Hän taitaa tuntea jo minut.

Hän tietää jo, mistä narusta kannattaa vetää.

Kuulee puhelimessa äänestäni, ettei kaikki ole hyvin. 

Vaikken sanokaan sitä, hän tietää kun voin huonosti.

Tullessaan hän toi punaisen ruusun.

Menen ihan hämilleni. Voi, ei sinun olisi tarvinnut, riittää kun tulit!

Laitan ruusun vanhaan siirappipulloon.

Nuuhkin ja silittelen kukkaa. Se on kaunis ja tuoksuu hyvältä.

"Sieltähän se hymy tuli" hän sanoo ja halaa lämpimästi.

 Ruusu on jaksanut koko viikon.