Pienenpieni tilkkupeitto

Olen pitkään mielessäni pyöritellyt, mitä kaikkea somaa voisinkaan ommella kangasvarastoni pienistä tilkuista.

Koska en ole koskaan minkäänlaista tilkkutyötä tehnyt eikä ompelu ylipäänsä ole vahvin lajini, ajattelin aloittaa jostain mahdollisimman pienestä ja helposta työstä. Kummitytöllä nukkevauva- leikit näyttivät olevan nyt kova sana, joten päätin tehdä hänen nukelleen värikkään tilkkupeiton.

Leikkelin kankaista 11 x 11 cm:n tilkkuja ja mallailin paloja yhteen. Kaikki materiaalit löytyivät varastoistani, mitään ei tarvinnut mennä ostamaan. Mukaan mahtui niin Marimekkoa. Laura Ashleytä kuin  Tildaakin, mutta suuri osa tilkuista on kirppareilta löytämistäni retrokankaista.

Peiton takaosan muumi-kangas on peräisin kummitytön vauva- aikaisesta tyynyliinasta. Tyynyliina oli liian pieni nykyiseen tyynyyn, joten se annettiin minulle uusiokäyttöön.

Ratkomalla tyynyliinan sain siis palauttaa sen uudessa muodossa takaisin tytön käyttöön. Myös kankaiden väliin pehmusteeksi ompelemani fleece on uusiokäytettyä.

Tämähän oli tosi kivaa hommaa!  Kangaspalojakin jäi vielä läjäpäin, niistä saisi helposti vaikka  vielä vähän isommankin tilkkupeitteen ;)

Kesä toukokuussa

Täällä kevät tuntuu kääntyneen kesäksi oikein rytinällä.

On ollut niin lämmin, että haimme jo alkuviikosta tuulettimen varastosta ja se onkin saanut hurista joka ilta siitä lähtien. Vaikea uskoa, että on vasta toukokuu.

Eilen kuumasta kelistä huolimatta tyhjäsin ja siivosin parvekkeen.

Oli kova homma, mutta tuli hyvä mieli kun sain sen viimein tehdyksi.

Parvekkeen siivouksen ja uudelleenjärjestelyn jälkeen sain viimein viedä kukkaseni ulos.

 Nyt keittiökin näyttää taas keittiöltä eikä taimitarhalta :)

Alkoi se olla jo vähän rasittavaa, kun joka kerta kun oli asiaa pakastimelle, piti ensin nostella neljä kukkaruukkua pois kannen päältä, ne kun eivät enää yksinkertaisesti mahtuneet ikkunalaudalle.

Muutaman kauniisti kukkivan mårbackan jätin vielä ikkunalaudalle silmäniloksi.

Parveke kaipaa vielä pientä laittoa ja fiksausta sieltä ja täältä, kuvailen siellä lisää kunhan saan homman valmiiksi.(Niin ja keksittyäni keinon miten saan kuvattua siellä ilman ylivalottumista.)

 

Useampana kesänä olen haaveillut runkoruususta, mutten ole malttanut sellaista kuitenkaan ostaa, kun ovat olleet aina melko arvokkaita enkä ole ollut lainkaan vakuuttunut siitä saisinko sen menestymään. 

 Nyt kävi tuuri kun löysin Honkkarista ale- hinnalla tämän vähän vinon rimpulan yksilön. Se on kaikessa toispuoleisuudessaan jotenkin mun silmään niin kerrassaan ihana ♥ Niin lujaa toivon, että saan pidettyä sen hengissä.

Ruusu odottelee vielä uudelleenistutusta rumassa muovipurkissaan, jonka jemmasin ruskeaan paperipussiin.

Monenlaisia pieniä käsitöitäkin on valmistunut, vieläkun vain malttaisi istua alas ja päättelisi ne.

 

Kummipojalle neulomani Milo- liivin mallin totesin niin sieväksi ja mukavaksi neulottavaksi, että neuloin samanlaisen myös kummitytölleni. 

 Lanka on sama, niin ikään mukavaksi neulottavaksi havaittu Garnstudio Dropsin Karisma.

Tähän 4- vuotiaan kokoon lankaa kului hilkkusen vaille 150 g.

Puikot 4mm, lukuun ottamatta alaosan ainaoikein- osuutta, jonka neuloin (kolmesti sen purettuani) 3,5 mm puikoilla.

Ja kun sekä malli että lanka oli jo ennalta hyväksi havaitut, niin eihän tämän neulominen voinut muuta ollakkaan kuin silkkaa nautintoa :)

Muutama murheenkryyni

Vehreys on vallannut keittiön. Pelargonit kukkivat kilpaa keskenään.
Tuskin maltan odottaa, että saan viedä ne parvekkeelle. Kauniitahan ne ovat keittiössäkin, mutta ikkunalauta on täynnä ja liika on liikaa.

Mutta se parveke....

Voi yök!
Ikkunat pestyäni tulin siihen tulokseen, että kyllä tämä on pestävä ihan koko luukku.
Vähän ankealta tuo näyttää muutenkin.

Äidin kätköistä löytyi kartiollinen näppituntumalta hamppua muistuttavaa kudetta. Virkkailin siitä tekemisen puutteessa  maton, mutta kude loppui kesken ja matto jäi pieneksi. Matto päätyi parvekkeelle ja Elsa on oikein mieltynyt siihen.

(Asteri- maton ohje löytyy Kauhavan Kangas-Aitan sivuilta, klik.)

Tästä pääsemmekin asinsiltaa murheenkryyni numero kakkoseen.

Tälläinen rötkäle on odotellut keskeneräisenä valmistumistaan jo kyllin pitkään.

Tämä olisi ollut ihan muutamaa kerrosta vaille valmis, kun kude loppui kesken. (Kuvan huomasin ottaa vasta kun olin jo purkanut muutaman kerroksen pois.) 

Tämän jättiläisen säilytteleminen keskeneräisenä alkoi ottaa pannuun ja kaiken muun hyvän lisäksi mattoa mittaillessani totesin sen aivan liian suureksi sille aiotulle paikkalle. Kahteen vuoteen en ollut toimeentunut tuota kudetta hankimaan lisää, kudeosoksille kun olisi  pitänyt rehata matontekele mukaan, että osuisi väri kohdalleen.

Siispä nyt piisas, pistän purkaen koko maton ja virkkaan uuden.

Jostain syystä en yleensä jotenkin osaa tehdä mitään valmiin mallin mukaan, aina täytyy saada säätää jotain ihan omaa. Parvekkeen mattoa jo hetken katseltuani totesin tuon Kauhavan Kangas-Aitan Asteri- mallin miellyvän silmää. Ja jottei tätä mattoa tarvitsisi enää kolmanteen kertaan virkata, niin ehkä nyt on ihan viisasta pelata varmanpäälle ja virkata vaan ohjeesta.

Uutta yritystä kehiin :)