Vielä muutama päivä

Ja sitten alkaa loma!
Koulussa kiirettä pitää viimeiseen asti.
Sitten oonkin muutaman kuukauden vapaa vaikka neulomaan päivät pitkät :)

Keittiön kau(h/n)istus

Toinen toistaan hienompia neulottuja ja virkattuja tiskirättejä on esitelty ympäri blogistanian, niinpä meilläkin ollaan näköjään siirtymässä pikkuhiljaa kaupan räteistä neulottuihin.



Tässä on ihan ensimmäinen rättini, se on neulottu 3,5 mm:n puikoilla merseroimattomasta puuvillalangasta. Langan olen ostanut kirpparilta eikä sen mukana ollut vyötettä, joten mulla ei ole tarkempia tietoja tästä langasta. Neuloin viiden silmukan ja kuuden kierroksen korinpohjaa, reunoissa sekä alussa ja lopussa neuloin ainaoikeaa.

Tämän ainaoikein neulottu rätti on vielä edellistäkin yksinkertaisempi, mutta lisäyksien takia ihan kiva neuloa. Aloitin kulmasta kolmella silmukalla, lisäsin aina jokaisen kierroksen alussa ensimmäisen ja toisen silmukan väliin uuden silmukan, kunnes kappale oli puolikkaan rätin kokoinen kolmio. Neuloin 3 kierrosta tavallisesti, sen jälkeen kavensin joka kierroksen alussa neulomalla yhden reunasilmukan oikein ja kaksi seuraavaa oikein yhteen. Mainio telkkarinkatsomis-neule.

Käyttämäni lanka oli joskus muinoin Anttilasta ostettua Violaa, merseroimatonta puuvillalankaa ja puikot 3mm.

Sininen linja jatkuu :D

Lanka on Novitan Bambua (68% bambu, 32% puuvilla) ja puikot 3,5 mm. Ja hienosta ohjeesta kiitos kuuluu Villilangalle.

Yhdestä kerästä saan varmasti vielä toisen samanlaisen, vaikka neuloinkin rätin vähän pitemmäksi kuin ohjeessa. Näitä teen varmasti lisää!

Kovin olivat sinisiä nämä rättini, ainakin kaksi jälkimmäistä aion antaa äidilleni. joka pitää sinisestä.

Kovin on hiljaista.

Täällä blogissa.
Koulussa on sellainen kiire, että laitetaan sen piikkiin.

Vaaleanpunainen pitsineule edistyy taas, hitaan puoleisesti tosin. Tein laskuvirheen ja päätin purkaa, ei ollut ollenkaan niin helppoa kuin ensin luulin. Mohairlangan "karvat" olivat takeruneet toisiinsa niin että sain purkaa tosi pitkälle ennen kuin sain kaikki silmukat poimittua takaisin työhön. Kun nyt en enää mokailisi laskuissa, niin tulisi joskus valmiiksikin.

Romeolle annoin antibioottia 14 päivää ja tulehdus hellitti, muttei silti parantanut. Nokan yläpuolella oleva paise senkun kasvaa. Romeo on saanut uuden lempinimen: Sarvikuono. Täytyy siis tehdä uusi reissu eläinlääkäriin.

P.S. Onko Villaa ja Vaniljaa -blogi tuttu? Aivan ihana blogi, ja siellä olisi nyt arvonta vielä sunnuntaihin asti. Käykää ihmeessä kurkkaamassa! *wink, wink* :)

Parenpaan päin.

Meidän pieni potilas on jo alkanut näyttää paremmalta. Otsassa oleva paise on selvästi rauhoittunut ja vähän pienentynytkin, mutta selässä olevasta paiseesta en osaa sanoa mitään. Romeo kun ei yhtään tykkään kun otan sen käteen tarkistettavaksi, se on aina tarkistuksen jälkeen niin hurjana että. Se on niin hassun näköinen kun on oikein kiukussa! Levittelee siipiään niin että kainalot näkyy, pörhistelee itseään ja katsoo tuimasti, on niin suuri ja hurja mielestään. Että koita siinä sitten yrittää olla vakavana kun toinen on niin tosissaan :D


Mutta se Romeosta toistaiseksi. Mulla on nyt menossa kotona inventaario. Vein jo pari viikkoa sitten kirpparille kaksi pussillista joko suureksi jääneitä tai muuten epäsopivia vaatteita, sekä ison kasan muutakin tarpeetonta tavaraa. Ja lisää vien heti, kun saan vaan ne ensin pestyksi ja silitetyksi. Aivan loppuun käytetyistä vaatteista otin vetoketjut ym. talteen ja leikkasin osan autonpesuräteiksi ja loput roskiin. Tuntuu helpottavalta päästä eroon kaikesta turhasta. Nyt on allergiaoireet jo sen varran pahat, että sisällä pitää kynnätä mahdollisimman paljon, mutta onneksi täälläkin tuota tekemistä riittää.


Neulomis-inspiskään ei ole hiipunut mihinkään. Nyt puikolla on tiskirätti sekä lisää pitsineuletta.

Kuva vääristää värin, oikeasti tuo mohairlanka on vaaleanpunaista. Kuva ei muutenkaan ole nyt ihan ajan tasalla, kappaleen pituus on tällä hetkellä ainakin kolme kertaa sen verran mitä tuossa kuvassa.

Tiskirätti on vähää vaille valmis, mutta siitä lisää vähän myöhemmin.

Toivotan näin jo vähän ennakkoon:

Oikein hauskaa vappua!

Lintujen kuulumiset

Eilen oltiin Romeon kanssa eläinlääkärissä. Kaikki ajat olivat jo varattuja, mutta onneksi puhelimeen vastannut nainen oli hyvin ymmärtäväinen ja käsitti että nyt on hätä ja että lintu on saatava tutkittavaksi ensi tilassa. Hän lupasi että joku kyllä ehtisi katsoa Romeota.

Eläinlääkärin mukaan kyse ei ole ainakaan loisista, mutta paiseiden varsinainen syy ei silti selvinnyt. Hänen mukaansa ne voivat olla joko tulehtuneita haavoja tai ihossa olevia kasvaimia.

Romeolle annetaan nyt vähintään 10 päivän ajan antibioottia juomaveteen sekoitettuna. Ja jotta lääkkeet menisi oikeasta nokasta alas, piti Romeo laittaa eri häkkiin muiden kanssa.

Sellainen pieni ongelma tässä vielä on, että Romeo tykkää roiskuttaa vettä päälleen juomakupista ja lääke on aika tahmaista. Ei sitten auta kun tarvittaessa pestä koko lintu.

Loppupäivä menikin häkin, orsien, lelujen ja kuppien pesemiseen ja desinfiointiin. Nyt on ainakin puhdas väliaikaisasunto meidän potilaalla. Sijoitin häkin aivan toisen häkin viereen ettei tulisi yksinäistä.

Nyt vaan odotetaan ja toivotaan parasta. Jos Romeolla on kasvain, niin eihän se antibiootti sitä paranna. Jos paiseet eivät lähde, niin sitten uudestaan eläinlääkäriin. Päätin, että nyt lopetan tämän suremisen ja yritän nauttia siitä kun Romeo on niin onnellinen ja hyvinvoiva paiseista huolimatta.

Kaikki muut linnut voivat mainiosti. Lilli on innoissaan kun pihalta kuuluu lintujen sirkutusta ja pitäähän niille vastata. Ja koska Lilli ei ymmärrä kellon päälle, alkaa tämä äänekäs ilonpito aamulla varhain.

Lillillä on uusi lempipaikka. Enää se ei istuskele kattolampussa, vaan sohvan käsinojalla mun vieressä. En ymmärrä kuinka siitä yhtäkkiä on tullut noin rohkea! En ole vielä uskaltanut yrittää opettaa sitä tulemaan kädelle, kun en halua säikyttää. Mutta hiljaa hyvä tulee.

Näköjään sattui olemaan kuvaushetkellä yksi sulka vähän huonosti. Se on harvinaista, Lilli on hyvin tarkka höyhenistään.

Pitsineulehuivi Kaarnasta

Jo edellisessä blogissani vihjailinkin, mitä on puikolla.

Tämä huivi valmistui jo viikolla, mutta ei millään meinannut asettua kuvattavaksi.

Huivin taustalla on oma lempihuivini.

Lankana Novita Kaarna (50% villa / 50% akryyli)

Langankulutus tasan kaksi kerää, eli 200g.

Neuloin 7mm puikoilla, jotka olivat vähän puikkosuositusta pienemmät.

Minä hölmö unohdin ottaa huivista mitat, mutta tuli siitä vähän neulojaansa pidempi, eli yli 164 cm. Lisään tarkemmat mitat kun saan huivin mitattua.

Malli on ihan oman pään tuotos, todella yksinkertaista pitsineuletta jota oli kiva neuloa. Yritin raapustaa ohjeentapaistakin, mutta en osannut tehdä tietokoneella järkevän näköistä ruutupiirrosta. Neuvot ruutupiirroksen tekoon olisivat tervetulleita!

Tämä taitaa olla ensimmäinen pitsineuleeni, jos pieniä koetilkkuja ei lasketa. Huivi sytytti himon neuloa lisää pitsineuletta :)

Huivi jää jemmaan odottamaan joulua, jolloin se pääsee äitini pakettiin. Hyvin taitava, pukuompelijaksi opiskeleva pikkusiskoni ompeli koulutyönä äidille todella kauniin, harmaan villakangastakin. Äidillä onkin jo yksi hienosti takkiin sopiva huivi, mutta ensi jouluna on sitten toinenkin, niin saa vähän vaihtelua.

Romeon tilassa ei ole tapahtunut mitään muutosta, edelleen se laulelee iloisesti eikä sillä ole mitään hätää. Ei tuolla häkissä ilmeisesti ainakaan loisia ole, häkin päälle yöksi asettamani lakana oli aamulla aivan puhdas.

Toivottavasti saan viedä Romeon heti huomenna eläinlääkärille. Kunpa siellä selviäsi, että mikä kumma herraa vaivaa.

Yhtä vuoristorataa.

Tämä elämä siis.

Olin eilen niin onnellinen että viikonloppu on vihdoin koittanut ja saan levähtää hetken. Mutta huomasinkin jotain ihan hirveää. Romeolle, yhdelle rakkaista undulaateistani, oli imesynyt jonkunlainen paise otsaan, vahanahkan yläpuolelle. Mies oli huomannut jotain outoa siinä jo torstaina, mutta se ei kuulemma ollut näyttänyt vielä noin pahalta. Ajattelin ensin että se on varmaankin sitä samaa papukaijasyyhyä, mitä Terryllä oli kerran jaloissa. Ja luulin että Romeon selkäsulat olivat vain pörröllä, mutta kun otin Romeon sitten käteen lähempään tarkasteluun, kauhukseni huomasin että selässäkin on suuri paise. Peukalonpään kokoinen, kova möykky.
Puhdistin paiseet varovasti haalealla vedellä, vein Romeon takaisin häkkiin ja sitten alkoikin hysteerinen itku ja huuto. Niinkuin joku olisi repinyt sisuksiani rikki. Kössi oli ihan ihmeissään ja tuli oitis nuolemaan naamaani.

Kun sain koottua itseni, soitin kaikille mahdollisille eläinklinikoille. Kyllähän minä tiesin ettei ne enää ole auki, mutta jotenkin halusin uskotella itselleni että kyllä siellä joku päivystää.

Päivystävä kunnaneläinlääkäri sanoi tympeästi puhelimessa, ettei hän mitään undulaatteja hoida ja että kyllä hän osaa sen lopettaa mutta ei muuta.

Tein kaikki mahdolliset kotikonstit mitä tiedän: puhdistin vanupuikolla varovasti, katsoin siipien alle että näkysikö siellä jotain punkkeja, ei näkynyt. Annoin infrapunasädetystä 5 minuuttia. En tiedä auttoiko se mitään, mutta Romeo selvästi nautti siitä. En tiedä enää yhtään mitä tehdä. Undujen häkin päällä on nyt valkoinen lakana yön yli. Jos siellä on punkkeja jotka tulevat esiin vain yöllä, pitäisi niiden olla aamulla lakanassa. Jos niitä ällötyksiä on, keitän ja desinfioin kaikki orret, kupit, lelut, kiikut ja koko häkin ja eristän Romeon toiseen häkkiin. En ole vielä eristänyt, kun Romeo on niin tottunut olemaan parvessa että luulen että se olisi sille kova paikka.

Romeo on kyllä ihan oma, iloinen ja hölmö itsensä. Höyhennystän se tuntuu nyt hoitavan vielä enemmän kuin yleensä ja Simppakin sitä on käynyt sukimassa. Tänäänkin se sirkutteli ja lenteli niin iloisesti kuin ennenkin.

Toivon niin, että olisi joku keino, millä Romeon voisi parantaa. Vaikka se maksaisi paljon ja vaikka siitä olisi hirveästi vaivaa, silti.

Tämä odottelu on niin hirveää. Ja kun en voi tehdä mitään. Mutta toivossa on hyvä elää, niin kauan kun sitä on jäljellä.

Viikon ihanimmat

Kirjakaupassa näin kiinnostavan näköisen neulekirjan, mut en sitten sielä kehdannut sitä kovin tarkasti selata. Nyt se löytyi jo kirjaston hyllystä.

(Kuva olisi saanut olla terävämpi, anteeksi.)

Lise- Lotte Lystrup: Ne ihanat neuleet

Hienoja malleja ja kaunis kuvitus. Musta tulisi huono kriitikko, kun en keksi kun kehumista. Uskaltaiskohan jotain mallia joskus yrittää, se jää nähtäväksi.

Tänään kotiuduin taas viikon opiskelujen jälkeen väsyneenä kotiin, jossa odottikin mukava yllätys. Mies oli siivonnut! Lattiat kiiltelivät ja lintujen häkkien alla olevat tasotkin pyyhitty. Ja kun vilkaisin jääkaappiin, oli sinne ostettu herkkujani. Voi tuota Miestä <3

Mukavaa viikonloppua!

Kirpparigeenit

Tänään pääsin taas lempipuuhaani, kirppareita kollaamaan. Myös äitini rakastaa kirpputoreja, se on meidän yhteinen harrastuksemme. Äidin äitikin tykkää kirpputoreista, olisikohan sitten geeneissä :D Äiti on ihan parasta kirppariseuraa, yhdessä siellä sitten kuljemme ihastellen ja ihmetellen, pyörittelemme kippoja ja toimimme toistemme makutuomareina. Erityisesti vanhat astiat ja Lomonosovin eläinfiguurit ovat molempien mieleen. On ihanaa viettää aikaa äidin kanssa. Eikä se ostaminen ole se pääasia, monesti lähdetään kirpparilta tyhjin käsin ja silti on ollut hauskaa.

Tällä kertaa löysin kasan kirjoja ja kaksi lehteä.

Koko kasa maksoi yhteensä 6 €.

Äidin bestis, minun rakas kummitätini, on hänkin "kirpparihullu." Jos äidilläni tai minulla on tarve vaihtaa hetkeksi maisemaa, matkustamme hänen luokseen ja pääsemme sitten hänen kansaan kirpputoreja kiertelemään. Paras mahdollinen rentoutumisloma! :)

Nyt vähän harmittaa.

Mulla on nyt pieni pulma.

Moni on varmasti huomannut, että H&M:ltä saa nykyään vaatteiden, asusteiden ja kosmetiikkatuotteiden lisäksi myös sisustustuotteita.

En muista montako vuotta siitä on jo aikaa, kun tein päätöksen olla käymättä, ostamatta ja tilaamatta H&M: ltä enää mitään. Tämä päätös on mys pitänyt. (Myönnän, että kerran olen lipsahtanut, kun erehdyin lähtemään ystäväni makutuomariksi ja näin aivan ihania hiuspinnejä, joita oli mahdoton vastustaa.) Syy tähän päätökseen on se, että tuotteiden alkupeä haiskahtaa epäilyttävälle. Siitä on juttua mm. täällä.

Tiedän, että täysin ilman lapsityövoimaa valmistettuja vaatteita on todella vaikea löytää, ja että lapsityövoimaa- vaikka ei suoranaisesti niin sitten monen mutkan kautta- käyttää varmasti suurin osa vaateketjuista ja kuluttajan on hyvin vaikea saada selville onko vaatteidensa valmistuksessa käytetty lapsityövoimaa vai ei. Ja eettisesti oikeudenmuokaisesti tuotetut vaatteet maksavat paljon. Usein ihan liian paljon. Ainakin opiskelijalle.

Silkkaa uteliaisuuttani selasin näitä kodinsisustustuotteita. Ja siellähän on vaikka mitä hienoa! Eikä edes ole kallista!

Näissä keittiöpyyhkeissä on aika hauska painatus.

Samoin näissä tableteissa.

Tämä pellavainen torkkupeittokin on aivan ihana.

Kuvat täältä.

Nyt olen aivan hukassa tämän periaatteeni kanssa! Eikös H&M nimenomaan ole painottanut vastustavansa lapsityövoimaa? Olenko ihan kummallinen kun omatunto ei salli luopua tästä periaatteesta?

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei missään nimessä ole mustamaalata H&M:ää tai sen asiakkaita. Kerron vaan oman näkökulmani tähän asiaan. Jos sinulla on enemmän tietoa asiasta tai haluat kertoa oman mielipiteesi,niin kerro ihmeessä. Tahtoisin kuulla sen.