maanantai 4. toukokuuta 2015

Daalioita- toivottavasti

Muutto ja työharjoittelun alkaminen samaan aikaan oli aika kova pamaus, mutta tän päivän fiilis on, että kyllä tämä tästä.


Jokunen päivä sitten istutin daalian juurakoita ruukkuihin. Mulla ei kyllä juurakoiden istutuksesta ole mitään käryä. Yritin vähän googlailla aiheesta, mutta joka toinen lähde sanoo, että pienikin ruukku riittää, kun taas jossain muualla suositellaan isoa saavia. Otin isoimmat ruukut mitä omistan ja siirrän myöhemmnin isompiin. Ainakaan vielä ei näy minkäänlaisia elonmerkkejä, katsotaan kuinka käy.

Yksi pelargonin pistokaskin oli juurtunut sopivasti, niin sain sen istutetuksi samalla. 

Ja tuo meidän takapihan nurmikko, köh köh. Sanotaanko nyt vaikka niin, että ei sitä paljoa leikata tarvi, sammal tuskin kasvaa kamalan korkeaksi :D Jospa sillekkin voisi jotain tehdä.


Talvehtineet pelargonit kukkii sisällä jo hienosti. En ole uskaltanut niitä vielä ulos siirtää, etten vain unohtaisi niitä sinne jos yöllä tulisikin pakkanen.


Pojat ovat kotiutuneet vallan mainosti. Takapihalla laulaa pikkulinnut ja nämähän vastaa.  Ai kauhia mikä meteli näistä välillä lähtee :D

Mutta Elsalla on täällä uusi verivihollinen:  Orava, jonka nimesin Kaleviksi. Kalevi on ollut ilmeisesti aiemmin tämän pihan herra ja kuningas, mutta sehän ei meidän mahtavalle alfa-nartulle passaa. 

Hyvää alkanutta viikkoa





lauantai 25. huhtikuuta 2015

Moikat uudesta kodista

Tasan viikko ollaan uudessa kodissa asuttu. Tavarat etsivät vielä paikaansa, niinkuin minäkin. Ei tunnu kodilta vielä.



Kiinari taisi ottaa vähän nokkiinsa muutosta, mutta jospa se siitä toipuu. Uusi olkkari on paljon pienempi kuin edellinen, jossa ei siinäkään yhtään ylimääräistä neliötä ollut. Viisas luopuisi varmaan koko kasvista, mutta minä en taida pystyä. Eikä suostuisi mieskään. Tuo reuhka on vähän niinkuin perheenjäsen :D


Kaikki on ihan hujan hajan vielä ja tuntuu että tämän kaiken järjestämiseen saattaa kulua tovi. Viime viikolla alkoi myös ensimmäinen työssäoppimisjakso. Olen  työpäivän jälkeen kerrassaan niin katki, että se ilta vain menee ihan koomassa. Työstä olen silti tykännyt kovasti.

Jo ennen muuttoa Liilapöllö Langalla- blogista muisti mua kivalla haastella, ja sain häneltä kortin ja ihanan muistikirjan, jonka kanteen voi kirjoa. Iso kiitos <3>
Tähän haasteeseen palailen sitten, kun tämä härdelli tästä rauhoittuu.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Muuttohommia

Vähän aikaa sitten varmistuivat muuttosuunnitelmamme.
Saimme jo avaimet uuteen asuntoon, rivitaloon.
Koulumatka pitenee, mutta toivon mukaan se on sen arvoista. 

Vuokralle muutamme ensin, mutta jos kaikki menee niin kuin olemme suunnitelleet ja haaveilleet, saattaa olla että rivitaloasunnosta tulee se ensimmäinen omistusasunto. Remppasuunnitelmia olen jo mielessäni pyöritellyt jos jonkinlaisia. Mutta aika näyttää. Jännittää! 


Muuttohommia siis, kouluhommien ohella. Siinä sitä riittää työsarkaa.
Sitä jännästi pakatessa huomaa, miten paljon kaikkea kamaa onkaan kertynyt.



Ja hei! Eka pelargoni kukkii jo :)
Tämä on se(4 vuotta?) vanha mårbacka, joka jaksaa ilahduttaa vuodesta toiseen.  Urhea kaveri.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Kirjottu viirinauha

Äitini oli löytänyt kirppikseltä vanhan matkalaukun ja antoi sen minulle. Tiesin heti, mikä siitä tulee: Elsalle uusi peti.
Täkki alle, retrokuosinen tyyny päälle ja laukku olkkariin, tietokonepöydän viereen. Elsahan on aina  mahdollisimman lähellä laumaansa, joten  iltaisin kun istun koneella, Elsa makaa tietokonepöydän alla mun jaloissa. Nyt se on jo hoksannut, ettei sen välttämättä täydy änkeä sinne ollakseen lähellä, vaan torkkuu usein uudessa pedissään.

Jotain hassua matkalaukkupetiin vielä kaipasin, joten ompelin siihen viirinauhan.




En oikeastaan osaa kirjoa, mutta kaikkeahan voi aina yrittää opetella. Muliinilangan kahdella säikeellä kirjoin jollain varmaan itse kehittelemilläni ja erittäin epäoikeaoppisilla pistoilla ensin kirjaimet ja sitten ompelin niistä viirit.




Vähän naftin kokoinen tuo matkalaukku on Elsalle, mutta jos jostain löydän hieman isomman laukun tilalle, niin keksin kyllä tälle muuta käyttöä.


Olkkarissa odottaisi yksi pieni ompeluhomma vielä viitsimistä, pitäisi nimittäin tuo lintuhäkin takana olevan liian pienen verhon tilalle tehdä pitempi, valkoisesta pellavasta tai puuvillasta varmaankin. 

  Tuo lyhyt verhokappa oli sopiva silloin, kun lintuvanhukset vielä elivät eikä meillä ollut näitä kahta nuorukaista vielä, mutta neitsikoiden tultua piti ottaa tuo suuri lintuhäkki käyttöön ja nostaa koko taulyhylly- verhosysteemiä ylemmäs, että häkki mahtui paikoilleen.

Mutta jotenkin kaikki pienet, hauskat näpräyshommat kiinnostaa mua aina paljon enemmän kuin tylsät, suorat saumat :D

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hip hei, hiihtoloma!

Kuukausi koulua takana. En voi sanoa muuta, kun tykkään! On todella mielekästä opiskella asioita, jotka tuntuvat mielenkiintoisilta.

Ensi viikko on hiihtoloma, saa nähdä pääsenkö hiihtämään.
Mutta ainakin saan vähän aikaa itselleni ja käsitöille.


Kummitytölle hankin synttärilahjaksi Disney Animators Ariel- nuken.
Samaan pakettiin nuken kanssa ompelin keltaisesta retrokankaasta mekon Arielille.


Mekon kaava on Mekkotehdas- blogista
Halusin tehdä hihattoman mekon, joten sovelsin vähän ja huolittelin kädentiet vinonauhalla. En nyt oikein tiedä oliko se nyt ihan paras idea kuitenkaan.


Yksi tälläinen viiri- hommelikin odottelee pääsyä paininjalan alle.
Mutta toisaalta keskeneräinen vauvanmyssy- neulomuskin houkuttelis. 
 

Ja hei, hyvää ystävänpäivää kaikille blogi- ystäväisilleni

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Lahjaksi lapsuusmuistoja

Niinhän siinä monesti käy, että työ haittaa harrastuksia.
Opiskelijaelämä on lähtenyt mukavasti käyntiin ja tykännyt oon kovasti. Kun kaikki on vielä ihan uutta ja vähän jännääkin, sitä on kotona koulupäivän jälkeen usein aika väsynyt.

Mutta blogi on ja pysyy, tästä harrastuksestani en ole minkäänlaisissa aikeissa luopua :) Postaustahti saattaa olla välillä hitaanpuoloinen, mutta näillä mennään.

Osa jouluksi väsätyistä lahjoista on vielä esittelemättä.

Siskolleni ostin näppärän kokoisen kalenterin, jonka päällystin persoonalliseksi.


Siskon kanssa lapsena selasimme silloin tällöin lintukirjaa ja nimesimme sieltä lempilintujamme.
Mun suosikkini oli maakotka,koska se oli jollain lailla niin jännittävä ja hurja. Siskon lemppari oli kuhankeittäjä, koska se oli keltainen ja sillä oli hauska nimi. Kaikkea sitä muistaakin :D 

Skannasin ja tulostin kuhankeittäjän kuvan ja tiedot lintukirjasta kalenteria koristamaan.


Sisko sai joululahjaksi muutakin lapsuuteemme liittyvää.

Ovatko Littles Pet Shop- hahmot tuttuja?
Nykyaikaiset hahmot ovat varsin erinäköisiä kuin ne 90- luvun aikaiset, joilla olen laapusuudessani leikkinyt.


Tämä kaveri tässä on nimeltään Jerry. Kerran vajaa 20 vuotta sitten leikkiessämme siskoni kanssa ulkona Jerry katosi jonnekkin. Pihassa kaivettiin parhaillaan sähkölinjaa latoon ja jonnekkin sinne se vain katosi. Tuli ilta ja pimeä, eikä Jerryä löytynyt. Ei löytynyt seuraavanakaan päivänä. Itkuhan siskolta pääsi, kun Jerry jäi jonnekkin maan uumeniin ladon edustalle. Ja sitä surtiin kauan.

Vuosikausia olen tätä muovihyljettä kirppiksiltä etsinyt. Ihan vain, kun olisi niin hauska joskus löytää siskolle se kauan ja kaiholla muistettu Jerry.
Ja facebookistahan se lopulta löytyi :)

Ja koska nyt tämä muovielukkahan on suorastaan arvokas muistoesine, täytyi sille keksiä arvoisensa säilytyspaikka.


Kirpparilta löysin muodoltaan sopivan lasin, jonka päälle liimasin helmen nupiksi. Helmen iso reikä jotenkin pisti silmääni, joten peitin sen liimaamalla korupiikin avulla sen päälle vielä pienen lasihelmen.


 Myön lasin alle sopiva metallilautanen löytyi kirpparilta. Sovittelin alustan pohjaan vielä jalkaa, mutta jätin sen pois ja kaiversin lautasen pohjaan "omistuskirjoituksen."
 

Pakkasin koko komeuden vielä huolellisesti silkkipapariin. 
Ja mitäs tästä sanoi 23- vuotias siskoni? Nauroi, kiljui ja melkein itki liikutuksesta :D
Eli ehdottomasti onnistunut, erilainen joululahja.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Uusia tuulia

Uusi vuosi toi tullessaan melko suuria muutoksia elämääni. Vähän jännittäviä, mutta silti positiivisia ja kauan odotettuja. Aloitan nimittäin huomenna koulun. Musta tulee isona lähihoitaja. Se on ollut haaveammattini jo peruskoulussa, tunnen sen kutsumuksekseni.

Muutaman viime vuoden olen tuntenut olevani umpikujassa. Töitä en ollut löytänyt ja kouluun en ollut päässyt. Nyt tuli viimein mun vuoroni. Tottakai vähän jännittää, mutta olen kyllä hurjan motivoitunut ja iloinen!


Koulua varten ompelin uuden penaalin. Ensimmäinen yritys ei oikein onnistunut:



 Tuli kamalan lörppänä ja leimasimella painamani perhosetkin tarttuivat aika huonosti kankaaseen.



Seuraavaan versioon ompelin paksummasta kankaasta ja käytin vähän jämäkämpää tukikangastakin kuin ensimmäiseen. Ei tullut ihan täydellinen tästäkään, mutta se saa nyt kelvata. Penaalin ihana retrokangas on vanhasta, hassun mallisesta kapasta.


Tarvitsin vielä kalenterin. Ystävä sai liitosta kalenterin, jota ei itse tarvinnut ja antoi sen mulle.

 Päällystämällä tylsät kannet kartongilla sain  sain siitä persoonallisemman. Päälle laitoin kontaktimuovia, että kannet kestävät.  En vain keksinyt, miten olisin saanut tuon rei'itetyn reunan piiloon. Toki olisinhan voinut ommella kalenterille irtokannet kankaasta, mutta jos ensi vuonna löydänkin eri mallisen kalenterin, silloin en voisi uudelleenkäyttää kansia.

Ajattelin tässä vielä päällystää muutaman vanhan ja ruman kansion uuten uskoon. Tällä hetkellä kaiken uuden sälän ostaminen tuntuu ihan typerältä, mieluummin tuunaan vanhoista kivempia. En vain halua enää mitään turhaa tavaraa meille. Ja säästyypä rahaa sellaiseen, mitä oikeasti tarvitaan.
 


tiistai 23. joulukuuta 2014

Taas toivotus hyvän joulun






 Lauluyhtye Rajattoman kauniin kappaleen myötä toivotamme kaikille oikein rauhallista, iloista ja rakkaudentäyteistä joulua!

Terveisin: Maija ja Elsa


 


maanantai 22. joulukuuta 2014

Valmista on.

No nyt  on meilläkin kuusi, tai itseasiassa kaksi. Löytyi niin sopivasti kaksi pikkuista ja somaa, sopivan raasua, toispuoleista ja huonossa paikassa kasvavaa, että otin molemmat. Maanomistajan luvalla, tottakai.  Saatiin sitten pieni kuusi olhuoneeseen ja vielä toinen mini-pieni keittiöön.






Hyasintteja, kynttilöitä, lämmintä joulumieltä. Eipä tässä muuta kaivata. Tulkoon joulu ♥

 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Uusi ystäväni Janome


 Yksi vaihe elämäsäni on nyt ohitse. Nimittäin vajaa kymmenen vuotta kestänyt suhteeni Bernetten kanssa.

Ei vain toiminut, ei, yhteiselomme oli alusta loppuun varsinaista takkuamista. En jäänyt suremaan, olen nimittäin löytänyt uuden kumppanin, Janomen. Mulla on siis uusi ompelukone!

Ja voi pojat, on se mahtavaa kun hommat sujuu. 


Saatuani ihanan Mekkotehdas- kirjan viimein itselleni, uskaltauduin kokeilemaan pitkästä aikaa vaatteiden ompelua. Valitsin kirjan mekoista helpoimman.

Selkeillä ohjeilla mekko valmistuikin nopsaan :)

Kaava on siis Mekkotehdas- kirjan Elina- mekko, koossa 110/ 116.

Retrokangas on henkilökohtaisen kirppisagenttini eli äitini kirpparilöytö.



Helmaan ompelin koristukseksi valkoisen pitsiliinan, kirpparilöytö sekin.
Mekko menee joululahjaksi ihanalle veljentyttärelleni.


Täällä satakunnassakin saimme nauttia lumisesta maisemasta melkein yhden kokonaisen päivän ajan.

Nyt sataa taas vettä ja maisema on yhtä synkeää kuravelliä.
Yritän sitkeästi ylläpitää jouluvirettäni kynttilöin ja hyasintein.
 

 Mukavaa viikonloppua :)