Ihan kamalaa ja kamalan ihanaa

Blogissa on ollut hiljaista. Ja tulee varmasti olemaan koko tämän kuukauden.
Sillä koulussa alkoi kauan jännittämäni osuus, opinnäytetyö.

Olen yrittänyt nauttia tästä. Olla streessaamatta liikaa. Mutta en voi sille mitään, että jännittää. Pelottaa suorastaan.

Valitsin aiheen, joka on niin mua. Yhdistän huovutusta ja kierrätysmateriaaleja, lähinnä kirpparikankaita. Saan siis huovuttaa mielin määrin, lotrata vedellä ja saippualla sydämeni kyllyydestä.

Opinnäytetyöhön kuuluu kuitenkin aina kirjallinen osuus, ja se on se mörkö. Kyllähän minä tekstiä pystyn tuottamaan, kun sille päälle satun. Mutta tieto siitä, että se teksti tarkastetaan, arvostellaan ja syynätään tarkasti, tekee kirjoittamisesta kamalaa. En vain osaa luottaa itseeni.

Kolmiportaiseksi muuttunut arvosteluasteikkokin harmittaa. Vaadin itseltäni niin paljon, ja nyt vaihtoehtoja on vain kolme; huono, keskiverto ja ihan paras. Tai niin sen koen. Jos en saa sitä ihan parasta, niin sitten työ on vain keskinkertainen.

Tähän voin tuumata vain, että toivottavasti vielä joskus opin elämään itseni kanssa. Riittämään sellaisena kuin olen. Kaikki olisi sitten niin paljon helpompaa.

*

Käsitöitä teen iltaisin, että saan ajatukset hetkeksi pois koulusta. Sukat valmistuivat jo ajat sitten, vielä kun saisin kuvattua ne. Olen virkkannut ja  neulonutkin vähän  erästä ikuisuusprojektia.

"Askartelin" tietokoneella bannerin tänne blogiin.

Innostuin yrittämään, kun löysin tämän ihanan blogin, jonne on koottu kauniita vintage- kuvia. Tarkistin vielä, että näitä kuvia on lupa käyttää.

Nämä kuvat ovat samasta blogista.

Tekisi mieli laittaa tulostin laulamaan ja piristää kotiakin uudella taululla.