Yhtenä iltana

Mistähän se johtuu, että parhaat ideat pälkähtävät päähän aina myöhään illalla?

Juuri niin kävi taas eilenkin.

 

Makkarissa, sängyn päällä roikkui pitkään tämä suuresta, vanhasta kehyksestä jo vuosia sitten tuunaamani taulu. Valkoiseksi maalamani levyn päälle olin kiinnittänyt valkoista pitsikangasta ja levy ruuvattu kehykseen kiinni.Kuvat hehyksissä vaihtuivat aina fiiliksen mukaan.

Taulu ei kuitenkaan tässä asunnossa koskaan oikein löytänyt paikkaansa. Se roikkui pitkään vähän niinkuin tyhjän päällä sängyn yläpuolella. Ei vaan toiminut sitten yhtään. Siispä se saikin lopulta lähteä, väsäsin  taulun paikalle kollaasin ja taulu jäi odottamaan uutta paikkaansa makkarin nurkkaan.

Ja eilisiltana keksin.

Heti paikalla menin kaivelemaan kaappejani ja onnekseni sieltä löytyi sopiva palanen kananverkkoa. (Nii-in, kaikkea mä siellä säilönkin...)

Ilmeisesti puhkuin niin intoa tämän ideani kanssa, että isäntä heltyi ja suostui heti ruuvaushommiin. Raskaasti huokaillen, mutta suoostui kuitenkin.

Levy irti kehyksestä, kanaverkosta pala väliin ja levy takaisin kiinni. Sitten vielä uusi ripustuskoukku ja taulu uudelle paikalleen seinälle. Kello näytti 22:10.

Mutta tämä ei ollut vielä tässä. Tarvittiin vähän lisäosia.

Vääntelin pihdeillä alumiinilangasta pieniä S- koukkuja.

Nyt alkaa varmaan jo hahmottua, mitä tästä on tulossa.

Seuraa asettelua....

 

Ja lisää asettelua.

 Kello näyttää pikkuista vaille 11 illalla.

 

Ja uusi korutauluni on valmis :) 

Ja muuten, tuo ikivanha kehys ei ole ristimittaa nähnytkään ja kuvissa se näyttää vielä todellisuuttakin vinommalta. 

Vinksahtanut taulu, vinksahtaneelle naiselle.