Kuulumisia

Välillä tämä vuodenaika ahdistaa. Sinne meni taas kerran lämpö, vihreys ja kukkaset, valoisat yöt ja kaikki ne mahdollisuudet.

Ja sitten taas ryhdistäydyn. Keitän teetä, pyyhin pöydän, sytytän kynttilät  ja rauhoitun. Se on vain syksy. Se tulee joka vuosi yhtä varmasti kuin kesäkin.


Kesän aikana molemmat vanhus-unduni kuolivat, olen ollut siitä aika surkeana vaikka odotettavissahan se oli. Simppa tarvitsi siis uuden kaverin. Ja  nyt meillä on parvessa uusi tirppa. Sillä ei ole siipiä ollenkaan, eikä pyrstöä. Tai oikeastaan ei höyheniä juuri lainkaan päätä lukuun ottamatta. Se lienee hoidon ja seuran puuttessa nyppinyt lähes kaikki höyhenensä. Taidan olla vähän typerä kun yritän, sillä en todellakaan tiedä voiko sitä parkaa enää mikään pelastaa.  Undunaaras sai nimekseen Reppana. Täytyi itseni takia tehdä päätös, että jos lintu ei kuukauden aikana näytä merkkejä toipumisesta, niin sitten siitä täytyy  luopua. Mutta en halua miettiä sitä  vielä. Nyt yritän vaan saada sen toipumaan. Annan sille lämpölamppua, vitamiinitippaa, voimaruokaa, rakkautta ja käsittelyyn totuttelua. Muuta ei taida olla tehtävissä.

Simppa- undu on tutkaillut tulokasta uteliaana, Lillikin vastailee sen hentoon lauluun.

 Tässä Reppana ja Simppa. Aika räikeä ero, Simppa kun on vielä vähän pulskan puoloinen.

Lillistä on tullut tosi rohkea ja seurankipeä, tulee häkistään ulos joka päivä ja joko juoksee tai lentää luokseni. Kädelle ei istu, mutta esimerkiksi vatsan päälle saattaa laskeutua jos makaan paikallani. Se kurisee ja pipisee moneen malliin, tänäänkin juoksi luokseni keittiöön ja yritti nakertaa jalassani olevaa villasukkaa. Ihan pöljäksi tullut. Ja kun se ensin on ollut oikein ihana, tullut lähelle ja kuherrellut, se pureekin yhtäkkiä sormesta, ilman mitään syytä. Että sellainen lintu.

Niin ja mun läppärini alkaa hajota käsiin. Ei toimi tuuletin eikä tuuletinalustakaan jaksa sitä tarpeeksi viilentää että pysyisi päällä puolta tuntia pitempään. Harmittaa, uuteen koneeseen kun ei kerrassaan ole rahaa. Nyt koputetaan puuta, kiltti kone, älä hajoa...  

 Loppukevennyksenä Lilliä:

 Lilli unduhäkin päällä.

 Lilli kaapin päällä, ystävänsä Madonnan kanssa.

 Lilli keittiön kaapin päällä.

Ja  Lilli kirjansivun päällä.

Sitten ruokapuoli:

  Lilli syö jyviä.

 Lilli syö mattoa.

Lilli syö laukkua.

Tuo armeijan vanha kaasunaamarilaukku on onneksi osoittautunut linnunkestäväksi, matot valitettavasti ei.