Ollessani joulua viettämässä kotiseudulla, mies soitti kotoa jouluaatto-iltana, kertoi agapornis- vanhukseni Lillin käyttäytyvän kummallisesti.
Siellä se oli nököttänyt, häkin pohjalla.
Tästä jo arvasin mitä siellä on tapahtumassa. Näillä häkkilinnuilla kun on tapana tehdä niin, että kun lähdön hetki koittaa, laskeudutaan orrelta alas.
Lilli kiipesi kuitenkin vielä illan mittaan vielä takaisin orrelle, mutta laskeutui pohjalle uudelleen seuraavana aamuna. Onneksi mies oli seuraamassa tilannetta ja raportoi kiltisti koko ajan puhelimitse, kun vanha ystäväni ei sitten enää sieltä pohjalta noussutkaan.
Olihan se nyt tiedossa, että tämä tulisi jossain vaiheessa tapahtumaan, Lillihän oli jo muutaman vuoden vanhempi kuin mitä tämän lajin edustajat yleensä elävät. Ja sinänsä olen onnellinen, että se sai lähteä rauhassa, ilman tuskia.
Mutta ottaa aikaa, että edes ymmärrän, että se on nyt todella poissa. Suru ja ikävä on kova.
Oli se niin älyttömän rakas.
Niin pieni otus, niin iso persoona.
Voi kuinka surullista! Olen kovin pahoillani ystavasi poislahdosta. Haleja taalta kovasti! On se kummallista miten nama lemmikit tekevat oman kolonsa tuonne meidan sydamiin eika sielta lahde pois edes poismentyaan. Ovat kuitenkin aina muistoissamme ja niitahan ei kukaan voi meilta ottaa pois.
VastaaPoista"On ystävä hiljaa lähtenyt, jälkensä sydämeen jättänyt". Olen pahoillani :(
VastaaPoistaVoimia sinulle. Läheisen ystävän poismeno on valtavan surullista.
VastaaPoistavoi että, lemmikin poismeno on aina iso asia, oli kyse pienestä tai suuresta lemmikistä. <3
VastaaPoistaVoimia surun ja ikävän hetkellä!
VastaaPoistaKiitoksia näistä ihanista kommenteistanne. Kova paikka oli jättää hyvästit rakkaalle ja ikävä on edelleen. Mutta olen kuitenkin iloinen, että niin monta vuotta saimme yhdessä jakaa.
VastaaPoista