Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläimet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläimet. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. toukokuuta 2015

Daalioita- toivottavasti

Muutto ja työharjoittelun alkaminen samaan aikaan oli aika kova pamaus, mutta tän päivän fiilis on, että kyllä tämä tästä.


Jokunen päivä sitten istutin daalian juurakoita ruukkuihin. Mulla ei kyllä juurakoiden istutuksesta ole mitään käryä. Yritin vähän googlailla aiheesta, mutta joka toinen lähde sanoo, että pienikin ruukku riittää, kun taas jossain muualla suositellaan isoa saavia. Otin isoimmat ruukut mitä omistan ja siirrän myöhemmnin isompiin. Ainakaan vielä ei näy minkäänlaisia elonmerkkejä, katsotaan kuinka käy.

Yksi pelargonin pistokaskin oli juurtunut sopivasti, niin sain sen istutetuksi samalla. 

Ja tuo meidän takapihan nurmikko, köh köh. Sanotaanko nyt vaikka niin, että ei sitä paljoa leikata tarvi, sammal tuskin kasvaa kamalan korkeaksi :D Jospa sillekkin voisi jotain tehdä.


Talvehtineet pelargonit kukkii sisällä jo hienosti. En ole uskaltanut niitä vielä ulos siirtää, etten vain unohtaisi niitä sinne jos yöllä tulisikin pakkanen.


Pojat ovat kotiutuneet vallan mainosti. Takapihalla laulaa pikkulinnut ja nämähän vastaa.  Ai kauhia mikä meteli näistä välillä lähtee :D

Mutta Elsalla on täällä uusi verivihollinen:  Orava, jonka nimesin Kaleviksi. Kalevi on ollut ilmeisesti aiemmin tämän pihan herra ja kuningas, mutta sehän ei meidän mahtavalle alfa-nartulle passaa. 

Hyvää alkanutta viikkoa ♥





sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Lapasia ja lintuja

 Sain kuin sainkin neulotuksi näihin lapasiini peukalot.
Olivat itseasiassa elämäni toiset sellaiset.

Ala-asteella neuloin ne pakolliset lapaset, muistan kuinka oikein kovasti niiden kanssa yritin.
Käsialani oli niin tiukka, että puikot vaan vääntyilivät, kädet hiessä niitä väkersin ja valmiista lapasista tuli niin kapet, etteivät ne mahtuneet käteen. Oikeastaan ei ihme, että niin sydämeni pohjasta vihasin "rättikässää". Opettaja sanoi kyllä, että neulon liian tiukkaa. Ei käynyt kai hänellä mielessä, että olisi ensin kehoittanut neulomaan mallitilkun ja antanut sitten  vähän isommat puikot. Höh.

Mutta se niistä lapaseista. Historia toisti sen verran itseään, että näistä äidille suunnitelemistani lapasista tuli luultavasti liian  kapeat äidille, mutta juuri sopivat mun pikkuisiin käsiini.


Malli on Novitan 7 veljestä ekstrasta vuodelta 2007. Puikot 4mm. Ja lanka on melkein- polvisukistani yli jääneet harmaat seiskaveikat.
Näitä neuloessa pääsivät testiin uudet Prym Knit Pro natural cubics- puikkoni. Ja voin kertoa, tää on rakkautta ensi neulomisella :)
Neliskanttinen puikko pysyy hyppysissäni pyöreää paremmin ja sormet eivät kramppaa.
Puikon pää on sopivan pitkältä matkaa kavennettu ja materiaali luistaa juuri tarpeeksi. Näillä tuntuu neulova posottavan ihan mahdotonta kyytiä. 
Mutta mutta, siinä neulomisen hurmoksessa otti ja katkesi yksi puikko. Ja vannon, etten neulonut erityisen tiukkaa. Varapuikolla päästelin lapaset valmiiksi ja seuraavalla käynnilläni lankakaupassa kysäsisin, että mitäs nyt. Lupasivat uudet puikot tilalle kun palautan vanhat heille. Näin hyvää palvelua tarjoaa siis Teljän Nappi.

(Tämä ei ole sitten mitään maksettua mainontaa, hyvästä palvelusta vain tekee mieli kehaista.)



Sitten pakolliset lintu- uutiset :)


Meidän pojat ovat kotiutuneet oikein hienosti. 
Kaksi viikkoa häkkiin rauhassa tutustuttuaan olen saanut päästää herrasväen lentelemään. Sen jälkeen olenkin lennätellyt heitä usein.

Minäkään en tunnu olevan enää heidän mielestään niin hirveän kauhean pelottava. Pää kallellaan toljotellaan ja ihmetellään, mitä se muija taas siellä säätää.


Naapurisopukin on säilynyt hyvin. Aluksi uteliaita ja kummastelevia katseita vaihdettiin häkistä toiseen, nyt olen lennättänyt jo kaikkia lintuja yhtä aikaa.

Tai siis neitsikat ovat lentäneet, Reppana (jolla ei ole lentämiseen tarvittavia sulksia parantumattoman sairauden takia) on kiipeillyt ja Simppa.... Niin, siis Simppahan on aina ollut niin hölmö ettei tajua tulla häkistä ulos. Joskus ruoalla saan sen houkutelluksi, toisinaan olen ollut jopa niin julma että olen yksinkertaisesti vain ottanut linnun häkistä ulos. Simppa on onneksi sellainen kaveri, ettei käsittelyä juuri hätkähdä. Mutta yleensä Simppa jää siis häkkiin, otsasulat innostuksesta pörröllään laulelemaan onnen lurituksiaan rakkaille leluilleen ja ah, niin ihanalle peilikuvalleen. Eikä tämä johdu edes iästä, vaan kuten mainitsinkin, Simppa on ollut tälläinen aina. Aina niin onnellinen, sillä iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn.


maanantai 10. maaliskuuta 2014

♥



En osannut päättää millaisia kukkia olisin halunnut. Olivat edullisia, joten ostin useampia.
Ja kukkivat kauan, kun vien ne yöksi parvekkeelle.



Oli mulla asiaakin :)
Viime torstaina saimme "perheenlisäystä."
Meille muutti  noin puolivuotiiaat veljekset, kaksi neitokakadu- koirasta.

Pojat saivat nimekseen Kaarle ja Simeoni, suosikkiyhtyeemme Viikatteen mukaan.



Pojat ovat kovin arkoja vielä, pelkäävät mua kamalasti.
Saavat nyt aluksi tutustu ensin rauhassa uuteen ympäristöönsä ennenkuin alamme tekemään lähempää tuttavuutta.

Pojat eivät ole olleet meillä vielä viikkoakaan, mutta mä olen jo ihan  myyty ♥ 


torstai 2. tammikuuta 2014

Joulupäivän suru- uutinen



Ollessani joulua viettämässä kotiseudulla, mies soitti kotoa jouluaatto-iltana, kertoi agapornis- vanhukseni Lillin käyttäytyvän kummallisesti.
Siellä se oli nököttänyt, häkin pohjalla.

Tästä jo arvasin mitä siellä on tapahtumassa. Näillä häkkilinnuilla kun on tapana tehdä niin, että kun lähdön hetki koittaa, laskeudutaan orrelta alas. 

Lilli kiipesi kuitenkin vielä illan mittaan vielä takaisin orrelle, mutta laskeutui pohjalle uudelleen seuraavana aamuna. Onneksi mies oli seuraamassa tilannetta ja raportoi kiltisti koko ajan puhelimitse, kun vanha ystäväni ei sitten enää sieltä pohjalta noussutkaan.

Olihan se nyt tiedossa, että tämä tulisi jossain vaiheessa tapahtumaan, Lillihän oli jo muutaman vuoden vanhempi kuin mitä tämän lajin edustajat yleensä elävät. Ja sinänsä olen onnellinen, että se sai lähteä rauhassa, ilman tuskia. 

Mutta ottaa aikaa, että edes ymmärrän, että se on nyt todella poissa. Suru ja ikävä on kova.
Oli se niin älyttömän rakas.



Niin pieni otus, niin iso persoona.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Maailman eläinten päivänä

 
Ei tässä varmaan sanoja juuri kaivata.

Kuvatkin riittävät kertomaan.

 Rakastan tuota karvakorvaa.

Ja joka ikinen päivä se eleillään osoittaa:
 "Niin minäkin sinua."

Ihmisen paras ystävä?
On, todellakin.

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Elsan juhlapäivä

6.7.2012 ajelimme kesälomareissultamme kotiin mukanamme Lahdesta noudettu "tuliaisemme", koko pitkän päivän Pietarista matkustanut, rättiväsynyt ja pelokas Elsa- koira.

Enpä tiennyt silloin millaisen kultakimpaleen saimme.
Vuoden aikana Elsa on muuttunut ihan valtavasti, muutamassa kuukaudessa se oli oikeastaan jo kuin eri koira.

Välillemme on kehittynyt hyvin  voimakas ja molemminpuoleinen luottamus ja kunnioitus, siksi on vaikea ajatella miten sitä osaisi enää ollakkaan ilman tuota rakasta karvakamua.

Ja koska me vain olemme hieman höpsöjä, juhlistimme Elsaa oikein kakun kera :)


 Viisi kynttilää, sillä Elsan tarkka syntymäaika ei ole selvillä, mutta "meilletulopäivästä" eläinlääkärin arvioima ikä on helppo muistaa, joten päätimme viettää sitä tänään.


Kynttilät tosin ovat pelkkää kuvausrekvisiittaa, turvallisuussyisyä ne kerättiin ajoissa pois :)


Eipä siinä kauaa kuono tuhissut!

maanantai 1. heinäkuuta 2013

♥♥♥






Kesästä nautittu muunmuassa kuvien osoittamalla tyylillä :)

Nauttikaahan tekin ♥

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Välipalaruohot


Meillä on pääsiäsruohot aika hyvässä mallissa.
Oikeasti kasvatin ohrat mun nirsoille tirpoilleni välipalaksi.



Ei kelpaa porkkanat, ei siivuina, soiroina eikä raasteena. Samoin monta päivää huolella idätetyt siemenet, no ne korkeintaan paiskitaan huvin vuoksi pitkin häkkiä. Kurkku kelpaa, tosin siinäkin useammin kylvetään kuin syödään.


Mutta ruoho on namia! 

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Virkkausta ja koiranpusuja


  

Unelmanpehmoisesta Garnstudion Merino extra fine- langasta virkkasin ranteenlämmittimet itselleni. Ohje löytyy Lämpimät lapaset ja tossut- kirjasta.

  
Yritin kuvata ranteenlämmittimet kädessäni, mutta eihän siitä mitään tullut, kun toisella kädellä pitelee kameraa ja toista kättä yrittää sitten kuvata.
 
Joten lahjoin kuumeisen miehen pannareilla ja valkosuklaa- kuningatarjätskillä, iskin kameran kouraan ja pyysin kuvaamaan uudet ranteenlämmittimeni käytössä. Ja Elsan mielestä meillä on sellainen kirjoittamaton sääntö, että aina kun mamma joutaa hetkeksikin istahtaa sohvalle, saa hän oitis änkeä mahdollisimman lähelle rapsutuksia kerjäämään.




 Niinpä saatiin pelkkiä rapsuttelu- ja pusuttelukuvia.

Perus- lauantaimeininki meillä :)

(En muuten osannut valita niistä viime postauksen malleista, joten päädyinkin virkkaamaan kolmiohuivia.)


torstai 14. helmikuuta 2013

♥


Elsa esittää:


"Koiran hymy"


  Sen myötä toivotamme

hyvää ystävänpäivää!

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Tunnustus

Olen hyvin otettu viimeaikoina saamistani tunnustuksista. Alkajaisiksi voisin tunnustaa olevani surkea laittamaan näitä eteenpäin, luen nimittäin niin monia ihania blogeja, etten osaa niistä millään valita ja jää sitten juuri valinnanvaikeuden vuoksi yleensä nämä tunnustukset jakamatta. Nyt ajattelin tehdä poikkeuksen :)
Joskus koitin laskea, montako blogia lukemistostani löytyy, oli niin paljon että menin laskuissa sekaisin. Asiaan tuli kuitenkin selvyys, kun blogger jonkin aikaa sitten ilmoitti 300:n luettavan blogin rajan ylityneen. Huups!


Sain  Sisko neuloo- blogin Siskolta sekä  Kädentaitojen Ihmeet- blogin Sarilta kivan haasteen, jossa tehtävänä on kertoa kahdeksan satunnaista asiaa sekä jakaa haaste eteenpäin kahdeksaan blogiin, jossa kirjautuneita lukijoita on alle 200.
(Haasteita on tullut muiltakin, tartun nyt kuitenkin tähän yhteen. Lämpimät kiitokset kaikille haasteella tai tunnustuksella muistaneille!)

Nyt pitäisi sitten keksiä ne kahdeksan asiaa. Öööö?
Taidan kertoa ne kahdeksan, mitä ensimmäisenä mieleen juolahtaa.
  1. Koulutukseltani olen tekstiilialan artesaani,mutta huonon työtilanteen vuoksi haaveilen aloittavani taas opiskelut. Josko musta tulisi lastentarha- täti :) 
  2. Hamahelmiä en ole montaa kertaa aikuisella iällä kokeillut. Mieli on tehnyt, mutta olen saanut pideltyä itseäni vedoten siihen, ettei askartelumatsku-varastoni muutenkaan meinaa mahtua enää mihinkään.  Eilen tein- blogissa näin niin mahtavia juttuja, että nyt tuli himo!
  3. Pidän oikeastaan kaikista muista väreistä, paitsi vaaleasta korallinpunaisesta ja persikasta. Ei vaan oo mun juttu.
  4. En edes pysty laskemaan, montako käsityötä mulla on kesken tälläkin hetkellä. Paha tapa, en vain yleensä jaksa keskittyä yhteen ja samaan työhön kovin kauaa kerrallaan, ellei kysessä ole joku erityisen koukuttava malli. Teen aina rivin yhtä ja sitten kerroksen toista.
  5. Mieheni luonnehtii mua " vähän vinksahtaneeksi kukkatytöksi".
  6. Blogin kirjoittamisessa vaikeinta on mielestäni se, etten meinaa osata valita itselleni oikeaa muotoa kirjoittaa. Kirjakieli on ehkä liian jäykkää ja virallista, mutta täysin murteella kirjoitettu tekstikään ei mielestäni oikein sovi mulle. Itseäni ärsyttää se, että kirjoitustyylini saattaa vaihdella paljonkin eri postauksissa.
  7. Meidän "parven" seniori ja persoonallisin koskaan tapaamani lintu, ruusukaijanen Lilli on nyt noin 16- vuotias. Simppa- undulaattini huitelee jossain 7-8 vuoden kieppeillä, Reppanan iästä ei ole tietoa, yli 5- vuotias tietääkseni sekin. 4,5- vuotias Elsa- koira on siis meidän juniori :)
  8. Elsan viimeksi oppima juttu on: "Elsa, humuja!" Jolloin koira säntää pientä ölinää pitäen ovelle katsomaan, tuleeko sieltä joku. Juu-u, todella käytännöllinen taito koiran osata. 

Kuvassa Lilli hurjana. Sitä otti ihan suunnattomasti pannuun kun mies teki poksahtelevia ääniä suullaan. Myös puolityhjän muovipullon ravistelemisesta lähtee Lillin mielestä mitä ärsyttävin ääni ja siihenkin reagoidaan kuvan osoittamalla tavalla.


Tässä kummallisesti vääristyneessä kuvassa näkyy olkkarimme "häkkiseinusta". Siellä se Lilli taas vahtaa tuimana :D  Linnut sotkisivat takanaan olevan tapetin alta aikayksikön, siksi häkkien taakse on viritelty tuo verhosysteemi. Hyllynä toimiva ikkunan kappalauta (vai mikä lie oikea nimitys) on purkutalosta pelastettu, siihen lisättiin vain oikean pituinen valkoiseksi maalaamani lauta päälle. Hyllyn alla kulkee vaijeri, verho löytyi kirppikseltä.

Linnuista takaisin haasteeseen:

Nyt tulee vaikea valinta. Tuo alle 200- lukijan raja onneksi helpottaa, täytynee tehdä kuitenkin niin, että nappaan lukemistosta kahdeksan silmiin osuvaa, muuten en osaisi millään valita kaikista ihanista.

1. Koukutettu

2. Tea and tots

3. Erican Vaaleita Unelmia

4. Virkaten

5. Marikan muistelmat

6. Kivitasku- Elämäni aarteita

7. Villaseni

8. Kotvasia










sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kuka mylläsi sohvan?


"En minä ainakaan!"


Sohvasänky, sekä miehen että koiran lempipaikka. Runkopatjan päällä päiväpeite ja selkänojaa pehmustamassa kasa tyynyjä.

Mies tapaa fyysisesti raskaan työpäivänsä jälkeen ottaa päikkärit sohvalla, Elsa puolestaan torkkuu siinä tämän tästä. Ja tältä se sohva sitten näyttää:
 

Päiväpeite ei pysy paikallaan ja tyynyt ovat ympäriinsä.

Sitä sitten oijotaan päivän mittaan, taas myllätään, taas oijotaan...

Mutta hei, kotihan on elämistä varten :)

(Mutta olisi se tavallinen sohva kieltämättä kätevä!)



Tälläisen killuttimen kaiverrutin Elsalle. Toisella puolella nimi ja toisella puhelinnumero, ihan perusjuttu siis.
Jotenkin se vaan tuntui hienolta hetkeltä, kun kiinnitettiin laatta Elsan pantaan. Höpsöä, ehkä.


Kirppikseltä olen tehnyt muutaman uuden löydön.


Tämä valkoinen pitsinen liina tai pieni peite,kumpi sitten onkaan, oli ensin hetken makkarissa, mutta löysikin paikkansa olkkarista vanhan harmaan nojatuolin päältä.

Vääntelin ja kääntelin sitä aikani yrittäen saada peitteen asettumaan täydellisesti. Totesin homman kuitenkin mahdottomaksi ja annoin olla tuolleen rennosti vaan.



Valkoinen seinäkaappi löytyi myös kirppikseltä. Tuossa se nyt odottaa seinälle pääsyä, kunhan ensin ollaa saatu päätettyä mihin se nyt lopulta sitten tulee :)


Leppoisaa sunnuntaita ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille teille ihanille!

 

lauantai 4. elokuuta 2012

Ruususen uudet vaatteet



Pitkän aikaa pisti silmään olkkarin nurkassa majailevan, Ruususeksi kutsumani kiinanruusun  ruukku, tai oikeastaan siihen päälle virkkaamani vaalean sini- vihreä kori. Ei muuten, mutta kun se väri. Se värikin on sinällään ihan kaunis, toisin sanoen vika oli siis siinä, kun se ei ollut valkoinen.
Korin virkkasin silloin, kun mies asusteli vielä Ruususen kanssa kaksin sekalaisen kaikkivärisessä poikamiesboxissaan ja sinne se sopi silloin ihan hyvin.

 

Tässä kuvassa näkyy Ruususen nykyinen olemus, ei ole kasvi- parka enää niin karun näköinen kuin silloin, kun pistettiin hynttyyt yhteen ja mies luovutti ilman sen suurempia napinoita kasvin huoltajuuden minulle.
Mitä nyt keväällä mies koki suurena järkytyksenä sen, kun Ruusunen joutuikin katkaisuhoitoon.


Ruukun päälle virkkasin matonkuteesta uuden korin. Tuttuun tapaan ensin kiinteitä silmukoita ja pienenä lisänä yläreunan koristeeksi pitsireunus. Yläkanttiin valitusta koukusta (10mm) huolimatta korin pinnasta tuli niin tiukkaa, että toisinpäin käännettynä koria voisi käyttää vaikka rumpuna. Mutta se  istui ruukun päälle kuin valettu.



Ruusunen sai pari seuralaista lisää, kun Honkkarista löysin kauan kaipaamani oliivipuun. En ole ollenkaan varma, osaanko hoitaa tätä oikein, olen ymmärtänyt ettei olivipuun hoitaminen menestyksekkäästi täällä suomen oloissa ole kovin yksinkertaista. Vinkkejä otetaan vastaan! :)
Otin samantien kaksi, jos vaikka edes toinen pysyisi hengissä.
Nämäkin saavat uudet ruukut heti, kun löydän mieleiset.


Olkkarissa vaihtelin vähän tyynyjä ja käänsin sohvanpällä olevan GG.n peitteen ruutupuoli ylöspäin, eli vähän vaihtelua pienellä jutuilla.


Että kelpaa taas Elsankin lötkötellä :)