Periaatteensa kullakin

On aika erikoinen helmikuu tämä.

Käytin kiukulla talvitakkia Elsan kanssa  lenkkeillessäni, sillä nythän on talvi.
Vasta toissapäivänä ymmärsin niellä tämän älyttömän periaatteeni ja ottaa kevyemmän takin esille. Kovasta päästä kärsii koko keho.
 
Ystävänpäiväksi oli tarkoitus askarrella kortit, kuten tapanani on. Levitin tarvikearsenaalini pöydälle, sommittelin ja pähkäilin. Sain valmiiksi yhden. Yhden!  Ei vaan inspiroinut. 

Totesin, että ei väkisin. Kaikesta hauskasta tekemisestä katoaa hauskuus, jos täytyy tehdä väkisin.  Kaupasta löysin kuitenkin sievät kortit valmiina.
Kuvassa se ainoa itse askarreltu.

Hain pelargonit häkkivarastosta talvehtimasta. Aika toivottoman näköisiä olivat, raasut.

Tuo häkkivarasto on aivan liian lämmin ja pimeä paikka talvehdittamiseen, mutta surkeista olosuhteistaan huolimatta muutamat alkoivat heti osoittaa elonmerkkejä. Sitkeät ystäväiseni.

Hain muutaman jo viikko sitten, sillä en ollut ollenkaan varma elääkö niistä yksikään.
Eilen hain sitten loputkin. Nyt on keittiön ikkunalauta piukassa kukkaruukkuja, sillä ängin kaikki ruukut sille vieretysten.  Saavat olla siinä kaikki hetkisen, että voin varmistaa diagnoosin ennenkuin lähetän kuolleet bioskaan.

Ikkunatkin oikein huutavat pesua, kuten kuvasta käy ilmi. Mutta kevät- takistani huolimatta vetoan edelleen siihen, että nyt on talvi, ja ikkunathan pestään vasta keväällä :D