sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Lahjaksi lapsuusmuistoja

Niinhän siinä monesti käy, että työ haittaa harrastuksia.
Opiskelijaelämä on lähtenyt mukavasti käyntiin ja tykännyt oon kovasti. Kun kaikki on vielä ihan uutta ja vähän jännääkin, sitä on kotona koulupäivän jälkeen usein aika väsynyt.

Mutta blogi on ja pysyy, tästä harrastuksestani en ole minkäänlaisissa aikeissa luopua :) Postaustahti saattaa olla välillä hitaanpuoloinen, mutta näillä mennään.

Osa jouluksi väsätyistä lahjoista on vielä esittelemättä.

Siskolleni ostin näppärän kokoisen kalenterin, jonka päällystin persoonalliseksi.


Siskon kanssa lapsena selasimme silloin tällöin lintukirjaa ja nimesimme sieltä lempilintujamme.
Mun suosikkini oli maakotka,koska se oli jollain lailla niin jännittävä ja hurja. Siskon lemppari oli kuhankeittäjä, koska se oli keltainen ja sillä oli hauska nimi. Kaikkea sitä muistaakin :D 

Skannasin ja tulostin kuhankeittäjän kuvan ja tiedot lintukirjasta kalenteria koristamaan.


Sisko sai joululahjaksi muutakin lapsuuteemme liittyvää.

Ovatko Littles Pet Shop- hahmot tuttuja?
Nykyaikaiset hahmot ovat varsin erinäköisiä kuin ne 90- luvun aikaiset, joilla olen laapusuudessani leikkinyt.


Tämä kaveri tässä on nimeltään Jerry. Kerran vajaa 20 vuotta sitten leikkiessämme siskoni kanssa ulkona Jerry katosi jonnekkin. Pihassa kaivettiin parhaillaan sähkölinjaa latoon ja jonnekkin sinne se vain katosi. Tuli ilta ja pimeä, eikä Jerryä löytynyt. Ei löytynyt seuraavanakaan päivänä. Itkuhan siskolta pääsi, kun Jerry jäi jonnekkin maan uumeniin ladon edustalle. Ja sitä surtiin kauan.

Vuosikausia olen tätä muovihyljettä kirppiksiltä etsinyt. Ihan vain, kun olisi niin hauska joskus löytää siskolle se kauan ja kaiholla muistettu Jerry.
Ja facebookistahan se lopulta löytyi :)

Ja koska nyt tämä muovielukkahan on suorastaan arvokas muistoesine, täytyi sille keksiä arvoisensa säilytyspaikka.


Kirpparilta löysin muodoltaan sopivan lasin, jonka päälle liimasin helmen nupiksi. Helmen iso reikä jotenkin pisti silmääni, joten peitin sen liimaamalla korupiikin avulla sen päälle vielä pienen lasihelmen.


 Myön lasin alle sopiva metallilautanen löytyi kirpparilta. Sovittelin alustan pohjaan vielä jalkaa, mutta jätin sen pois ja kaiversin lautasen pohjaan "omistuskirjoituksen."
 

Pakkasin koko komeuden vielä huolellisesti silkkipapariin. 
Ja mitäs tästä sanoi 23- vuotias siskoni? Nauroi, kiljui ja melkein itki liikutuksesta :D
Eli ehdottomasti onnistunut, erilainen joululahja.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Uusia tuulia

Uusi vuosi toi tullessaan melko suuria muutoksia elämääni. Vähän jännittäviä, mutta silti positiivisia ja kauan odotettuja. Aloitan nimittäin huomenna koulun. Musta tulee isona lähihoitaja. Se on ollut haaveammattini jo peruskoulussa, tunnen sen kutsumuksekseni.

Muutaman viime vuoden olen tuntenut olevani umpikujassa. Töitä en ollut löytänyt ja kouluun en ollut päässyt. Nyt tuli viimein mun vuoroni. Tottakai vähän jännittää, mutta olen kyllä hurjan motivoitunut ja iloinen!


Koulua varten ompelin uuden penaalin. Ensimmäinen yritys ei oikein onnistunut:



 Tuli kamalan lörppänä ja leimasimella painamani perhosetkin tarttuivat aika huonosti kankaaseen.



Seuraavaan versioon ompelin paksummasta kankaasta ja käytin vähän jämäkämpää tukikangastakin kuin ensimmäiseen. Ei tullut ihan täydellinen tästäkään, mutta se saa nyt kelvata. Penaalin ihana retrokangas on vanhasta, hassun mallisesta kapasta.


Tarvitsin vielä kalenterin. Ystävä sai liitosta kalenterin, jota ei itse tarvinnut ja antoi sen mulle.

 Päällystämällä tylsät kannet kartongilla sain  sain siitä persoonallisemman. Päälle laitoin kontaktimuovia, että kannet kestävät.  En vain keksinyt, miten olisin saanut tuon rei'itetyn reunan piiloon. Toki olisinhan voinut ommella kalenterille irtokannet kankaasta, mutta jos ensi vuonna löydänkin eri mallisen kalenterin, silloin en voisi uudelleenkäyttää kansia.

Ajattelin tässä vielä päällystää muutaman vanhan ja ruman kansion uuten uskoon. Tällä hetkellä kaiken uuden sälän ostaminen tuntuu ihan typerältä, mieluummin tuunaan vanhoista kivempia. En vain halua enää mitään turhaa tavaraa meille. Ja säästyypä rahaa sellaiseen, mitä oikeasti tarvitaan.
 


tiistai 23. joulukuuta 2014

Taas toivotus hyvän joulun






 Lauluyhtye Rajattoman kauniin kappaleen myötä toivotamme kaikille oikein rauhallista, iloista ja rakkaudentäyteistä joulua!

Terveisin: Maija ja Elsa


 


maanantai 22. joulukuuta 2014

Valmista on.

No nyt  on meilläkin kuusi, tai itseasiassa kaksi. Löytyi niin sopivasti kaksi pikkuista ja somaa, sopivan raasua, toispuoleista ja huonossa paikassa kasvavaa, että otin molemmat. Maanomistajan luvalla, tottakai.  Saatiin sitten pieni kuusi olhuoneeseen ja vielä toinen mini-pieni keittiöön.






Hyasintteja, kynttilöitä, lämmintä joulumieltä. Eipä tässä muuta kaivata. Tulkoon joulu ♥

 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Uusi ystäväni Janome


 Yksi vaihe elämäsäni on nyt ohitse. Nimittäin vajaa kymmenen vuotta kestänyt suhteeni Bernetten kanssa.

Ei vain toiminut, ei, yhteiselomme oli alusta loppuun varsinaista takkuamista. En jäänyt suremaan, olen nimittäin löytänyt uuden kumppanin, Janomen. Mulla on siis uusi ompelukone!

Ja voi pojat, on se mahtavaa kun hommat sujuu. 


Saatuani ihanan Mekkotehdas- kirjan viimein itselleni, uskaltauduin kokeilemaan pitkästä aikaa vaatteiden ompelua. Valitsin kirjan mekoista helpoimman.

Selkeillä ohjeilla mekko valmistuikin nopsaan :)

Kaava on siis Mekkotehdas- kirjan Elina- mekko, koossa 110/ 116.

Retrokangas on henkilökohtaisen kirppisagenttini eli äitini kirpparilöytö.



Helmaan ompelin koristukseksi valkoisen pitsiliinan, kirpparilöytö sekin.
Mekko menee joululahjaksi ihanalle veljentyttärelleni.


Täällä satakunnassakin saimme nauttia lumisesta maisemasta melkein yhden kokonaisen päivän ajan.

Nyt sataa taas vettä ja maisema on yhtä synkeää kuravelliä.
Yritän sitkeästi ylläpitää jouluvirettäni kynttilöin ja hyasintein.
 

 Mukavaa viikonloppua :)


Homma paketissa

Tämän joulun lahjat ovat suurimmaksi osaksi jo paketoituna odottamassa. Ne isän tossut tosin ovat vieläkin hieman kesken, mutta valmistuvat tuota pikaa.



Muutaman pienikokoisen lahjan kanssa tuumasin hetken, miten ne oikein paketoisin nätisti.

Kokeilin tehdä paperista lahjapusseja, mutta päädyin kuitenkin näihin origamirasioihin.

Olen näitä laatikoita taitellut monta kertaa aiemminkin, joten ohjetta en enää tarvinnut. 

Ohje löytyy mm. täältä.


Vanhan kirjan sivuista saa mielestäni nättejä rasiota. Rasioihin tarvitsin yhtä sivua suuremman palan paperia, joten leikkasin varovasti ensin kirjaa koossapitävät langat poikki ja näin sain ehjänä irti kokonaisia "aukeamia". Käyttämällä kahta "aukeamaa" päällekkäin sain rasiosta sopivan tukevia.

 


Olen myös ommellut muutamia joululahjoja, kuten tämän pussukan.


Tai itseasiassa ompelin kaksi pussukkaa, ensimmäinen oli koeversio. Lahjaksi tekemääni tein keltakukkaisesta retrokankaasta myös vuorin, koeversiossa vuori on valkoista puuvillaa. Molempiin pussukoihin laitoin silitettävää tukikangasta kankaan vahvistamiseksi.



Pussukoiden metallikehykset kiinnitin liimaamalla.

Olin vähän skeptinen sen suhteen, että kehykset pysyisivät paikoillaan pelkällä liimalla. Ensimmäistä versiota aikani testattuani totesin, että pysyyhän se.

Ompeluvaiheessa lisäsin yläreunan saumanvaroihin nyöriä, jolloin sain kehyksen väliin tulevista kohdista paksummat.

Olen käyttänyt tälläisiä kehyksiä kerran aiemminkin, silloin liimaamisen lisäksi myös puristin kehystä tiiviimmäksi. Sitä oli niin mahdottoman hankala saada tehtyä siististi, että mieluummin jätän jatkossa varasoinnit ja pihdeillä puristamiset suosiolla sikseen. 



sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Vähän joulua meillekkin


Vähän meinaa olla meikeläisen joulufiilis taas hakusessa. Se on tuo vesisade ja kurakelit, luulisin. Siitä huolimatta tai ehkä juurikin sen vuoksi olen yrittänyt saada sitä jouluista fiilistä taiottua edes vähän tänne sisätiloihin.



Kankaiseen tötteröön olen laittanut kanelitankoja ja neilikoita. Ne tuoksuu niin hyvälle

Pieni pilkahdus punaistakin.


 Keittiön ikkunan eteen pistin killumaan sekalaisen seurakunnan lasisia joulukoristeita.



Isän jokavuotiset joululahjatossut vasta aloitin (viimevuotiset on läytetty jo puhki) ja se jokavuotinen pieni kuusentaimenikin on vielä hakematta.
 Mutta ehtiihän tässä vielä. Ja tuleehan se joulu, ilman mitään häsäämistäkin.

Kuvan ottamisen jälkeen huomasin, että olipas muuten likainen kahvikuppi. No, eikai se oo niin nuukaa :)



perjantai 28. marraskuuta 2014

Operaatio joulukortit


Naapurin vauvalle neuloin villatakin lisäksi vielä perinteisen kypärämyssyn Novitan Luxus Alpacasta. Ohje on Novitan. Näitä kypärämyssyjähän olen neulonut vaikka kuinka monta, melkein jokaiselle lähipiiriin syntyneelle vauvalle ja joillekkin useamman.

Lanka loppui myssyn ollessa muutamaa kierrosta vaille valmis. Facebookin Lankahamsterit- ryhmä pelasti jälleen tilanteen ja aika nopsasti sitä kautta sainkin lisää tätä tuotannosta poistunutta lankaa.

 
 Kiinnitin neuleisiin vielä lappuset, joihin olen kirjoittanut hoito- ohjeet.





Viime jouluna lähetin valokuvakortit ja muutama tuttava oli sitä ihan ääneen hämmästellyt, että kuinkas nyt en ollutkaan askarrellut korttia itse :)
  
Ja kuten aiempinakin vuosina, askartelin kortit noin kaksi kuukautta etuajassa. Pääni ei siedä stressiä eikä kiirettä ja siksi välttelen sitä kaikin keinoin. Haluan tehdä asiat kaikessa rauhassa ja hyvissä ajoin, silloin tekeminen on mieluisaa.




Kortteja valmistui 38 kappaletta. Ihan niin montaa en sentään ole lähettämässä, on siinä muutama vara-korttikin :D





Korttien lisäksi muutakin jouluaskartelua on suunnitteilla, jotain pientä olen jo kokeillutkin. Vanhan kirjan sivuista syntyy sieviä kennopalloja, näitä väsään vielä lisää.

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Pari pientä neulomusta

Lokakuu vaihtui marraskuuksi, ja hiljaiselta näyttää tässä blogissa.
Olenko lopettamassa? En todellakaan! :)

Koen vapauttavana ajatuksena sen, että kirjoitan silloin kun haluan. Ja jos jostain syystä ei vaan inspaa istua koneella, niin sitten en kirjoita. Koska ei ole mikään pakko. 

Mutta nyt huvitti taas.

Pieniä neulomuksia on tupsahdellut puikolta.


Vuosia hillotusta seiskaveikan raitakerästä neuloin kummitytölle lapaset. Tarkoitus oli saada näistä mahdollisimman eriväriset keskenään, mutta ei oikein onnistunut. Jotain kivaa lisää lapaset tarvitsivat, joten virkkasin koristeiksi  pienet muffinssit.



Naapurissa eletään jännittäviä aikoja, heille nimittäin syntyy kuukauden sisällä poikavauva.
 Jotain pientä lämmikettä halusin pienelle neuloa. Jonnan Viimeinen silmukka- blogista bongasinkin juuri sopivasti ohjeen kaikessa yksinkertaisuudessaan niin suloiseen takkiin.


Luulin omaavani tiukan käsialan, joten tiheyksiä laskemati aloin vaan neulomaan. Ensimmäinen takinalku meni metsään, mutta  vaihdettuani puikkokoon sopivaan alkoi lyyti kirjoittaa.

Lankana on taas kerran Dropsin Karismaa, lempparivärissäni. En vaan saa siitä tarpeekseni. Kai tästä pitäisi neuloa jotain ihan itselle myös? Lankaa kului pieneen takkiin vain 125 grammaa.

Ostin takin kiinnitykseen hakaset, mutta koska en ole aiemmin kokeillut napinläpien tekoa jälkikäteen kappaleen reunaan virkkaamalla, täytyi sitä päästä nyt testaamaan. Ja hyvin toimii! :)




keskiviikko 8. lokakuuta 2014

TSH- villatakki vauvalle



Kesällä innostuttiin Miekkosen kanssa katsomaan Taru Sormusten Herrasta- trilogia. Hyvään elokuvailtaan kuuluu tietysti sopivan iisi neulomus. Ainaoikeaa tasona, mikäs sen sopivampaa. Ensimmäisen elokuvan aikana neuloin takakappaleen, toisen aikana etukappaleen suurimmaksi osaksi ja viimeisen aikana hihat.  Tuli pieni villatakki neulotuksi siinä sivussa.

Saumatkin ompelin jo kesällä, mutta pehkana sentään, osan vahingossa työn väärältä puolen. Ei sitten kun purkamaan. Saumojen ompelu loppuun ja muu viimeistely saikin odotella inspistä hetkisen.  Ajoissa takki valmitui kuitenkin, sillä ystäväni vauvaa odotetaan syntyväksi muutaman kuukauden kuluttua.
 


 Ajattelin, takinhan voisi kuvata olkkarin matolla.
Olihan se ajatuksena ihan hyvä. Mutta sitten käytännössä:



Niin... Ehkä nämä neulomukset kuvataan vast edeskin jossain muualla kun lattialla :D



Lankana takissa on Novitan Nalle. Lanka pehmeni huomattavasti, kun ennen saumojen ompelua pesin valmiit kappaleet villanpesuaineella ja annoin ennen huuhtelua liota vielä hetkisen huuhteluainevedessä.

 Villatakin malli on Novitan, se sama joka oli aikoinaan Woolin vyötteessä. (klik.)
Tällä samalla simppelillä ohjeella neuloin vuosia sitten takin myös kummitytölleni (klik.)
Ohjetta muokkasin tällä kertaa sen verran, että tein nappeja vain kolme. Ajattelin että näin takki olisi näppärämpi pukea.