Aaton aatto

Tänä jouluna tein kaikki kortit itse.

Kokeilin kranssin tekoa rautalangasta ja puolukanvarvuista.

(Valoa kuvaamiseen on niin vähän, että kuvat näyttävät kummilta.)

Joulurauhaa kaikille <3

Aah, joululoma!

Elossa ollaa, kyllä vain.

 Työssäoppiminen loppui jo 8. 12, mutta kiirettä on koulussa ollut sen jälkeenkin. Vielä huomenna muutama tunti, ja sitten joululoma.

 Palan halusta päästä kotiin. Joulusiivot on siellä jo aloitettu, Mieskin on ollut ahkerana. Saimme uuden imurin vanhemmiltani, he halusivat antaa sen "palkkana" Miehelle, sillä hän rakensi heille tallin vähän aikaa sitten. Jestas mikä laite! Näyttää hassulta raketilta, mutta imaisee koirankarvat ja lintupölyt sisusksiinsa vilauksessa.

 Vaikka on vielä monta asiaa, mitä aioin saada tehtyä ennen joulua, en stressaa. Saan siitä koulussa jo ihan tarpeeksi, ja omaksi iloksihan jouluksi siivoan, en siksi että olisi pakko. Lahjahankinnatkin on jo tehty, suurin osa odottaa jo paketissa. Kaupoissa kiertely joulun alla on niin kamalaa, että mieluusti kieltäytyisin siitä kokonaan.

Loistava joulutunnelman herättäjä on Outi Loimarannan ja  Marjo Koivumäen kirja Oi ihana joulukuu. Lainasin sen kirjastosta, mutta tykkäsin niin lujaa että tahtoo sen omaksikin. Kirjassa on niin kauniit kuvat ja  ihana tunnelma, sitä selaillessa kauppojen kamalat joululaulutoitotukset, vilkkuvat ja välkkyvät koristeet ja muu kaupallinen jouluällötys unohtuu.

Kauniit kuvat:  Rie Elise Larsen

Pikkuruiseen päähän

Ystävä saa tammikuussa pojan. Heti kun kuulin kumpi on tulossa, aloin miettiä että mitähän sille pienelle neuloisi :)

Perinteinen kypärämyssy on niin suloinen ja käytännöllinen, että oli oikeastaan itsestäänselvää että poikakin saa sellaisen.

Lanka on kauan hillottua Novitan Wool neliraitaa.

Ajattelin neuloa toisenkin kypärämyssyn suuremmalla koolla,  sitten tuli vastaan tämä unelmanpehmeä Novita Luxus Wind. Langassa on 80% villaa ja 20% silkkiä ja sitä oli  ihan pakko saada kokeilla.

Lanka oli niin löysää, että siitä tuskin olisi ollut purkamisen jälkeen enää neulottavaksi, joten en viitsinyt lähteä soveltamaan mitään. Dropsilta löysin suloisen palmikkopipon ohjeen ja sain tiheydenkin täsmäämään. Kokoon 6-9kk  lankaa kului alle 30 grammaa.

Sitten flunssaraportti: Olo ei ole ainakaan yhtään parantunut eilisestä. Tulisi nyt edes kuumetta, niin paranisikin sitten. (valitus, valitus, valitus...)

Näin meillä

... Luetaan aamulla lehteä.

...Pyydetään keksiä.

...Osataan jo joskus olla  nätistikkin.

Kössi on nyt 1,5 vuotias. Tuntuu jotenkin hassulta.  Se on niin pentuinen vielä, toisaalta en meinaa enää muistaa millaista se oli kun meillä ei vielä ollut koiraa.

Hieno poika siitä on tullut. Tykkää ihan kaikista ihmisistä, tutuista ja tuntemattomista,  pelkää lumiukkoja ja ruohonleikkureita.

Mietimme täysikasvuiselle tarkoitettuun koiranruokaan siirtymistä, mutta Kössi painoikin yhä vain 55kg eli saadaan ihan huoletta syöttää pentunappulaa kaksivuotiaaksi.

Tänään olen ollut kotona kipeänä. Ei ole kuumetta, mutta kova nuha ja yskä. Kamala päänsärky eikä oikein mitään meinaa jaksaa. Tympeää.

Kymmenen rautaa tulessa

Tai ei nyt ehkä ihan niin montaa. Monta kuitenkin.

Tänään jouluun on tasan kaksi kuukautta. Olisi kiva saada kaikki suunnittelemani lahjat valmiiksi, mutta tuskin ehdin. On nimittäin yksi tälläinen juttu. Saas nähdä mitä siitä tulee.

Lankaherkkuja. Nam!

Kaksi ihanuutta.

Vihreäkirjava on Regia Hand-dye Effectiä ja punaoranssi Zitronin Trekking  hand artia.

En osaa millään päättää, kummasta pidän enemmän.

Ruutupino kauan hillotuista Saandnesin  Fritidsgarnin nöttösistä. Se on menossa pukinkonttiin, muttei ole vielä päättänyt miksi rupeaa isona.

 Nämä palaset ovat pian valmiita, mutten kerro vielä mitä ;)

Työssäoppimassa on aika kivaa.

Vielä kun Kössi opettelisi siivoamaan sillä aikaa kun olen töissä.

Korttipläjäys

Tuo edellinen postaukseni kuulosti jotenkin niin synkältä, että yritän kirjoittaa nyt vähän iloisempaa luettavaa. Tottakai suren vielä, mutta täytyy silti muistaa, että kaikki muut rakkaat eläimet voivat hyvin ja nauttia niistä.

Olin viikonloppuna töissä työssäoppimispaikkani osastolla Seinäjoen käsityömessuilla, kuten viimevuonnakin. Viimeksi olin tosin ihan eri paikassa ja silloin olin töissä kaikkina kolmena päivänä, nyt vain lauantaina ja sunnuntaina. Ihmisiä näytti olevan liikkeellä melkoisesti. Eikä nyt tarvinnut enää niin jännittääkkään kun viimevuonna tämä messuilla myynti oli niin positiivinen kokemus ja esittelijänä toimiminen tuntuu olevan minulle luontevaa.

Hiljaisempina hetkinä sain käydä itsekin kiertelemässä. Siellähän oli kaikkea ihanaa ja kiinnostavaa vaikka kuinka. Nyt messuilla oli edustettuna myös neulebloggaajat, lisää voit lukea esimerkiksi täältä. Osasto oli toteutettu hienosti ja ympärillä pyörivän väkijoukon perusteella se herätti kiinnostusta. Harmittaa vähän, kun kerkesin vain pikaisesti käväistä osastolla.

Heinikan ja Paperinauhan osastoilta mukaan lähti kaikkea ihanaa. Osa ihanuuksista oli sitä sorttia, ettei niitä voinut jättää odottamaan vaan oli päästävä heti töiden jälkeen väkertämään.

Tässä muutamia viimeaikoina valmistuneita kortteja:

Näissä jouluisissa korteissa olen käyttänyt kuviollisia skräppäyspapereita, kalvomaista kuviopaperia, kartonkia, ääriviivatarroja ja erilaisia nauhoja.

Laukku Tildan leikearkista, kuviopapereita, käsintehtyä paperia, kartonkia ja puukuvioperhonen.

Tässä kortissa laukku, taustan kuviollinen kartonki ja kartongista leikattu suikale Tildaa, taustalla tavallista punaista kartonkia.

Tyttönen ja ruusut Tildan kuvioarkista, tausta kirpparilta löytyneestä vanhasta nuottikirjasta, valkoista polvekenauhaa ja taustalla punaista kartonkia.

Tämä aikaisemmin valmistunut lintukortti näyttää kuvassa vinommalta kuin todellisuudessa. Siihen olen käyttänyt kahta eriväristä kartonkia, sinisen tekstikuvioinnin tein leimasimella. Suloinen lintu on kiiltokuva, linnun vieressä pikkuinen sydäntarra.

Nämä kaksi kukkakorttia ovat niin ikään aiemmin tehtyjä, niissä olen käyttänyt kartonkia, lehtileikkeleitä ja ääriviivatarroja.

Tämän superhempeän kortin tein testatakseni tuota tekstileimasinta, aika kauan sitten. Se saa jäädä laatikkoon vielä hetkeksi odottamaan ystävänpäivää.

Suurimman osan korteista olen valmistanut ajatellen jotain ihmistä ja hänen värimieltymyksiään.

Surua.

Viime torstaina jouduin kokemaan varsinaisen shokin, kun ihana pieni Tyrre- undunaaras kuolla kupsahti. Tämä tuli täydellisenä yllätyksenä, vailla mitään järkevää syytä, ilman mitään merkkejä. Yhtäkkiä vain tuli orrelta alas ihan kummallisesti ja mätkähti häkinpohjalle selälleen. Käänsin linnun oitis oikein päin ja tajusin ettei kaikki ole nyt todellakaan kunnossa kun Tintta ei purrut sormiani kuten yleensä. Laskin sen takaisin pohjalle, käskin miehen alkaa soitella päivystävälle eläinlääkärille (kello oli noin 20) ja aloitin heti infrapunasädetyksen. Laitoin vettä tarjolle ja yritin saada sen olon mahdollisimman mukavaksi ja kertasin kaikki mahdolliset ensiapukonstit. Ja sitten se ei enää hengittänytkään.

Tyrre vasemmalla ja Romeo oikealla.

Tuntuu oudon tyhjältä. Vaikka unduja olikin neljä niin koko ajan sen huomaa, kun yksi puuttuu. Nyt meillä on enää poikia.

Ja kun Tintta oli niin tervekin, ei mitään häikkää missään. Ajattelin ensin että lähettäisin sen pikkuruisen ruumiin Eviraan tutkittavaksi, mutta eihän kuolinsyy olisi välttämättä selvinnyt tutkimuksissakaan ja toisaalta halusin haudata sen johonkin kauniiseen paikkaan. Kaikkea olen miettinyt, olisiko se voinut kolauttaa itsensä jonnekin ja saada aivotärähdyksen tai jotain. Kun ei voi tietää. Kaikki oli kuitenkin niinkuin yleensä, ei mitään sopimatonta suuhunpantavaa, vesi ja ruoka puhdasta ja niin edelleen.

Perjantaina urakoin ja tyhjäsin koko häkin, puhdistin ja desinfioin kaikki, siis lelut, kupit ja keinut. Vanhat orret heitin menemään ja kävin sahaamassa pajusta uudet.

Undut eivät oikeastaan osaa surra, kun ovat niin kovin iloisia kavereita kaikki. Siellä sitä nyt ollaan riemuittu uudesta järjestyksestä ja oksista.

Hupsis!

Niin tässä vain kävi, että yli kuukausi ehti vierähtää viime postauksesta.

Loma tuntui menneen niin nopeasti. Kävimme Miehen ja Kössin kanssa reissullakin, nukuimme kaksi yötä teltassa leirintäalueella, ensimmäinen yö ja Raumalla ja seuraava Tampereella. Kössi herätti hirveästi huomiota, moni halusi ottaa valokuvan tai tulla rapsuttamaan. Kössi ei ollut tästä moksiskaan ja käyttäytyi tosi fiksusti koko reissun.

Meillä oli navigaattori lainassa ja olin ennalta kaivanut netistä paikallisten lanka-ja sisustuskauppojen osoitteita ja näin löysimme helposti perille, vaikka Raumalla olin ensimmäistä kertaa. On kyllä hieno kaupunki, varsinkin vanha kaupunki.

Koulukin alkoi jo monta viikkoa sitten ja kiirettä pitää. Tämä on nyt viimeinen vuosi ja kaikki rästiin jääneet kurssit täytyy nyt puristaa loppuun.

Mutta sitten käsitöistä:

Onnistuin kesälllä saamaan puikolla sormeeni sellaisen haavan, että täytyi vaihteeksi tarttua virkkuukoukkuun.

Ai mikä se on?

Se on muffinsineulatyyny!

Virkkasin sen Novitan Wool-langan keränlopuista, ensin kannen ja sitten pohjan.

Muffinssi sai ympärilleen tuon nauhan, sillä vanhempi pikkusiskoni täytti 18-vuotta ja tein tämän neulatyynyn hänelle lahjaksi. Nauha tulee tietysti ottaa pois, se toimittaa vain paketoinnin virkaa.

Toinen pikkusiskoni, eli heistä nuorempi, vihjasi tarvitsevansa syksyksi uuden,l öysän pipon. No okei, okei, itse kuulustelin että onhan sulla nyt lapasia? Huvi? Villasukkia? Pipo? Jesjes, ei pipoa, loistavaa, no minäpä teen, minkä väristä laitetaan? :D

Ja sattui vielä niin sopivasti, että kaupan alelanka-laarista löysin vielä Mamboa siskon toivomissa väreissä.

Tässä pipo siskon päässä.

Lanka on Novitan siis Mamboa (jonka valmistus on lopetettu, yhyy.) Mustaa ja oranssinkeltaista. Ostin kaksi kerää kumpaakin ja harmittaa kun en ostanut enempää, koska olisin tahtonut tehdä vielä samaa sarjaa säärystimetkin mutta lankaa jäi ihan liian vähän.

Malli Jatan ihana Mario- Myssy. Enkös uhannutkin ensimmäisen jälkeen tehdä vielä toisenkin? Piposta piti tulla löysä ja pitkä, joten lisäsin vähän kierroksia ennenkuin aloin kaventaa.

Tälläsin tietenkin pipon siskon päähän niin, että tuo värinvaihtokohta jäi just näkyviin. Ei aina voi voittaa.

Sitten sisko yllätti. Kiitokseksi piposta hän oli ostanut mulle bambupuikkoja <3

Eräänä sateisena päivänä.

Pyykit oli pesty ja ripustettu, tiskit tiskattu, koti imuroitu ja mopattu.

Pakkasimme kahvitteluvärkit, uikkarit ja pyyhkeet ja tekeillä olevan neuleen ja lähdimme mökille.

Sade loppui matkalla ja sää oli mitä kaunein kun pääsimme perille.

Kössistä on tullut vesipeto. Ui ihan käsittämätöntä vauhtia!

Rakastan tätä paikkaa.

Aurinkoisia päiviä!

Uusi hovimallini

Olen kauan harmitellut sitä, että kaikki käsityöni näyttävät blogiin päätyvissä kuvissa niin rumilta, kun ei ole ollut mallia kenen päällä ne voisi kuvata. Tänään sitten tajusin, että mikä tomppeli olenkaan. Minullahan on ihana ja nätti pikkusisko, joka suostuu malliksi mielellään. Ja parasta tässä on se, että siskoni kanssa yhteistyö sujuu niin hienosti. Esimerkiksi kun sanon hänelle: " Katto vähän tuanne päin" hän kääntää katseensa heti juuri oikeaan suuntaan. Koska olemme tunteneet toisemme koko pikkusiskon elämän aja -pian 18 vuotta- osaamme lukea ja ymmärtää toisiamme.

Sisko on minua varmaan kymmenen numeroa pienempi, mutta eihän sillä näitten asusteiden kanssa ole merkitystä.

Tämän huivin neuloin jo viime kesänä siskon poikaystävälle. Tuli siitä silloinkin jonkunlainen kuva otettua, mutta koska sekä huivi että sisko sattuivat olemaan eilen paikalla, otin siitä paremman kuvan.

Ja tämä huivi vasta vanhaa tuotantoa onkin! Tämä on niiltä ajoilta, kun vasta opettelin neulomaan. ( olisikohan siitä viitisen vuotta.) Huivi on mohairia, muistan olleeni hyvin tyytyväinen itseeni kun sain sen valmiiksi. Lanka vaan loppui kesken ja siksi huivi jäi tuollaiseksi pätkäksi. Mohairia on niin vaikea purkaa, enkä tiedä malttaisinko muutenkaan kun muistan kuinka hikisin käsin noita silmukoita silloin väkersin. Mielessä on että tuunaan huivin jollain tavalla käyttökelpoiseksi.

Ja tässä onkin ihan tuttu pipo, se on se neulomani Mario-myssy, josta en liioin saanut otettua kovin järkevää kuvaa silloin. Tulipahan sekin nyt kuvattua.

Tässä tuli nyt vaan näitä vanhempia tuotoksia, mutta uskokaa tai älkää, uuttakin on tulossa ;) Joudun tosin pitämään nyt pientä neulomistaukoa, sillä olen onnistunut aukaisemaan etusormen pään puikolla. Siirrän silmukoita puikolta toiselle ja aina pistän puikon terävällä päällä sormeeni ja nyt se kostautui. Ensin yritin neuloa laastari sormessa, sitten haavaa alkoi kuumottaa ja sormi alkoi paisua, että ehkä se on nyt oikeasti parempi tehdä jotain muuta välillä. Kuten virkata :D