, miten kätevää! 

Pienensin myös pitkään paininjalan alle pääsyä odottaneen pellavaliinan ruokapöytäämme sopivaksi. Rennosti silittämättä pöytään vaan.

Sain siinä innostuksen napsia kuvia keittiön kesäilmeestä.





Pidän kotiamme vähän hankalana kuvattava pienten huoneiden vuoksi.
Ja tuntuu että kuvissa keittiökin näyttää, jos mahdollista, vieläkin pienemmältä.


Äitini piikkilangasta  tekemän kattokruunun jouduin  lintujen takia siirtämään olohuoneesta keittiöön. Ensin se tuntui huoneeseen kovin suurelta, mutta äkkiä silmä tottuu.


 Mustaa mukitelinettä olen Prismassa moneen kertaan ihaillut, jopa nostanut ostoskärryynkin ja palattanut takaisin hyllyyn muutaman kerran. Synttärit oli sitten loistava tekosyy kotiuttaa se viimein.

Pakastin meillä on ihan pakko olla, eikä se yksinkertaisesti mahtunut mihinkään järkevämpään paikkaan ja siksi se tönöttää tuossa, vähän keskellä kaikkea.



Tuo musta muovimatto on osoittautunut keittiössä aika käteväksi. Mutta muovinen matto, se nyt vaan on muovia, eikä siitä mihinkään pääse. Joskus haluaisin hankkia sen tilalle jonkin muun mustavalkoisen maton. Nyt on hankintalistalla vaan niin monenlaista muutakin, että se saa nyt olla toistaiseksi. Ja on siinä se hauska puoli, että Elsan ollessa pöydän alla kuuluu sieltä aina vinhaa suhinaa, kun häntä heiluu :)


Lautashyllyllä kipot ja kupit vaihtelee vähän fiiliksen mukaan, tälläiset tällä hetkellä.

Ja arvatkaa miyä? Allergia on alkanut vihdoinhelpottaa. Nyt saa kirmata pihalla taas sydämensä kyyllyydestä. Tai ainakin heinä-allergiakauteen asti :)

tiistai 27. toukokuuta 2014

Pienenpieni tilkkupeitto




Olen pitkään mielessäni pyöritellyt, mitä kaikkea somaa voisinkaan ommella kangasvarastoni pienistä tilkuista.

Koska en ole koskaan minkäänlaista tilkkutyötä tehnyt eikä ompelu ylipäänsä ole vahvin lajini, ajattelin aloittaa jostain mahdollisimman pienestä ja helposta työstä. Kummitytöllä nukkevauva- leikit näyttivät olevan nyt kova sana, joten päätin tehdä hänen nukelleen värikkään tilkkupeiton.


Leikkelin kankaista 11 x 11 cm:n tilkkuja ja mallailin paloja yhteen. Kaikki materiaalit löytyivät varastoistani, mitään ei tarvinnut mennä ostamaan. Mukaan mahtui niin Marimekkoa. Laura Ashleytä kuin  Tildaakin, mutta suuri osa tilkuista on kirppareilta löytämistäni retrokankaista.


Peiton takaosan muumi-kangas on peräisin kummitytön vauva- aikaisesta tyynyliinasta. Tyynyliina oli liian pieni nykyiseen tyynyyn, joten se annettiin minulle uusiokäyttöön.
Ratkomalla tyynyliinan sain siis palauttaa sen uudessa muodossa takaisin tytön käyttöön. Myös kankaiden väliin pehmusteeksi ompelemani fleece on uusiokäytettyä.




Tämähän oli tosi kivaa hommaa!  Kangaspalojakin jäi vielä läjäpäin, niistä saisi helposti vaikka  vielä vähän isommankin tilkkupeitteen ;)


torstai 22. toukokuuta 2014

Kesä toukokuussa

Täällä kevät tuntuu kääntyneen kesäksi oikein rytinällä.
On ollut niin lämmin, että haimme jo alkuviikosta tuulettimen varastosta ja se onkin saanut hurista joka ilta siitä lähtien. Vaikea uskoa, että on vasta toukokuu.

Eilen kuumasta kelistä huolimatta tyhjäsin ja siivosin parvekkeen.
Oli kova homma, mutta tuli hyvä mieli kun sain sen viimein tehdyksi.


Parvekkeen siivouksen ja uudelleenjärjestelyn jälkeen sain viimein viedä kukkaseni ulos.
 Nyt keittiökin näyttää taas keittiöltä eikä taimitarhalta :)

Alkoi se olla jo vähän rasittavaa, kun joka kerta kun oli asiaa pakastimelle, piti ensin nostella neljä kukkaruukkua pois kannen päältä, ne kun eivät enää yksinkertaisesti mahtuneet ikkunalaudalle.


Muutaman kauniisti kukkivan mårbackan jätin vielä ikkunalaudalle silmäniloksi.


Parveke kaipaa vielä pientä laittoa ja fiksausta sieltä ja täältä, kuvailen siellä lisää kunhan saan homman valmiiksi.(Niin ja keksittyäni keinon miten saan kuvattua siellä ilman ylivalottumista.)


 

Useampana kesänä olen haaveillut runkoruususta, mutten ole malttanut sellaista kuitenkaan ostaa, kun ovat olleet aina melko arvokkaita enkä ole ollut lainkaan vakuuttunut siitä saisinko sen menestymään. 

 Nyt kävi tuuri kun löysin Honkkarista ale- hinnalla tämän vähän vinon rimpulan yksilön. Se on kaikessa toispuoleisuudessaan jotenkin mun silmään niin kerrassaan ihana ♥ Niin lujaa toivon, että saan pidettyä sen hengissä.

Ruusu odottelee vielä uudelleenistutusta rumassa muovipurkissaan, jonka jemmasin ruskeaan paperipussiin.






Monenlaisia pieniä käsitöitäkin on valmistunut, vieläkun vain malttaisi istua alas ja päättelisi ne.


Kummipojalle neulomani Milo- liivin mallin totesin niin sieväksi ja mukavaksi neulottavaksi, että neuloin samanlaisen myös kummitytölleni. 

 Lanka on sama, niin ikään mukavaksi neulottavaksi havaittu Garnstudio Dropsin Karisma.

Tähän 4- vuotiaan kokoon lankaa kului hilkkusen vaille 150 g.
Puikot 4mm, lukuun ottamatta alaosan ainaoikein- osuutta, jonka neuloin (kolmesti sen purettuani) 3,5 mm puikoilla.


Ja kun sekä malli että lanka oli jo ennalta hyväksi havaitut, niin eihän tämän neulominen voinut muuta ollakkaan kuin silkkaa nautintoa :)

maanantai 5. toukokuuta 2014

Muutama murheenkryyni

Vehreys on vallannut keittiön. Pelargonit kukkivat kilpaa keskenään.
Tuskin maltan odottaa, että saan viedä ne parvekkeelle. Kauniitahan ne ovat keittiössäkin, mutta ikkunalauta on täynnä ja liika on liikaa.

Mutta se parveke....


Voi yök!
Ikkunat pestyäni tulin siihen tulokseen, että kyllä tämä on pestävä ihan koko luukku.
Vähän ankealta tuo näyttää muutenkin.

Äidin kätköistä löytyi kartiollinen näppituntumalta hamppua muistuttavaa kudetta. Virkkailin siitä tekemisen puutteessa  maton, mutta kude loppui kesken ja matto jäi pieneksi. Matto päätyi parvekkeelle ja Elsa on oikein mieltynyt siihen.

(Asteri- maton ohje löytyy Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta, klik.)

Tästä pääsemmekin asinsiltaa murheenkryyni numero kakkoseen.


Tälläinen rötkäle on odotellut keskeneräisenä valmistumistaan jo kyllin pitkään.

Tämä olisi ollut ihan muutamaa kerrosta vaille valmis, kun kude loppui kesken. (Kuvan huomasin ottaa vasta kun olin jo purkanut muutaman kerroksen pois.) 

Tämän jättiläisen säilytteleminen keskeneräisenä alkoi ottaa pannuun ja kaiken muun hyvän lisäksi mattoa mittaillessani totesin sen aivan liian suureksi sille aiotulle paikkalle. Kahteen vuoteen en ollut toimeentunut tuota kudetta hankimaan lisää, kudeosoksille kun olisi  pitänyt rehata matontekele mukaan, että osuisi väri kohdalleen.

Siispä nyt piisas, pistän purkaen koko maton ja virkkaan uuden.

Jostain syystä en yleensä jotenkin osaa tehdä mitään valmiin mallin mukaan, aina täytyy saada säätää jotain ihan omaa. Parvekkeen mattoa jo hetken katseltuani totesin tuon Kauhavan Kangas-Aitan Asteri- mallin miellyvän silmää. Ja jottei tätä mattoa tarvitsisi enää kolmanteen kertaan virkata, niin ehkä nyt on ihan viisasta pelata varmanpäälle ja virkata vaan ohjeesta.



Uutta yritystä kehiin :)

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Pääsiäistä




Pääsiästiput omasta takaa




Pääsiäisruohoksi kasvattamani ohra oli lintujen mielestä niin vastustamatonta herkkua, että jopa arka Reppana- unduni uskaltautui napsimaan sitä kädestäni. En sitten ole malttanut antaa ruohon olla, vaan olen siitä nipsinyt vähän joka välissä lintusille herkkua. Se on sitten kynityn mallinen pääsiäsruoho tänä vuonna :)

Oikein hyvää pääsiäisen aikaa!

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Lempivärinen


Halusin neuloa kummipojalle jonkin kivan vaatteen, mieluusti vielä sellaisen joka ei olisi liian kuuma. Tämä pikku- vipeltäjä kun tuntuu olevan tarkenevaista sorttia.

Ravelryssä olen kauan ihastellut pitkään Milo- liiviä. En omista PayPal- tiliä tai luottokorttia ja siksi ohjeiden ostaminen on vähän hankalaa. Pyysin nätisti ja isäni osti ohjeen puolestani.


Ohje oli hyvin selkeä ja malli helppo ja koska löysin vielä liiviin sopivat langatkin rakastamani vihreän sävyisenä, työ valmistui hetkessä.

Yksi palmikko näkyy olevan kuvassa vähän hassusti ja olisihan sitä voinut tietysti ennen kuvan ottamista suoristaa tuon sivusaumankin oikealle kohdalleen. Olkoon nyt, tämän kerran.


Lankana on Garnstudio Dropsin Karisma, joka osoittautui varsin mukavaksi neulottavaksi. Lankaa kului tähän 2- vuotiaan kokoon alle 120 grammaa. Kummipoikani on vasta vuoden ja kaksi kuukautta, mutta eiköhön liivi ole viimeistään ensi talvena sopiva.

Puikot ovat  4mm:n ja 40 cm:n pyöröt. Liivi neulottiin siis kauttaaltaan pyörönä, ilman yhtään ommeltavaa saumaa.  

Taidan neuloa tälläisen kummitytöllenikin.



sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Lapasia ja lintuja

 Sain kuin sainkin neulotuksi näihin lapasiini peukalot.
Olivat itseasiassa elämäni toiset sellaiset.

Ala-asteella neuloin ne pakolliset lapaset, muistan kuinka oikein kovasti niiden kanssa yritin.
Käsialani oli niin tiukka, että puikot vaan vääntyilivät, kädet hiessä niitä väkersin ja valmiista lapasista tuli niin kapet, etteivät ne mahtuneet käteen. Oikeastaan ei ihme, että niin sydämeni pohjasta vihasin "rättikässää". Opettaja sanoi kyllä, että neulon liian tiukkaa. Ei käynyt kai hänellä mielessä, että olisi ensin kehoittanut neulomaan mallitilkun ja antanut sitten  vähän isommat puikot. Höh.

Mutta se niistä lapaseista. Historia toisti sen verran itseään, että näistä äidille suunnitelemistani lapasista tuli luultavasti liian  kapeat äidille, mutta juuri sopivat mun pikkuisiin käsiini.


Malli on Novitan 7 veljestä ekstrasta vuodelta 2007. Puikot 4mm. Ja lanka on melkein- polvisukistani yli jääneet harmaat seiskaveikat.
Näitä neuloessa pääsivät testiin uudet Prym Knit Pro natural cubics- puikkoni. Ja voin kertoa, tää on rakkautta ensi neulomisella :)
Neliskanttinen puikko pysyy hyppysissäni pyöreää paremmin ja sormet eivät kramppaa.
Puikon pää on sopivan pitkältä matkaa kavennettu ja materiaali luistaa juuri tarpeeksi. Näillä tuntuu neulova posottavan ihan mahdotonta kyytiä. 
Mutta mutta, siinä neulomisen hurmoksessa otti ja katkesi yksi puikko. Ja vannon, etten neulonut erityisen tiukkaa. Varapuikolla päästelin lapaset valmiiksi ja seuraavalla käynnilläni lankakaupassa kysäsisin, että mitäs nyt. Lupasivat uudet puikot tilalle kun palautan vanhat heille. Näin hyvää palvelua tarjoaa siis Teljän Nappi.

(Tämä ei ole sitten mitään maksettua mainontaa, hyvästä palvelusta vain tekee mieli kehaista.)



Sitten pakolliset lintu- uutiset :)


Meidän pojat ovat kotiutuneet oikein hienosti. 
Kaksi viikkoa häkkiin rauhassa tutustuttuaan olen saanut päästää herrasväen lentelemään. Sen jälkeen olenkin lennätellyt heitä usein.

Minäkään en tunnu olevan enää heidän mielestään niin hirveän kauhean pelottava. Pää kallellaan toljotellaan ja ihmetellään, mitä se muija taas siellä säätää.


Naapurisopukin on säilynyt hyvin. Aluksi uteliaita ja kummastelevia katseita vaihdettiin häkistä toiseen, nyt olen lennättänyt jo kaikkia lintuja yhtä aikaa.

Tai siis neitsikat ovat lentäneet, Reppana (jolla ei ole lentämiseen tarvittavia sulksia parantumattoman sairauden takia) on kiipeillyt ja Simppa.... Niin, siis Simppahan on aina ollut niin hölmö ettei tajua tulla häkistä ulos. Joskus ruoalla saan sen houkutelluksi, toisinaan olen ollut jopa niin julma että olen yksinkertaisesti vain ottanut linnun häkistä ulos. Simppa on onneksi sellainen kaveri, ettei käsittelyä juuri hätkähdä. Mutta yleensä Simppa jää siis häkkiin, otsasulat innostuksesta pörröllään laulelemaan onnen lurituksiaan rakkaille leluilleen ja ah, niin ihanalle peilikuvalleen. Eikä tämä johdu edes iästä, vaan kuten mainitsinkin, Simppa on ollut tälläinen aina. Aina niin onnellinen, sillä iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn.


maanantai 10. maaliskuuta 2014



En osannut päättää millaisia kukkia olisin halunnut. Olivat edullisia, joten ostin useampia.
Ja kukkivat kauan, kun vien ne yöksi parvekkeelle.



Oli mulla asiaakin :)
Viime torstaina saimme "perheenlisäystä."
Meille muutti  noin puolivuotiiaat veljekset, kaksi neitokakadu- koirasta.

Pojat saivat nimekseen Kaarle ja Simeoni, suosikkiyhtyeemme Viikatteen mukaan.



Pojat ovat kovin arkoja vielä, pelkäävät mua kamalasti.
Saavat nyt aluksi tutustu ensin rauhassa uuteen ympäristöönsä ennenkuin alamme tekemään lähempää tuttavuutta.

Pojat eivät ole olleet meillä vielä viikkoakaan, mutta mä olen jo ihan  myyty ♥