Jouluhömpötyksiä

En ole kova jouluhömpöttäjä- ihminen. Tontut ja muut kaupan hyllylle jo hyvissä ajoin tulviva krääsä lähinnä inhottaa, siitä jouluisasta pimpeli- pompeli- musiikista puhumattakaan.

Tämä vuosi näyttää olevan kohdallani poikkeuksellinen. Lahjoja tietysti neulon koko vuoden, juhannuksenakin saattaa löytyä puikolta jotain villaista pakettiin. 

Nyt olen kuitenkin mennyt jo niin pitkälle, että joulukortit suunnittelin ja osan valmistinkin jo kuukausi sitten. Jouluksi yritän käydä joka kaapin ja laatikon läpi siivoten, kaikki turha kiertoon. Olen jo hyvässä vauhdissa. Otin härkää sarvista ja aukaisin myös sen lipaston laatikon, joka sisältää valokuvat ja kaikki ne muistot, mitkä vieläkin tekee kipeää. Mutta nyt se on tehty ja olo on helpottunut.

Erittäin käytännöllinen oveni sai yllensä valot.

Pipoja

Inventaariota tehdessä innostuin viemään kaikki mulle ei niin sopivat pipot kirppikselle ja sain hyvän syyn neuloa uuden. Mulla ei ole ollut vuosiin juuri muita kun mustia vaatteita, mätsää tietysti silmänalusten kanssa kivasti mutta nyt tahdon jo vihdoin jotain muuta. 

En saanut yhtään hyvää kuvaa, tässä siis monta huonoa:

 

Ohje on Novitan syksy 2009- lehdestä, malli 23. En halunnut niin pitkää pipoa kun ohjeessa, joten neuloin alareunan  joustinta vain 4 cm ohjeen 8 cm:n sijaan.  Neuloin palmikkoakin aina kierroksen  enemmän ennen palmikonkiertoa, näin se on mun mielestä kivempi. Ajattelin että puran ja neulon kunnes saan sopivan pituisen, mutta  sainkin kerralla mieleisen.

Lanka on Novita Puro Luumupuu, noin 80g. (Ihana väri, miksi senkin piti jo poistua värikartasta?)

Puikot 4,5 ja 5 mm. Palmikoita on niin kiva neuloa, että pipon teki valmiiksi yhdessä hujauksessa.

Äiti tilasi samanlaisen, mutta toisesta väristä. Ja sitä väriähän ei sitten mistään meinaa enää löytyäkkään. Voi olla, että neulon  siskon joulupakettiin vielä yhden, vihreänsävyisenä.

Neuloin pipon myös K:lle.Hän vakuutti, ettei mikään lanka kutita, joten neuloin seiskaveikasta, kun sitä löytyi omasta takaa oikean värisenä, Mutta kas, se kutitti sittenkin. Olen huomannut, että seiskaveikka pehmenee pesussa, joten kehoitin pistämään pipon koneeseen. Jos se ei auta, niin ei se mitään, puretaan sitten ja neulotaan uusi. 

Kyllä on innokkaan näköinen toi malli mulla :)

Mies ei liioin oikein osannut päättää, että oliko se pipo sopiva vai sittenkin liian pitkä. Ota siitä sitten selvää.

Malli on Dropsilta, lankana siis Novitan 7 veljestä, noin 80g. ja puikot 4mm.  

Ovi

Useampikin kyläilijä on kysynyt että mitä ihmettä, mikä tuo on. Ovihan se.

Tämähän nyt ei blogistaniassa  mikään uusi juttu ole, mutta mun vieraiden mielestä  on, on sitä sen verran siinä ihmetelty.

Äiti pelasti sen Hilja- tädin talosta, joka purettiin. Se ei kuitenkaan löytänyt paikkaansa, ja äiti kysyi haluaisinko sen. Lupasin ensin, että voin palauttaa sen jos äiti keksii sille paikan, mutta saan kuulemma pitää sen. Ja hyvä niin, en olisi siitä halunnut enää luopuakkaan. Ja sen paikka on tuossa, siihen se vaan kuuluu, ainakin nyt.

Voihan olla, että siitä tulee vielä joskus sängynpääty. Pieni lintu- blogissa on tosi ihana.

Kuulumisia

Välillä tämä vuodenaika ahdistaa. Sinne meni taas kerran lämpö, vihreys ja kukkaset, valoisat yöt ja kaikki ne mahdollisuudet.

Ja sitten taas ryhdistäydyn. Keitän teetä, pyyhin pöydän, sytytän kynttilät  ja rauhoitun. Se on vain syksy. Se tulee joka vuosi yhtä varmasti kuin kesäkin.


Kesän aikana molemmat vanhus-unduni kuolivat, olen ollut siitä aika surkeana vaikka odotettavissahan se oli. Simppa tarvitsi siis uuden kaverin. Ja  nyt meillä on parvessa uusi tirppa. Sillä ei ole siipiä ollenkaan, eikä pyrstöä. Tai oikeastaan ei höyheniä juuri lainkaan päätä lukuun ottamatta. Se lienee hoidon ja seuran puuttessa nyppinyt lähes kaikki höyhenensä. Taidan olla vähän typerä kun yritän, sillä en todellakaan tiedä voiko sitä parkaa enää mikään pelastaa.  Undunaaras sai nimekseen Reppana. Täytyi itseni takia tehdä päätös, että jos lintu ei kuukauden aikana näytä merkkejä toipumisesta, niin sitten siitä täytyy  luopua. Mutta en halua miettiä sitä  vielä. Nyt yritän vaan saada sen toipumaan. Annan sille lämpölamppua, vitamiinitippaa, voimaruokaa, rakkautta ja käsittelyyn totuttelua. Muuta ei taida olla tehtävissä.

Simppa- undu on tutkaillut tulokasta uteliaana, Lillikin vastailee sen hentoon lauluun.

 Tässä Reppana ja Simppa. Aika räikeä ero, Simppa kun on vielä vähän pulskan puoloinen.

Lillistä on tullut tosi rohkea ja seurankipeä, tulee häkistään ulos joka päivä ja joko juoksee tai lentää luokseni. Kädelle ei istu, mutta esimerkiksi vatsan päälle saattaa laskeutua jos makaan paikallani. Se kurisee ja pipisee moneen malliin, tänäänkin juoksi luokseni keittiöön ja yritti nakertaa jalassani olevaa villasukkaa. Ihan pöljäksi tullut. Ja kun se ensin on ollut oikein ihana, tullut lähelle ja kuherrellut, se pureekin yhtäkkiä sormesta, ilman mitään syytä. Että sellainen lintu.

Niin ja mun läppärini alkaa hajota käsiin. Ei toimi tuuletin eikä tuuletinalustakaan jaksa sitä tarpeeksi viilentää että pysyisi päällä puolta tuntia pitempään. Harmittaa, uuteen koneeseen kun ei kerrassaan ole rahaa. Nyt koputetaan puuta, kiltti kone, älä hajoa...  

 Loppukevennyksenä Lilliä:

 Lilli unduhäkin päällä.

 Lilli kaapin päällä, ystävänsä Madonnan kanssa.

 Lilli keittiön kaapin päällä.

Ja  Lilli kirjansivun päällä.

Sitten ruokapuoli:

  Lilli syö jyviä.

 Lilli syö mattoa.

Lilli syö laukkua.

Tuo armeijan vanha kaasunaamarilaukku on onneksi osoittautunut linnunkestäväksi, matot valitettavasti ei.

Illat pimenee.

Rakastan kesää.  Nyt yritän opetella pitämään syksystäkin.

Liimasin vanhojen kahvikuppien pohjalle suuret mutterit kynttilöitä varten. Luulin ensin keksineeni jotain uutta,  mutta Kummitustalon kuvakirja- blogin Stella olikin keksinyt tämän jo aiemmin.

 Olen taas harjoitellut kuvaamista tutustumalla uuteen opiskaan. Ei tullut häävejä otoksia  tällä kertaa, on ihan liian pimeäkin jo. Pikkuinen kukallinen emalimuki  on kesän kirppislöytöjä, pitsiliina ja tietokonepöytänä toimiva vanha Singer aiempia.

Vihreetä

 

Virkatuista paloista on tulossa ilmeisesti jonkunlainen lapsen jakku. Ohjetta ei ole, mutta ajatus lähti tästä Outin ihanasta jakusta. On vaan jotenkin jämähtänyt tähän pala- vaiheeseen.

Maltoin ottaa nämä käsinvärjätyt,hartaudella hilloamani nyssykät puikolle. Ostin niitä joskus koululta aika edullisesti.

Huivini onkin jo hyvällä mallilla.  Langanpäiden päättelyä on luvassa ihan kiitettävästi.

Räsymatto

 

 Löysin kirppikseltä kahdella eurolla räsymaton, jossa on ihan mun värit. Se oli tosi, tosi likainen,en ollut varma saako sitä edes puhtaaksi enää. Otin riskin ja pesin koneessa, hyvä tuli.

Neuloin itselleni langanjämistä harmaat tossut. Huomasin vasta kuvat koneelle siirrettyäni, että toinen tossu on väärinpäin jalassa. Tarkoitushan olisi, että molemmissa napit osoittaisivat ulospäin.  Nooo, se on sellaasta kun ei oo hellaa.

  

Malli on sovellettu Lilly Secilie Brandalin ja Bente Myhrerin Neulekirjasta. Lanka lienee seiskaveikkaa, puikot 4,5mm. Niin ja napit kirpparilta myös.

Hän taitaa tuntea jo minut.

Hän tietää jo, mistä narusta kannattaa vetää.

Kuulee puhelimessa äänestäni, ettei kaikki ole hyvin. 

Vaikken sanokaan sitä, hän tietää kun voin huonosti.

Tullessaan hän toi punaisen ruusun.

Menen ihan hämilleni. Voi, ei sinun olisi tarvinnut, riittää kun tulit!

Laitan ruusun vanhaan siirappipulloon.

Nuuhkin ja silittelen kukkaa. Se on kaunis ja tuoksuu hyvältä.

"Sieltähän se hymy tuli" hän sanoo ja halaa lämpimästi.

 Ruusu on jaksanut koko viikon.

 Pikkusiskolla oli eilen syntymäpäivä.

Huomasin, että vanhoista kaava-arkeista saa oivallista lahjapaperia.

Tein kirpparilta kesällä huippulöydön, viisi täydellisen kuntoista vanhaa Arabian lautasta, sarjaa jota siskoni kerää. Vaikeaa oli odottaa syntymäpäivään asti, että pääsin antamaan ne :) Lisäksi annoin siskolle ihanan Joutomaan printin.

Sain äidiltä vähän aikaa sitten pistokkaita, jotka istutin jo ruukkuun. Ne lähtivät  kasvamaan niin hurjalla vauhdilla, että nipsaisin niistä jo uudet alut. Istutan ne edellisten kanssa samaan ruukkuun, yritän saada kasvista oikein rehevän.

Reissausta

Haaveissa oli matkustaa ystävien luo Lontooseen tai käydä tutustumassa Amsterdamiin. Pienemmän budjetin vaihtoehtona oli viettää pari päivää Ruotsissa, en ole sielläkään koskaan käynyt. Mutta totuus on, että olen työtön ja rahaton. Mutta reissuun päästiin silti ja kivaa oli.

Eka päivä kierreltiin Tampereella, illaksi jatkettiin matkaa  Hämeenlinnaan. Leirintäalueella tavattiin tälläinen kaveri: 

En ole koskaan nähnyt kettua noin läheltä, vaikka olen asunut keskellä metsää lähes koko ikäni.

Seuraavana päivänä tutustuttiin linnaan. Mahtava paikka!

 Hämeenlinnasta jatkettiin matkaa Järvenpäähän, missä kiertelimme kirpputoreilla ja yövyimme leirintäalueella.

Matka jatkui Porvooseen.

Ihana paikka! Ihastuin heti, tänne tulen varmasti matkustamaan vielä monta kertaa.

Olisin halunnut ottaa kuvia niistä kauniista, pienistä kaduista, mutten kehdannut kun olivat täynnä ihmisiä.

Pikkuputiikeissa olisin saanut kulumaan aikaa (ja rahaa) vaikka kuinka, mutta miehen hermoja säästääkseni yritin pitää mopon kurissa.
 

Kuvat sisustusliike Jokikatu 6:sta, jossa oli kaikkien kauniiden tavaroiden lisäksi todella mukava palvelu :)

 

Kiertelimme Vanhaa Porvoota ristiin rastiin, maistettiin Pienen Suklaatehtaan suklaata, ihailimme pieniä taloja ja kävimme tuomiokirkossa urkuja kuuntelemassa. 

Sain kuin sainkin siis lomamatkani, nähtävää riittää onneksi Suomen rajojen sisäpuolellakin :)