Nyt on hyvä mieli.
Jaksoin puristaa opinnäytetyön kanssa loppuun asti. Tein paljon töitä ja laitoin itseni likoon ihan täysin. Kova työ palkittiin, sain hyvää palautetta ja kiitettävän arvosanan.
Tämä on nyt viimeinen viikko opiskelijaboksissa. Ei tule kyllä yhtään ikävä. Jääkaappikin hajosi, ja koko viikon ruoat oli pakko saada mahtumaan pieneen pakastelokeroon, se sentään on vielä viileä. Itse jääkaappi on huoneenlämpöinen. Toisaalta, onneksi hajosi vasta nyt.
Olen taas neulonut montaa työtä yhtä aikaa. Rivi yhtä, kerros toista ja vähän matkaa kolmatta. Ei kovin järkevää töiden valmistumisen kannalta. Onneksi noista ei tarvitse stressata. Valmistuvat sitten kun valmistuvat, ei ole mitään kiirettä.
Näytti siltä, että huivi valmistuisi sukkelaan, kunnes aaltoilevan reunuksen kolmannen toiston kohdalla huomasin, että kaksi silmukkaa puuttuu. Ei kun purkamaan, paitsi että tämä lanka ei ole purettaessa yhtään kivaa. Nyt huivi odottaa, että mielenkiintoni riittää purkaa lisää ja etsiä ne karkulaiset.
Miehen siskon noin 5 kuukauden ikäinen poika tarvitsee lisää kesämyssyjä. Tutin lisäksi pojalla meinaa lipsahtaa suuhun oikeastaan aivan kaikki. Omat nyrkit ja myssyn solmiamisnarut ovat usein maisteltavana. Siksi ajattelin, että olisi hyvä olla useampi myssy, niin olisi sitten aina puhdasta päähän- ja suuhunpantavaa.
Taidan siis neuloa tämän ensin ja katsoa sitten uudestaan sitä huivi-parkaa.
Näistä pienistä, virkatuista pitsipaloista olisi tarkoitus valmistaa koruja.
Haluan muistaa yhtä opettajaa, joka jaksoi aina kannustaa minua koulutöissä. Tein hänelle kortin ja rintakorun. Sinisen, se on hänen lempivärinsä.
