Retroverhosta lempparimekko

Nyt ollaan jännän äärellä, viisi viikkoa kestänyt työssäoppimisjaksoni vanhainkodissa on tutkintoviikkoa vaille pulkassa.

Ennen kesää on edessä vielä viimeinen perusopintojen työssäoppimisjakso, sitten alkaakin jo erikoistuminen eli valitsemani osaamisalan opinnot. Aika tuntuu rientävän vauhdilla, reilun vuoden kuluttua olenkin  todennäköisesti jo valmis lähihoitsu :) 

Mutta se opinnoista. 

Aikoja sitten ompelin itselleni mekon retroverhosta, mutta en saanut sitä kuvattua itseni yllä.

Siskoni oli taannoin käymässä ja suostui mallikseni.

Mekko on mun ensimmäisiä ompelemiani vaatteita ikinä. Kaavan kopioin erään naisen ompelemasta ihanasta mekosta ja muokkasin sitä itselleni sopivaksi. Sain ohjausta mekon ompeluun ja siitä onkin tullut lempparivaate, jota olen käyttänyt paljon.
 

Kaavat ovat tallessa ja mieli tekisi ommella sillä vielä toinenkin retokangas-mekko. Myös pellavamekko olisi ihana, mutta  sitä oikean vihreää pellavaa ei ole tullut vielä vastaan kukkarolle sopivalla hinnalla.

Vihreän mekon ompelin kirpparilta löytämästäni trikoosta. Kaava on kopioitu äidin nätistä tunikasta.

 Kangas ei valitettavasti riittänyt hihoihin.

Trikoon kanssa oikean koon määritteleminen osoittautui hankalaksi, aluksi kun sainkin mekon sijaan teltan.  Siskoni auttoi pienennyksen kanssa ja lopulta ihan passeli siitäkin tuli.

Mainittakoon vielä, että olen ruumiinrakenteeltani kuvassa olevaa pikkusiskoani pulleampi, joten mekko on hänelle hieman suuri.

Haluaisin ommella itselleni enemmän vaatteita, mutta erikoinen ruumiinrakenteeni tuo hommaan lisää haastetta, sillä peruskaavan mukaiset vaatteet eivät sellaisenaan päälläni istu.

 Onnistuneiden vaatteiden aikaansaamiseksi täytyisi siis opetella myös kaavojen muokkaamista.

Oikein mukavaa viikonloppua!♥

 

 

Virkatut joulupallot

 Virkattuja joulupalloja olen väkertänyt aiemminkin, mutta näistä taisi tulla lempparit.

  Tylsiä, tavallisia joulupalloja ostin joskus kirpparilta pussillisen tuunattaksi. Palloja jäi vähän yli ja ne ovat jo ainakin toissajoulusta saakka odotelleet, että keksisin niille jotain.

 Ihastuin Little Wollie- blogin virkattuihin palloihin(Klik!)ja kehittelin niistä oman versioni.

Nyt jälkikäteen huomasin, että tuli vahingossa turhankin samanaliset kuin alkuperäiset.  Tarkoitus ei ollut kopioida, se on rumaa.

 

Tämä ensimmäinen pallo on molemmin puolin jokseenkin samanlainen, mutta koska käytin jämälankoja, totesin että on paljon helpompaa ja hauskempaa tehdä eri puolet eri värein, niin ei tarvitse yrittää arvioida piisaako väri toiseenkin puoliskoon vai ei.

Lahjaksi lapsuusmuistoja

Niinhän siinä monesti käy, että työ haittaa harrastuksia.

Opiskelijaelämä on lähtenyt mukavasti käyntiin ja tykännyt oon kovasti. Kun kaikki on vielä ihan uutta ja vähän jännääkin, sitä on kotona koulupäivän jälkeen usein aika väsynyt.

Mutta blogi on ja pysyy, tästä harrastuksestani en ole minkäänlaisissa aikeissa luopua :) Postaustahti saattaa olla välillä hitaanpuoloinen, mutta näillä mennään.

Osa jouluksi väsätyistä lahjoista on vielä esittelemättä.

Siskolleni ostin näppärän kokoisen kalenterin, jonka päällystin persoonalliseksi.

Siskon kanssa lapsena selasimme silloin tällöin lintukirjaa ja nimesimme sieltä lempilintujamme.

Mun suosikkini oli maakotka,koska se oli jollain lailla niin jännittävä ja hurja. Siskon lemppari oli kuhankeittäjä, koska se oli keltainen ja sillä oli hauska nimi. Kaikkea sitä muistaakin :D 

Skannasin ja tulostin kuhankeittäjän kuvan ja tiedot lintukirjasta kalenteria koristamaan.

Sisko sai joululahjaksi muutakin lapsuuteemme liittyvää.

Ovatko Littles Pet Shop- hahmot tuttuja?
Nykyaikaiset hahmot ovat varsin erinäköisiä kuin ne 90- luvun aikaiset, joilla olen laapusuudessani leikkinyt.

Tämä kaveri tässä on nimeltään Jerry. Kerran vajaa 20 vuotta sitten leikkiessämme siskoni kanssa ulkona Jerry katosi jonnekkin. Pihassa kaivettiin parhaillaan sähkölinjaa latoon ja jonnekkin sinne se vain katosi. Tuli ilta ja pimeä, eikä Jerryä löytynyt. Ei löytynyt seuraavanakaan päivänä. Itkuhan siskolta pääsi, kun Jerry jäi jonnekkin maan uumeniin ladon edustalle. Ja sitä surtiin kauan.

Vuosikausia olen tätä muovihyljettä kirppiksiltä etsinyt. Ihan vain, kun olisi niin hauska joskus löytää siskolle se kauan ja kaiholla muistettu Jerry.

Ja facebookistahan se lopulta löytyi :)

Ja koska nyt tämä muovielukkahan on suorastaan arvokas muistoesine, täytyi sille keksiä arvoisensa säilytyspaikka.

Kirpparilta löysin muodoltaan sopivan lasin, jonka päälle liimasin helmen nupiksi. Helmen iso reikä jotenkin pisti silmääni, joten peitin sen liimaamalla korupiikin avulla sen päälle vielä pienen lasihelmen.

 Myön lasin alle sopiva metallilautanen löytyi kirpparilta. Sovittelin alustan pohjaan vielä jalkaa, mutta jätin sen pois ja kaiversin lautasen pohjaan "omistuskirjoituksen."

 

Pakkasin koko komeuden vielä huolellisesti silkkipapariin. 

Ja mitäs tästä sanoi 23- vuotias siskoni? Nauroi, kiljui ja melkein itki liikutuksesta :D

Eli ehdottomasti onnistunut, erilainen joululahja.

Uusi ystäväni Janome

 Yksi vaihe elämäsäni on nyt ohitse. Nimittäin vajaa kymmenen vuotta kestänyt suhteeni Bernetten kanssa.

Ei vain toiminut, ei, yhteiselomme oli alusta loppuun varsinaista takkuamista. En jäänyt suremaan, olen nimittäin löytänyt uuden kumppanin, Janomen. Mulla on siis uusi ompelukone!
♥

Ja voi pojat, on se mahtavaa kun hommat sujuu. 

Saatuani ihanan Mekkotehdas- kirjan viimein itselleni, uskaltauduin kokeilemaan pitkästä aikaa vaatteiden ompelua. Valitsin kirjan mekoista helpoimman.

Selkeillä ohjeilla mekko valmistuikin nopsaan :)

Kaava on siis Mekkotehdas- kirjan Elina- mekko, koossa 110/ 116.

Retrokangas on henkilökohtaisen kirppisagenttini eli äitini kirpparilöytö.

Helmaan ompelin koristukseksi valkoisen pitsiliinan, kirpparilöytö sekin.

Mekko menee joululahjaksi ihanalle veljentyttärelleni.

Täällä satakunnassakin saimme nauttia lumisesta maisemasta melkein yhden kokonaisen päivän ajan.

Nyt sataa taas vettä ja maisema on yhtä synkeää kuravelliä.

Yritän sitkeästi ylläpitää jouluvirettäni kynttilöin ja hyasintein.

 

 Mukavaa viikonloppua :)

Retrokankaista vauvanpeitto

Koska nuken tilkkupeiton ompelu oli kivaa hommaa, kaivelin retrokankangaspalaseni taas esille. 12 x 12 cm neliöitä vino pino, (63 kpl tarkkaan ottaen,) kaikissa sateenkaaren väreissä. Pari palasta Tildaa, näkyypä yksi Laura Ashley- kuosikin siellä olevan.  Kaikki loput kankaat ovat uusiokäyttööni päätyneitä retroja. Niistä on tämä vauvanpeitto tehty.

Ompelulankaa täytyi rientää ostamaan lisää,  sitä lukuun ottamatta kaikki peittotarpeet kaivelin kaapeistani. Yksi revennyt ja pari epäkäytännöllisen mallista vanhaa tyynyliinaakin päätin poistaa käytöstä ja peittoon päätyi palaset niistäkin.

Itseasiassa jopa peiton välissä pehmikkeenä olevan tikkikankaankin olen löytänyt kirpparilta.

Huolittelin jokaisen tilkun siksakilla ennen yhteen ompelua. Saumuri olisi tässä varmaan eri kätevä, mutta käyhän se näinkin.

  

Peiton alapuolelle ompelin keltaisen retrokukka- kankaan ja tikkasin valmiin peiton ympäri muutaman sentin päästä reunoista. 

Valmiin peiton koko on noin 90 x 70 cm. Vähän tuumailin, tarvitsisiko peitto vähän lisää tikkausta, että kangaskerrokset pysyisivät yhdessä, mutta ainakaan tämän kokoisessa työssä sille ei ollut tarvetta.

Sellaisen huomion tuota ommellessa tein, että jos joskus mielin vielä suuremman tilkkupeiton tehdä, niin ompelupöydältä loppuu tila. Noh, onhan meillä ruokapöytä ;)

Kotona paras kuvauspaikka käsitöille on keittiö. Siellä kun on paras valo ja valkoiset seinät, kuvien värit eivät vääristy. Siksi niin usein kuvieni taustalla näkyy tämä vanha penkki ja mahdollisisesti tuo lautashylly. Tavarat hyllyllä onneksi vaihtelevat joskus.

Eikä tämä ompelu-innostus näytä loppuvan tähän. Tulisipa tilkuista muuten aika hauskat istuinpäällisetkin...
 

Pienenpieni tilkkupeitto

Olen pitkään mielessäni pyöritellyt, mitä kaikkea somaa voisinkaan ommella kangasvarastoni pienistä tilkuista.

Koska en ole koskaan minkäänlaista tilkkutyötä tehnyt eikä ompelu ylipäänsä ole vahvin lajini, ajattelin aloittaa jostain mahdollisimman pienestä ja helposta työstä. Kummitytöllä nukkevauva- leikit näyttivät olevan nyt kova sana, joten päätin tehdä hänen nukelleen värikkään tilkkupeiton.

Leikkelin kankaista 11 x 11 cm:n tilkkuja ja mallailin paloja yhteen. Kaikki materiaalit löytyivät varastoistani, mitään ei tarvinnut mennä ostamaan. Mukaan mahtui niin Marimekkoa. Laura Ashleytä kuin  Tildaakin, mutta suuri osa tilkuista on kirppareilta löytämistäni retrokankaista.

Peiton takaosan muumi-kangas on peräisin kummitytön vauva- aikaisesta tyynyliinasta. Tyynyliina oli liian pieni nykyiseen tyynyyn, joten se annettiin minulle uusiokäyttöön.

Ratkomalla tyynyliinan sain siis palauttaa sen uudessa muodossa takaisin tytön käyttöön. Myös kankaiden väliin pehmusteeksi ompelemani fleece on uusiokäytettyä.

Tämähän oli tosi kivaa hommaa!  Kangaspalojakin jäi vielä läjäpäin, niistä saisi helposti vaikka  vielä vähän isommankin tilkkupeitteen ;)

Kahvikuppi- kynttilänjalat

Joululahjoiksi tein muutamat kynttilänjalat kirppikseltä löydetyistä, somista kahvikupeista.

Aluksi putsasin kupit ja lautaset huolellisesti asetonilla. Liimasin kupin ja lautasen yhteen sekä kynttilänpidikkeen kupin sisään kaksikomponenttiliimalla. 

Kynttilänjalan kaveriksi päällystin vielä tulitikkuaskin.

Vähän hupsut lahjat ehkä, mutta mitään käytännöllisempää en keksinyt millään. Toivottavasti olivat silti saajilleen mieluiset.

Joulutunnelmaa metsästämässä

Tänne ei ole toiveistani huolimatta satanut vieläkään pysyvää lumihuntua.

Siihen en voi vaikuttaa, mutta täytyy yrittää keskittyä niihin asioihin, joihin voin.

Hakea sitä joulufiilistä muilla keinoin.

Uusia joulukoristehankintoja en ole juurikaan tehnyt. Ei tee vaan mieli mitään tavaraa, ei nappaa.

Mutta enkelikelloa olin etsinyt ja pienen ja söpön löysin. Ei vaan meinannut aluksi pyöriä, mokoma. Pistin tuikun pikkuiseen, vanhaan hiekkahentusen vuokaan ja johan alkoi pyöriä.

Kauniin adventtikynttelikön löysin jo kesällä, muutamalla eurolla kirpparilta.

Mutta yksi pieni vika siinä osoittautui olevan, kaikki kynttilät kun eivät välttämättä seiso siinä täysin suorassa. En halunnut riskeetata ja sotkea steariinilla tuota pellavaliinaani, joten pistin suojaksi kakkupaperin. Täytyy ennen toista adventtia koittaa muistaa hankkia kynttelikön alle vielä pikkuisen tuota  tämänhetkistä isompi paperi. 

Tuo itse liinakin on kirpparilöytö, vanha pellavainen astiapyyhe.

Ensimmäisen adventtina yllätin itseni jynssäämästä kylppäriä hammasharjalla.

Muuten olen ollut ihan ihmisiksi.

Ja tänään leivoin joulun ensimmäisen pellillisen torttuja. 

Eiköhän se fiiliskin tästä ala taas löytymään :)

Hauska jämälankavillasukkajoulukalenteri houkuttelisi kovasti neulomaan. En ole koskaan sukkia tuolla tekniikalla tehnyt. Mutta vielä on muutama joululahja kesken puikoilla, hoitelen ne ensin ja katsotaan sitten. Ja voihan ne jämälankasukat ottaa vaikka joululoman projektiksi :)

Tavaravirta kotoa poispäin.

Sisäinen hamsterini on taas kerran onnistunut keräilemään kaapit ja nurkat täyteen jotain niin kovin  ihanaa turhuutta. Keväisin ja syksyisin ihan tiedostamatta iskee se tunne, että nyt lähtee. Ja onneksi iskee, muuten tänne ei varmaan sekaan mahtuisi.

Kirppikselle on lähtenyt sälää jo ihan mukavasti, sisäisen hamsterinikaan ei piipitä mitään, sillä lahjoin sen hiljaiseksi. Se saa sitten jouluksi jonkun uuden liinan tai kipon, kunhan luopuu ensin tarpeeksi monesta.

24 kynttilänjalkaa

Edellisessä postauksessa mainitsinkin 

askarrelleeni monenlaista siskoni häihin.

Siskoni ihastui jo aiemmin valkoiseksi maalaamiini kirppiskynttilänjalkoihin ja halusi niitä pöytiä koristamaan häihinsä. Vuoden verran keräsin joka kirpparireissulla mukaani kaikki sopivat ja kyllin edulliset kynttilänjalat.

Ja niitähän löytyikin ihan hyvä satsi:

Osan jaloista olin maalannut jo aiemmin,tässä ei näy ihan kaikki alkuperäiset.

 Ilme muuttui aika tavalla!

Teemavärisestä satiininauhasta näpräämäni violetit rusetit otan kyllä pois kun jalat palaavat takaisin meille.

Tässä kuvassa näkee sen, miten maalarinvalkoinen spraymaali eroaa sävyltään merkittävästi eri valmistajilla.

Mutta mitäs ihmettä mä näillä kaikille nyt teen?

Onhan ne kauniita ryhmässä, mutta ehkei nyt ihan noin montaa tarvita näin pienessä kodissa. Taidan pitää itsellä vain osan ja kysellä sitten ystäviltä, olisiko heillä niille käyttöä.

Tai sitten alan askarrella kerrosvateja oikein urakalla ;)

Jakkaran uusi ilme

Kirppikseltä löysin parilla eurolla teollisuushenkisen, metallijalkaisen jakkaran. Ruskealla, repsahtaneella tekonahkapäällisellä ruma kuin mikä, mutta juuri tarkoitukseeni sopiva.

Kipaisin hakemassa tummanharmaata ontelokudetta ja kaivelin kuteeseen sopivan 6mm:n virkkuukoukun esiin.

Seuraa innokasta virkkausta sivusilmällä telkkaria katsellen. 

Ensin virkataan  päällistä pikkuisen pienempi pyörylä ja sen ympärille pari kerrosta kiinteitä silmukoita ilman lisäyksiä. Sovitetaan. Todetaan juuri passeliksi. Virkataan vielä yksi kierros pylväitä ja päätellään langanpäät. Todetaan, ettei tätä mitään höyryttää tarvi. Sitten päällinen paikalleen ja kiristetään se vielä pujottamalla pätkä kudetta viimeisen kierroksen pylväisiin, joka toisen yli ja joka toisen ali. Solmitaan ja ängetään kuteenpätkän päät päällisen alle piiloon, jotta ne myös saa avattua mikäli päällinen tarvitsee joskus irrottaa pesua varten. 

Siitähän tuli aika kiva :)