Vajaa kaksi kuukautta sitten rakas mummani nukkui pois. Suru oli niin suuri, etten pystynyt tapahtuneesta aiemmin kirjoittamaan, enkä nytkään tuntojani sen kummemmin käsittele.
Sain jäämistöstä nämä ihanat, todennäköisesti mumman nuorena neitona kapioiksi kutomat pellavaiset liinat, nimikoinnissa on mumman tyttönimen nimirjaimet. Astiapyyhkeet nämä ovat tainneet olla alunperin, mutta näistä tuli nyt mulle rakkaimmat juhlaliinat.
Samanlaiset liinat laitoin myös keittiöön poikkiliinoiksi, valkoisen pellavaliinan päälle.
Otan osaa. Minun mummoni lähti viimeiselle matkalleen viime lauantaina.
VastaaPoistaAstiapyyhkeet ovat vallan hienot juhlaliinat.
Kiitos ja osanotot sinulle myös <3
PoistaNiin on tyyli muuttunut vuosikymmenien aikana, että astiapyyhkeistä tulee mitä hienoimmat juhlaliinat :) Osanotot!
VastaaPoistaKiitos <3 Käsinkudottu pellava on mun mielestä kankaana maailman kauneinta.
PoistaMummi kulkee liinassa aina. Vaikka muistokin haalistuisi. Mutta niin se vaan on, että mielessä pysyvät, läpi elämän.
VastaaPoista