Vaikka otsikko voisi antaa ymmärtää jotain muuta, niin ei syytä huoleen, ei meillä ole kiinanruusukaan nauttinut liiaksi muuta kuin vettä, rakkautta ja substraalia.
Eräänä tavallisena arki- iltana järkytin mies- parkaa suunnattomasti ensin googlettamalla hakusanalla "kiinanruusun leikkaus" ja sitten lähestymällä sakset kädessä tuota hänen tärkeää ja pitkäaikaista ystäväänsä.
Mies aneli armoa turhaan, minä vain leikkasin. Kehoitin häntä menemään hetkeksi toiseen huoneeseen, jos tämän toimenpiteen todistaminen on hänelle liikaa.
Olen kuitenkin saanut julman tekoni anteeksi, sillä nyt olemme yhdessä saaneet syynätä puskaa miettien, mitä se nyt aikoo, tuleeko sieltä lehtiä vaiko ihan oikea kukkanen.
Vanha ovi löysi paikkansa nurkasta kiinanruusun takaa, ainakin toistaiseksi.
Taustalla näkyy uusin "rautalanka- härpäkkeeni", tummasta metallilangasta rosee-kukkakehikolla väännelty kranssi.
Tätä vaan oli taas niin kiva kuvata, että tulee taas esitellyksi vähän joka kulmasta.
En ole vielä saanut mitään uutta ideaa, mitä seuraavaksi vääntelisin. Jospa selaisin vähän Pinterestiä, kun sieltä tuntuu löytyvän ihan kaikkea.