Jämälangoista kranssi ja virkattu kissanpeti

Arkeen on palattu ja takaisin kouluun, paljon mielenkiintoisia kursseja on taas alkanut ja kotiin kun pääsee niin onkin jo ihan puhki. Kyllähän tähän pian taas tottuu ja onneksi on viikonloput :)

 Muutama joululahja- väsäys onkin jäänyt vielä esittelemättä.

Punasävyiset, kaiken sorttiset jämälangat tuli kaikki kerralla käytettyä, kun paskartelin niistä lahjaksi kranssin.

Tarpeeksi suurta kranssipohjaa en löytänyt, joten kasasin sen sanomalehdistä ja metallilangasta. Näin jälkikäteen todettakoon, että pohja olisi kannattanut päällystää tässä vaiheessa esimerkiksi punaisella paperilla tai kieputtaa punaista lankaa tai kangasta sen ympärille, jolloin pohjan saaminen peittoon olisi ollut helpompaa.

Tein sanomalehdistä palloja, jotka päällystin erilaisilla punasävyisillä langoilla. Levitin vielä palleroiden päälle kerroksen vedellä laimennettua erikeepperiä, että ne pysyisivät varmasti kasassa.

Liimasin ensin lankapallot kranssiin kuumaliimalla. Pienet huopapallot tein huopuvasta villalangasta ja liimasin sekä ne, että punaisia puuhelmiä lankapallojen väleihin.

Siskolleni, tai oikeastaan hänen kissalleen, virkkasin joululahjaksi  pedin. Sisko tapaa sanoa, että ei värillä väliä, kunhan on pinkkiä, joten väri oli helppo valita.

Ajatus virkatusta pedistä syntyi luultavasti ihanaa Nuppu Home-  blogia seurattuani.

Kori on virkattu trikookuteesta ja sen sisälle tein pyöreän tyynyn sekä tyynyyn vetoketjulla suljettavan päällisen. Ajattelin, että on sitten helppo nakata päällinen tarvittaessa pesuun.

Kissa hoksasi pedin käyttötarkoituksen heti ja vaikutti ylen tyytyväiseltä lahjaansa, samoin kuin omistajansakin :)

Paketteja

Jouluaskareissa parasta on mielestäni paketoiminen. Se on vaan niin kivaa!

Ennen joulua säästän sopivankokoisia pahvilaatikoita ja kartonkipakkauksia hankalan mallisia lahjoja varten. Silloin saan paketista paitsi nätimmän, on lahjan saajan myös vaikeampi arvata mitä paketti sisältää.

Askartelupapereiden palasista leikkelin tageja. Reiät tein rei'ittimellä ja reiän ympärille liimasin vahviketarran.

Lahjapapereiden suhteen olen vähän kranttu.

Pieniä lahjoja varten voi helposti tehdä somia origamirasioita vanhan kirjan sivuista tai kääriä lahjan vanhan lehden sivuun, jossa on kaunis kuva. 

Paketointipaperina olen yleensä käyttänyt voimapaperia, mutta tänä vuonna käytin tälläistä punakuvioista, vähän voimapaperin tuntuista paksumpaa paperia. Löysin sitä nimittäin kirpputorilta ison rullan, varmaan jo joskus heinäkuussa :D

Suvun uusimman tulokkaan pakettiin neuloin pipon.

Aika ihana malli, näitä tuun neulomaan varmaan vielä monta.

Ohje on Purkautuu- blogin Iikun käsialaa ja löytyy ravelrystä, klik. 

Lanka on Dropsin Karismaa. 

Lahjaksi lapsuusmuistoja

Niinhän siinä monesti käy, että työ haittaa harrastuksia.

Opiskelijaelämä on lähtenyt mukavasti käyntiin ja tykännyt oon kovasti. Kun kaikki on vielä ihan uutta ja vähän jännääkin, sitä on kotona koulupäivän jälkeen usein aika väsynyt.

Mutta blogi on ja pysyy, tästä harrastuksestani en ole minkäänlaisissa aikeissa luopua :) Postaustahti saattaa olla välillä hitaanpuoloinen, mutta näillä mennään.

Osa jouluksi väsätyistä lahjoista on vielä esittelemättä.

Siskolleni ostin näppärän kokoisen kalenterin, jonka päällystin persoonalliseksi.

Siskon kanssa lapsena selasimme silloin tällöin lintukirjaa ja nimesimme sieltä lempilintujamme.

Mun suosikkini oli maakotka,koska se oli jollain lailla niin jännittävä ja hurja. Siskon lemppari oli kuhankeittäjä, koska se oli keltainen ja sillä oli hauska nimi. Kaikkea sitä muistaakin :D 

Skannasin ja tulostin kuhankeittäjän kuvan ja tiedot lintukirjasta kalenteria koristamaan.

Sisko sai joululahjaksi muutakin lapsuuteemme liittyvää.

Ovatko Littles Pet Shop- hahmot tuttuja?
Nykyaikaiset hahmot ovat varsin erinäköisiä kuin ne 90- luvun aikaiset, joilla olen laapusuudessani leikkinyt.

Tämä kaveri tässä on nimeltään Jerry. Kerran vajaa 20 vuotta sitten leikkiessämme siskoni kanssa ulkona Jerry katosi jonnekkin. Pihassa kaivettiin parhaillaan sähkölinjaa latoon ja jonnekkin sinne se vain katosi. Tuli ilta ja pimeä, eikä Jerryä löytynyt. Ei löytynyt seuraavanakaan päivänä. Itkuhan siskolta pääsi, kun Jerry jäi jonnekkin maan uumeniin ladon edustalle. Ja sitä surtiin kauan.

Vuosikausia olen tätä muovihyljettä kirppiksiltä etsinyt. Ihan vain, kun olisi niin hauska joskus löytää siskolle se kauan ja kaiholla muistettu Jerry.

Ja facebookistahan se lopulta löytyi :)

Ja koska nyt tämä muovielukkahan on suorastaan arvokas muistoesine, täytyi sille keksiä arvoisensa säilytyspaikka.

Kirpparilta löysin muodoltaan sopivan lasin, jonka päälle liimasin helmen nupiksi. Helmen iso reikä jotenkin pisti silmääni, joten peitin sen liimaamalla korupiikin avulla sen päälle vielä pienen lasihelmen.

 Myön lasin alle sopiva metallilautanen löytyi kirpparilta. Sovittelin alustan pohjaan vielä jalkaa, mutta jätin sen pois ja kaiversin lautasen pohjaan "omistuskirjoituksen."

 

Pakkasin koko komeuden vielä huolellisesti silkkipapariin. 

Ja mitäs tästä sanoi 23- vuotias siskoni? Nauroi, kiljui ja melkein itki liikutuksesta :D

Eli ehdottomasti onnistunut, erilainen joululahja.

Uusia tuulia

Uusi vuosi toi tullessaan melko suuria muutoksia elämääni. Vähän jännittäviä, mutta silti positiivisia ja kauan odotettuja. Aloitan nimittäin huomenna koulun. Musta tulee isona lähihoitaja. Se on ollut haaveammattini jo peruskoulussa, tunnen sen kutsumuksekseni.

Muutaman viime vuoden olen tuntenut olevani umpikujassa. Töitä en ollut löytänyt ja kouluun en ollut päässyt. Nyt tuli viimein mun vuoroni. Tottakai vähän jännittää, mutta olen kyllä hurjan motivoitunut ja iloinen!

Koulua varten ompelin uuden penaalin. Ensimmäinen yritys ei oikein onnistunut:

 Tuli kamalan lörppänä ja leimasimella painamani perhosetkin tarttuivat aika huonosti kankaaseen.

Seuraavaan versioon ompelin paksummasta kankaasta ja käytin vähän jämäkämpää tukikangastakin kuin ensimmäiseen. Ei tullut ihan täydellinen tästäkään, mutta se saa nyt kelvata. Penaalin ihana retrokangas on vanhasta, hassun mallisesta kapasta.

Tarvitsin vielä kalenterin. Ystävä sai liitosta kalenterin, jota ei itse tarvinnut ja antoi sen mulle.

 Päällystämällä tylsät kannet kartongilla sain  sain siitä persoonallisemman. Päälle laitoin kontaktimuovia, että kannet kestävät.  En vain keksinyt, miten olisin saanut tuon rei'itetyn reunan piiloon. Toki olisinhan voinut ommella kalenterille irtokannet kankaasta, mutta jos ensi vuonna löydänkin eri mallisen kalenterin, silloin en voisi uudelleenkäyttää kansia.

Ajattelin tässä vielä päällystää muutaman vanhan ja ruman kansion uuten uskoon. Tällä hetkellä kaiken uuden sälän ostaminen tuntuu ihan typerältä, mieluummin tuunaan vanhoista kivempia. En vain halua enää mitään turhaa tavaraa meille. Ja säästyypä rahaa sellaiseen, mitä oikeasti tarvitaan.

 

Homma paketissa

Tämän joulun lahjat ovat suurimmaksi osaksi jo paketoituna odottamassa. Ne isän tossut tosin ovat vieläkin hieman kesken, mutta valmistuvat tuota pikaa.

Muutaman pienikokoisen lahjan kanssa tuumasin hetken, miten ne oikein paketoisin nätisti.

Kokeilin tehdä paperista lahjapusseja, mutta päädyin kuitenkin näihin origamirasioihin.

Olen näitä laatikoita taitellut monta kertaa aiemminkin, joten ohjetta en enää tarvinnut. 

Ohje löytyy mm. täältä.

Vanhan kirjan sivuista saa mielestäni nättejä rasiota. Rasioihin tarvitsin yhtä sivua suuremman palan paperia, joten leikkasin varovasti ensin kirjaa koossapitävät langat poikki ja näin sain ehjänä irti kokonaisia "aukeamia". Käyttämällä kahta "aukeamaa" päällekkäin sain rasiosta sopivan tukevia.

 

Olen myös ommellut muutamia joululahjoja, kuten tämän pussukan.

Tai itseasiassa ompelin kaksi pussukkaa, ensimmäinen oli koeversio. Lahjaksi tekemääni tein keltakukkaisesta retrokankaasta myös vuorin, koeversiossa vuori on valkoista puuvillaa. Molempiin pussukoihin laitoin silitettävää tukikangasta kankaan vahvistamiseksi.

Pussukoiden metallikehykset kiinnitin liimaamalla.

Olin vähän skeptinen sen suhteen, että kehykset pysyisivät paikoillaan pelkällä liimalla. Ensimmäistä versiota aikani testattuani totesin, että pysyyhän se.

Ompeluvaiheessa lisäsin yläreunan saumanvaroihin nyöriä, jolloin sain kehyksen väliin tulevista kohdista paksummat.

Olen käyttänyt tälläisiä kehyksiä kerran aiemminkin, silloin liimaamisen lisäksi myös puristin kehystä tiiviimmäksi. Sitä oli niin mahdottoman hankala saada tehtyä siististi, että mieluummin jätän jatkossa varasoinnit ja pihdeillä puristamiset suosiolla sikseen. 

Operaatio joulukortit

Naapurin vauvalle neuloin villatakin lisäksi vielä perinteisen kypärämyssyn Novitan Luxus Alpacasta. Ohje on Novitan. Näitä kypärämyssyjähän olen neulonut vaikka kuinka monta, melkein jokaiselle lähipiiriin syntyneelle vauvalle ja joillekkin useamman.

Lanka loppui myssyn ollessa muutamaa kierrosta vaille valmis. Facebookin Lankahamsterit- ryhmä pelasti jälleen tilanteen ja aika nopsasti sitä kautta sainkin lisää tätä tuotannosta poistunutta lankaa.

 

 

 Kiinnitin neuleisiin vielä lappuset, joihin olen kirjoittanut hoito- ohjeet.

Viime jouluna lähetin valokuvakortit ja muutama tuttava oli sitä ihan ääneen hämmästellyt, että kuinkas nyt en ollutkaan askarrellut korttia itse :)

  

Ja kuten aiempinakin vuosina, askartelin kortit noin kaksi kuukautta etuajassa. Pääni ei siedä stressiä eikä kiirettä ja siksi välttelen sitä kaikin keinoin. Haluan tehdä asiat kaikessa rauhassa ja hyvissä ajoin, silloin tekeminen on mieluisaa.

Kortteja valmistui 38 kappaletta. Ihan niin montaa en sentään ole lähettämässä, on siinä muutama vara-korttikin :D

Korttien lisäksi muutakin jouluaskartelua on suunnitteilla, jotain pientä olen jo kokeillutkin. Vanhan kirjan sivuista syntyy sieviä kennopalloja, näitä väsään vielä lisää.

Periaatteensa kullakin

On aika erikoinen helmikuu tämä.

Käytin kiukulla talvitakkia Elsan kanssa  lenkkeillessäni, sillä nythän on talvi.
Vasta toissapäivänä ymmärsin niellä tämän älyttömän periaatteeni ja ottaa kevyemmän takin esille. Kovasta päästä kärsii koko keho.
 
Ystävänpäiväksi oli tarkoitus askarrella kortit, kuten tapanani on. Levitin tarvikearsenaalini pöydälle, sommittelin ja pähkäilin. Sain valmiiksi yhden. Yhden!  Ei vaan inspiroinut. 

Totesin, että ei väkisin. Kaikesta hauskasta tekemisestä katoaa hauskuus, jos täytyy tehdä väkisin.  Kaupasta löysin kuitenkin sievät kortit valmiina.
Kuvassa se ainoa itse askarreltu.

Hain pelargonit häkkivarastosta talvehtimasta. Aika toivottoman näköisiä olivat, raasut.

Tuo häkkivarasto on aivan liian lämmin ja pimeä paikka talvehdittamiseen, mutta surkeista olosuhteistaan huolimatta muutamat alkoivat heti osoittaa elonmerkkejä. Sitkeät ystäväiseni.

Hain muutaman jo viikko sitten, sillä en ollut ollenkaan varma elääkö niistä yksikään.
Eilen hain sitten loputkin. Nyt on keittiön ikkunalauta piukassa kukkaruukkuja, sillä ängin kaikki ruukut sille vieretysten.  Saavat olla siinä kaikki hetkisen, että voin varmistaa diagnoosin ennenkuin lähetän kuolleet bioskaan.

Ikkunatkin oikein huutavat pesua, kuten kuvasta käy ilmi. Mutta kevät- takistani huolimatta vetoan edelleen siihen, että nyt on talvi, ja ikkunathan pestään vasta keväällä :D

Ystävän talvihäät

 Helmikuun ensimmäinen juhlittiin parhaan ystäväni ja hänen rakkaansa häitä.

Suunnittelimme yhdessä morsiamen kanssa kutsut, hääkarkkirasiat, paikkakortit ja muuta sellaista. Teemaväreinä häissä oli valkoinen ja hopea.

Tälläiset menu/ ohjelma- esitteet askartelin pöytiin.

Ja tässä kortti hääparille.

Lahjakortille askartelin kartongista kotelon.

Ja kummitytölleni, siis hääparin lapsoselle virkkasin luonnonvalkoiseen juhlatakkiin sopivan pipon pehmoisesta alpakasta. Koristeen virkkasin Novitan Silveristä.

Häät sujuivat oikein hienosti.  Pelkäsin tarvitsevani kirkkoon nenäliinan jos toisenkin, mutta niinhän se meni että kyllä siellä alttarilla kaasoakin jännitti niin ettei siinä nenäliinojakaan juuri tarvittu :)

Kahvikuppi- kynttilänjalat

Joululahjoiksi tein muutamat kynttilänjalat kirppikseltä löydetyistä, somista kahvikupeista.

Aluksi putsasin kupit ja lautaset huolellisesti asetonilla. Liimasin kupin ja lautasen yhteen sekä kynttilänpidikkeen kupin sisään kaksikomponenttiliimalla. 

Kynttilänjalan kaveriksi päällystin vielä tulitikkuaskin.

Vähän hupsut lahjat ehkä, mutta mitään käytännöllisempää en keksinyt millään. Toivottavasti olivat silti saajilleen mieluiset.

Nappikranssi

 Väsäsin ystävälle lahjaksi kranssintapaisen koristeen metallilangasta ja punaisista napeista.

(Kuvassa kranssi takaa.)

Ensin muotoilin rautalangasta sydämenmuotoisen kehikon. Kiersin rautalankaa vielä muutaman kierroksen kehikon ympäri saadakseni siitä tarpeeksi tukevan. Sitten kiinnitin napit ohuemmalla metallilangalla rei'istään kehikkoon.

Erilaisia nappeja olen haalinut kirpputoreilta.

Joululahjat alkavat olla suurimmaksi osaksi paketoituna. Se on vaan musta niin kivaa hommaa.

Mitään uusia paketointitarvikkeita en ole tätä joulua varten hankkinut, kun kaikenlaista paketointiin sopivaa kaapeistani löytyy yllin kyllin. Mukavaa saada niitä käytettyä.

Mutta tämä  sellofaani ei ole koskaan oikein suostunut taipumaan tahtooni, lopputulos on aina tälläinen ruttuinen möltti :D

Pientä ja pehmeää

Halusin muistaa kaverini pian syntyvää poikavauvaa lämmöllä ja pehmeydellä.

Tästä Novitan ohjeella neulotusta kypärämyssystä on muodostunut minulle jo perinne. Neulon sellaisen aina, kun joku läheiseni saa lapsen.

Lankana Novita Wool sävy, löysin yhden kerän tätä kaunista väriä kirppikseltä. Puikot 3,5 mm.

 

Ja koska Sävyä jäi vielä vähän, neuloin vielä töppöset. Woolin lisäksi käytin Dropsin Alpacaa.Puikot olivat 4,5 mm.

Töppösten ohje löytyy Suuri Käsityö- lehden sivuilta.

Ensimmäisistä töppösistä tuli tiukalla käsialallani hyvin pienet, mahtuvat luultavasti juuri ja juuri vastasyntyneelle. Siin neuloin toisetkin, ohjeen suuremmalla koolla kaksinkertaisesta Dropsin Alpacasta.

Lahjaneuleiden mukana on kiva antaa myös hoito- ohjeet, niin ei tarvitse arvuutella saako pestä koneessa vai ei. 

Pesuohjeet kirjoitin tagiin, jonka koristelin kuvioteillä ja viimeistelin kiinnittämällä sen lakkiin nauhalla ja hakaneulalla.