Takaisin kotiin.

Saavuimme kotiin viimeyönä yhden aikoihin. Kössin riemusta ei meinannut tulla loppua! Voi sitä hännän heiluntaa ja pauketta, joka syntyy kun vahva häntä osuu seiniin. Kössi oli ollut kuulemma oikein mukava koira, syönytkin ihan hyvin.


Tallinna oli yhtä hätkähdyttävä kuin ennenkin. Ensin on rosoisia, osittain sammaleiden peittämiä kivimuureja, valtavia kirkkoja ja koristeltuja, pastellivärisiä taloja vieri vieressä. Ja sitten - mäkkärin valomainos. Kuin kaksi tyystin eri maailmaa olisi sekoittunut keskenään.

Kameraa en voinut ottaa mukaan, se olisi vienyt aivan liikaa tilaa repussa. Puhelimen kameran kuvanlaatu yllättikin positiivisesti. Vaikka jäähän ne hyvät muistot mieleen ihan ilman kameraakin.