Lahjaksi lapsuusmuistoja

Niinhän siinä monesti käy, että työ haittaa harrastuksia.

Opiskelijaelämä on lähtenyt mukavasti käyntiin ja tykännyt oon kovasti. Kun kaikki on vielä ihan uutta ja vähän jännääkin, sitä on kotona koulupäivän jälkeen usein aika väsynyt.

Mutta blogi on ja pysyy, tästä harrastuksestani en ole minkäänlaisissa aikeissa luopua :) Postaustahti saattaa olla välillä hitaanpuoloinen, mutta näillä mennään.

Osa jouluksi väsätyistä lahjoista on vielä esittelemättä.

Siskolleni ostin näppärän kokoisen kalenterin, jonka päällystin persoonalliseksi.

Siskon kanssa lapsena selasimme silloin tällöin lintukirjaa ja nimesimme sieltä lempilintujamme.

Mun suosikkini oli maakotka,koska se oli jollain lailla niin jännittävä ja hurja. Siskon lemppari oli kuhankeittäjä, koska se oli keltainen ja sillä oli hauska nimi. Kaikkea sitä muistaakin :D 

Skannasin ja tulostin kuhankeittäjän kuvan ja tiedot lintukirjasta kalenteria koristamaan.

Sisko sai joululahjaksi muutakin lapsuuteemme liittyvää.

Ovatko Littles Pet Shop- hahmot tuttuja?
Nykyaikaiset hahmot ovat varsin erinäköisiä kuin ne 90- luvun aikaiset, joilla olen laapusuudessani leikkinyt.

Tämä kaveri tässä on nimeltään Jerry. Kerran vajaa 20 vuotta sitten leikkiessämme siskoni kanssa ulkona Jerry katosi jonnekkin. Pihassa kaivettiin parhaillaan sähkölinjaa latoon ja jonnekkin sinne se vain katosi. Tuli ilta ja pimeä, eikä Jerryä löytynyt. Ei löytynyt seuraavanakaan päivänä. Itkuhan siskolta pääsi, kun Jerry jäi jonnekkin maan uumeniin ladon edustalle. Ja sitä surtiin kauan.

Vuosikausia olen tätä muovihyljettä kirppiksiltä etsinyt. Ihan vain, kun olisi niin hauska joskus löytää siskolle se kauan ja kaiholla muistettu Jerry.

Ja facebookistahan se lopulta löytyi :)

Ja koska nyt tämä muovielukkahan on suorastaan arvokas muistoesine, täytyi sille keksiä arvoisensa säilytyspaikka.

Kirpparilta löysin muodoltaan sopivan lasin, jonka päälle liimasin helmen nupiksi. Helmen iso reikä jotenkin pisti silmääni, joten peitin sen liimaamalla korupiikin avulla sen päälle vielä pienen lasihelmen.

 Myön lasin alle sopiva metallilautanen löytyi kirpparilta. Sovittelin alustan pohjaan vielä jalkaa, mutta jätin sen pois ja kaiversin lautasen pohjaan "omistuskirjoituksen."

 

Pakkasin koko komeuden vielä huolellisesti silkkipapariin. 

Ja mitäs tästä sanoi 23- vuotias siskoni? Nauroi, kiljui ja melkein itki liikutuksesta :D

Eli ehdottomasti onnistunut, erilainen joululahja.