maanantai 23. huhtikuuta 2018

Huhtikuukin on kohta voiton puolella- missä välissä sekin meni?

Tammikuun lopussa jatkoin äitiysloman vuoksi kesken jääneitä lähihoitajan opintojani ja päädyin suorittamaan vammaistyön osaamisalan loppuun oppisopimuksella. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä tykkään mun työstä.  Vuorotyö ja koulunkäynti vähän niinkuin siinä samalla on vain sellainen yhtälö,jonka vuoksi vuoksi aika tuntuu vilistävän niin nopasti. Ja se niin sanottu oma aika tulee  vietettyä jollain muulla tavalla kun tietokoneen ääressä ja onhan se toisaalta ihan hyvä niin. 

Käsityö- inspis on kovasti päällänsä, mutta tuotoksien valokuvaus ja bloggaaminen on jäänyt vähän taka- alalle. 

Nämä seuraavat ompelukset ovat jo aikoja sitten ompelukurssilla valmistuneita. 




Tyttärelle tunika ja legginsit Nappinjan Pyörre- trikoosta. Kangasta oli mulla 70 cm:n pala, joka tuli käytettyä niin huolella, ettei siitä jäänyt yli kuin pieniä suikaileita.

Tunikan kaana on Ottobren Birdie birdie (1/15)
ja legginsien kaava Paapiin kaavakirjasta.

Molemmat ompelin koossa 86 ja ovat vieläkin isoja nyt kokoa 80 käyttävälle tytölleni.



Niin ikään jo aiemmin valmistuneita tuotoksia on tämä myssy.

Tätä on käytetty jo sen verran ahkerasti että oli pakko pestäkin se jo välillä, ymmärsin sentään nyt pesun jälkeen napata kuvan ennekuin on solmimisnauhat taas eväässä.


 Malli on Clover Earflap Hat, ravelry- linkki tässä.

Lanka on Garnstudio Dropsin Baby Merino.




Lopuksi en malta olla laittamatta muutamaa kuvaa tästä mun ihanasta.

Vuosi ja 4 kk on ikää mittarissa. Hän kävelee, juoksee ja matkii kaikkea, minkä näkee ja kuulee. Puhua pälpättää kuin papupata, vaikka varsinaisia sanoja on vasta muutamia. Tahtoo riisua, syödä  ja kävellä ulkona itse, eli omaa tahtoakin löytyy. Niin ja hampaat saa pestä vain isi! Silti onneksi edelleen äidin syli on parasta. Mun muru.








 

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

2 x baggy-housut

Joustavien kankaiden ompelu tai ompelu ylipäänsä on laji, missä olen todellinen mämmikoura ja olisi kova hinku oppia. 
Mieheni kannustamana kävin syksyllä kansalaisopiston ompelukurssilla. Kerran viikossa muutama tunti omaa aikaa harrastuksen parissa kodin ulkopuolella, se oli erittäin virkistävää! Ompelukipinä kasvoi entisestään. 

Äitini on ollut kova ompelemaan nimenomaan lastenvaatteita joten kullanarvoisia neuvoja ja apua olen saanut äidiltäni.



Itseänikin vähän huvittaa, miten suunnattoman ylpeä olinkaan kun nämä housut lopulta almistuivat. Kaavahan on varmaan helpoin mitä voi olla, siitä huolimatta lahkeensuun resoreitakin purin ja ompelin moneen kertaan ennenkuin sain niistä kelvolliset.


Kuosikakaat on ostettu kauan sitten Paapiilta, resorit Nappinjasta.
Kaava on Ottobre 1/15- lehden Streaky Legs.
Tuo lintukuosi osoittautui erittäin haastavan väriseksi kuvata, väri on todellisuudessa paremminkin okra tai sinapinkeltainen kuin tuollainen oranssi.  Molemmat housut menivät joululahjaksi siskonpojalle.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

24.12.2017

Lumiset oksat vihreän puun,
kimmeltää valossa jouluisen kuun.
Katsoen tähtien hopeista nauhaa,
toivomme jouluusi lämpöä, rauhaa.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Itse väsättyjä koristeita

Joitain vuosia sitten mulla oli tapana ostaa joka joulu vähintään yksi uusi koriste.
Sitten jossain kohtaa se kaikki ostaminen ja se kauppojen tavaramäärä alkoi niin ällöttää, jotenkin meni maku siitä ostelusta.



Ajattelin, että olisi hauskempi perinne jos yrittäisin joka jouluksi väkertää jonkun uuden koristeen. Mutta koska oon vaan sellainen tyyppi joka onnistuu ottamaan paineita melkein mistä vaan, niin lupasin ittelleni että tää ei sitten oo sellainen juttu. Jos joku vuosi ei innosta niin ei sen väliä. 

Viime jouluna tein paperipilleistä himmelikranssin, mutta se lässähti ulko-ovessa aika nopeasti, koska paperipillithän on- yllätys, yllätys- paperia. Aivopieru.


 
Mun suosikki on tää lintunen, taisin tehdä tämän toissajouluksi.
Idean näin  Mollie Makes- lehdessä. 



Tän joulun alla näin lehtipisteessä Suuri Käsityö- lehden jouluextran, jonka kansikuvassa hymyli söpö neulottu tonttu. En yleensä hirveästi tontuista välitä, mutta se oli niin kiva, että lehti lähti matkaan.


Luulin, että tälläisiä kolmiulotteisia juttuja on kauhean vaikea neuloa, mutta väärin luultu. Oli oikeestaan tosi kivaa värkätä jotain ihan erilaista.


Tontun housut saa otettua pois, olis hauska tehdä tontulle joksikin tulevaksi jouluksi vaihtovaatteita.
 Housuihin olisin halunnut laittaa pikkuiset puunapit, mutta ei tähän hätään löytynyt. Ja tonttulakkiin voisi laittaa pienen kilikellon.

Tonttu on neulottu Novitan Nallesta, puikot 2,5.


tiistai 19. joulukuuta 2017

Lahjaneulomuksia



Long time, no see ja silleen.  Ei oo näkyny, mutta täällä sitä taas ollaan. Mutta eipäs jaaritella siitä sen enempää, asiaan: 

 Sisko esitti poikansa puolesta joululahjatoiveen: Lämpimät ja kutittamattomat lapaset ja pipo olisivat tarpeen. Ja pipo tupsulla, kiitos.
Pyysin siskoa valitsemaan pojan talvivaatetukseen sopivan värin ja muistaakseni seuraavana päivänä kävinkin jo lankakaupassa hakemassa tarvikkeet  ja pääsin neulomaan saman tien. 

Ensimmäisen versioin piposta neuloin Klompelompe- kirjan Vesselimyssyn ohjeella. Lopputulos ei  miellyttänyt ja aloitin uudestaan. Rehellisyyden nimissä ei  harmittanut ollenkaan vaikka uusiksi meni, jotenkin tän neulominen oli niin kivaa, että samaan hyömyyn päästelin toisenkin. Ja koska langanmenekin arvioin yläkanttiin, ei sitä ekaa tarvinnut edes purkaa, voin antaa sen joskus jollekkin pienempipäiselle pipoa tarvitsevalle.

 Tykkään tälläisistä helpoista mallineuleista, pysyy mielenkiinto paremmin yllä kuin vaikka sileää neuloessa. Pidensin pipoa neulomalla alkuun 10 krs:ta joustinta. Kavennukset aloitin mallineuleen 11. toiston kohdalla, kuten kirjan ohjeessakin. Nyt tuli hyvä.




Lapaset oli siitä haastavammat, että oikean koon arvioiminen oli hankalampaa. Siskon poika on 1,5- vuotias, mutta komian kokoiset nyrkit omaava isäntä. Neuloin Novitan lapsen peruslapasen ohjeella 
koon 110 mukaan lyhentäen sentin kämmenosan pituudesta, siskon lähettämien mittojen mukaan. Sopivat tuli. 



Ja koska sisko pyysi pipoa nimenomaan tupsulla, niin pakettin pipon kanssa laitoin tupsuja kaksin kappalein. Saapi sitten valita, sopiiko muuhun asuun paremmin perinteinen lankatupsu vai tummanharmaa tekoturkistupsu.
Molemmissa tupsuissa on kuminauha, jolla kiinnitys onnistuu pipoon pässä olevaan nappiin.

Näille oli tarvetta heti, joten tonttu toimitti paketin pojalle näin jo vähän ennen joulua.


Pipon ja lapasten lanka on Garnstudio Dropsin Merino extra fine.
Lanka ja keinonahkainen "Made with love"- merkki Liljan lankakaupasta.
Nelosen puikot.

Tässä vaiheessa pipokuvauksia tytär heräsi päiväunilta ja olisi keksinyt tupsulle niin paljon parempaa käyttöä kuin kuvaaminen.  

Uteliaana ja meneväisenä tyttönä hänen hereillä ollessaan ei ainakaan neulota, koska hän tahtoo aina sen, mitä äidillä on kädessä. Mutta päiväuniaikaan yritän joskus irrottautua kotitöistä tehdäkseni  omia juttujani. Ja tunnustettakoon, että liian usein tulee varastettua sitä omaa aikaa silloin, kun tyttö on nukahtanut yöunille.

 





maanantai 12. kesäkuuta 2017

Tättähäärän villahaalari

Ennen tyttären syntymää sain neulottua hänenne  haalarin toista lahjetta vaille valmiiksi.  Sitten tuli vauva ja hetkeksi unohtu koko tekele, niinkun melkein kaikki muukin :D

 Sitä puuttuvaa lahjetta on neulottu muutama kierros kerrallaan, mutta valmiiksi tuli lopulta.


Haalari on neulottu Dropsin Baby Merinosta kolmosen puikoilla.
Mtoto- haalarin löytyy täältä: klik! (Rav. linkki)  





Sen verran poikkesin ohjeesta, että lahkeensuun joustimen tein väljemmäksi.

Neuloin haalarin ihan summanmutikassa koossa 68 ja vähän metsään siinä mentiin, sillä koko alkaisi olla sopiva nyt kesää vasten. Sen verran on väljän oloinen tämä malli, että mahtunee onneksi vielä ainakin syksyllä.


Tää mun murunen on alkanut nukkua ihan mukavan pituisia päikkäreitä ja  olen alkanyt löytää taas hieman aikaa myös omille jutuilleni kuten käsitöille. Aika jees!

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Long time, no see


Monta kuukautta ehtinyt vierähtää täydellisessä blogihiljaisuudessa. Se on jännä, että toiset tuntuvat perustavan blogeja nimenomaan äityslomalla, koska on aikaa, ja musta tuntuu että sitä aikaa nimenomaan ei vaan ole. Tai siis on, mulla on yllin kyllin aikaa kaikkeen sellaiseen, mitä voin tehdä vauva sylissä tai yhdessä hänen kanssaan, mutta tietokoneaikaa ei sitten millään.

Mutta meille kuuluu aivan hyvää. Rakas pieni tyttöni kasvaa mielestäni ihan liiankin hurjaa vauhtia.  Hän on oivaltanut jo kätensä ja tekee parhaillaan tuttavuutta  jalkojensa kanssa. Tällä hetkellä parasta ikinä on pöristellä kuolapalloja ja tunnustella kaikkea rapisevaa. Kuluneen kuukauden aikana hän on alkanut entistä enemmän höpötellä omia juttujaan ja naureskella ääneen. 


Blogin kohtaloa  olen miettinyt ja päättänyt, etten ainakaan toistaiseksi tätä lopeta, vaikka jonkin aikaa nyt menisikin hiljaisuudessa. Tämä ainutlaatuinen elämänvaihe kestää kuitenkin vain aikansa ja varmasti jossain vaiheessa löydän taas aikaa myös omille harrastuksilleni. 



Oikein ihanaa kevättä!
- Maija 

torstai 5. tammikuuta 2017

Tyttö tuli

 Ihana ja täydellinen tyttövauva syntyi vihdoin pitkän odotuksen jälkeen 20. 12.

Olen antanut itselleni luvan keskittyä nyt ihan kokonaan vain tähän pieneen ihmeeseen, blogi ja muut asiat voivat odottaa. Tutustumme toisiimme ihan kaikessa rauhassa.
 

maanantai 12. joulukuuta 2016

Pienesti joulua



Ajatukset ovat sattuneesta syystä suuntautuneet juuri nyt aivan muualle kuin jouluvalmisteluihin, mutta koska odottavan aika tuntuu nyt olevan todella pitkä, niin edes vähäsen jotain jouluisaa laitoin kotiin mielen piristykseksi.


Tämä joulu tulee olemaan  kaikin tavoin hyvin erilainen kuin  ennen. Se suurin muutos antaa edelleen odotuttaa itseään, mutta on tässä ollut muutakin.






 Koiramme Elsa on ontunut ajoittain toista jalkaansa ja ensimmäisellä eläinlääkärireissulla selvisi vain, että jotain häikkää röntgenkuvissa on, pahimmassa tapauksessa luusyöpä. Tätä pahinta vaihtoehtoa en oikeastaan pystynyt edes ajattelemaan, jotenkin suljin sen vain pois mielestäni kunnes saisimme jotain varmempaa tietoa.
Täytyi varata aika ortopediaan erikoistuneelle eläinlääkärille 160 kilometrin päähän. Aika saatiin samalle päivälle, kun vauvalla oli laskettu aika.

Eläinlääkärireissu kannatti ja diagnoosi selvisi. Elsan jalka täytyy operoida, mutta pääasia on, että se saadaan kuntoon ja hengenvaaraa ei ole. 



Kyllä tälläiset kokemukset pistää kummasti asiat
asiat oikeisiin mittasuhteisiin.  Se, että joulukortit jäi tänä vuonna kokonaan lähettämättä ei haittaa enää ollenkaan. 
Me saadaan pitää tuo rakas ystävä ja se on tärkeintä. 





Mutta asiasta rasiaan.

Ostin Marimekon alesta soiron mustavalkoista Kuusikossa- kangasta tyynynpäällistä varten muistaakseni jo hyvissä ajoin ennen viime joulua.



Kivojen kankaiden kanssa mulla tapaa vain kasvaa suorituspaineet liian korkeiksi: Kangas on muka niin hienoa, ettei sitä millään uskalla mennä leikkaamaan, jos meneekin pilalle.  Mutta eihän niistä kankaista mitään iloa kaapissa jemmattuna ole, jos niistä ei uskalla mitään ikinä tehdä. Uskaltauduin vihdoin saksimaan kankaan ja ihan hyvähän siitä tuli. Pelasin varmanpäälle ja harsin vetoketjun kiinni ennen ompelemista ja hommahan sujui paljon helpommin tällä tavalla.



keskiviikko 7. joulukuuta 2016

39+6

Nyt ollaan jännän äärellä: Vauvan laskettu aika on huomenna. 

Se on  toki vain yksi päivä muiden joukossa ja synnytyksen käynnistymisen kannalta ihan yhtä todennäköinen kuin mikä tahansa muukin päivä tässä lähiakoina. Mutta nyt alkaa vihdoin olla itsellä sellainen olo, että valmiina ollaan.
Laitoskassi odottaa  pakattuna, vauvan vaatteet pestyinä ja pinnasänky pedattuna.

Sainpa valmiiksi vielä yhden villatakinkin ja hyvä niin, sillä neuloin sen sillä ajatuksella, että voin pukea pienen siihen jo laitokselta kotiin lähtiessä.



Tämän neulomuksen kanssa vastusti alusta alkaen. Ihastuin takin malliin nähtyäni sen Klompelompe- kirjassa ja tilasin kerrankin juuri ohjeen mukaiset langat takkia varten. Vasta lankojen tultua koetilkkua neuloessani tajusin, että nyt ei ihan täsmää. Ohjeessa takin lanka väitetään olevan dk- vahvuinen Dropsin Merino extra fine. Setin housuissa, myssyssä ja lapasissa puolestaan lankana on huomattavasti ohuempi Dropsin Baby Merino. Takin ohjeeseen oli siis lipsahtanut virhe ja tilaamani lanka oli aivan liian paksua.
Uudestaan en lähtenyt lankoja netistä tilaamaan, vaan ostin takkilangat lähimmästä lankakaupasta.


Mallitilkun perusteella tiheys täsmäsi. Suurempana pintana neulos kuitenkin vetäytyi voimakkaasti ja takista tuli melko kapea. Luulin asian korjaantuvan pingotuksessa, mutta neulos vaikuttaa itsepintaisesti vetäytyvän takaisin pingotuksesta  huolimatta. 
Onneksi neulos on niin joustavaa, että kyllä tämä varmasti pikkuiselle päälle mahtuu, vaikka nyt näyttääkin niin kovin kaposelta.

Ohje oli siis Klompelompe- kirjasta Go' klompen- takki, koossa 0-3 kk. Lankana Teeteen Helmi, joka osoittautui erittäin riittoistaksi, sillä kahdesta kerästä jäi reilusti lankaa yli.