sunnuntai 2. toukokuuta 2010

*link link*

Enpäs osannutkaan tehdä tuosta kuvasta linkkiä. Höh. Olen muistaakseni joskus osannut, mutta nyt ei  onnistunutkaan.  Kummaa.

Mutta Kummitustalon kuulumisia-blogin Mahtavaan maatuska-arvontaan pääset tästä. 
Ihana blogi, aivan uusi tuttavuus mulle. Klik, klik!

perjantai 30. huhtikuuta 2010

Rakkaani Rapatassu

Saksiin sekä minun että Miehen kulahtaneet trikoopaidat räteiksi. Sillä ne ovat nyt todella tarpeen.


Joku kävi kupilla.

Taidan tietää, kuka.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Viikonloppuna pääsin irrottautumaan opinnäyttetyöstä, ainakin melkein. Olin ollut tuotteliaampi kuin kuvittelinkaan ja tarvitsin nopeasti lisää vanhoja kankaita. Kirpparikierrokselle siis!


Kankaita löytyi, toinen toistaan ihanampia ja vaikka kuinka paljon. Myös mumman kaapeista sain aarteita.
Hassua, kun toisinaan palaan  kierrokselta tyhjin käsin, ja sitten on näitä löytöpäiviä. Voin kertoa löydöistäni lisää joskus myöhemmin.

Oikeastaan mun piti karsia tavaroitani kovalla kädellä. Hups.

Yhdeltä kirpparilta sain mukaani pussillisen kukkapurkkeja. Sovimme, että tuon ne takaisin kasvien kera.


Anopinhammas oli taas innostunut poikimaan. Jätän itselleni yhden ja loput vien. Onneksi pääsen eroon, ikkunalauta on jo aika täynnä. Istutin samalla kaupan ruukkusalaatintyngän. Haluan kokeilla onnistuisinko kasvattamaan sitä kukkapurkissa.


Kössi mökötti, kun kielsin sitä syömästä multaa ja taimia. Voi parkaa, aina kaikki kiva kielletään.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Ihan kamalaa ja kamalan ihanaa

Blogissa on ollut hiljaista. Ja tulee varmasti olemaan koko tämän kuukauden.
Sillä koulussa alkoi kauan jännittämäni osuus, opinnäytetyö.

Olen yrittänyt nauttia tästä. Olla streessaamatta liikaa. Mutta en voi sille mitään, että jännittää. Pelottaa suorastaan.

Valitsin aiheen, joka on niin mua. Yhdistän huovutusta ja kierrätysmateriaaleja, lähinnä kirpparikankaita. Saan siis huovuttaa mielin määrin, lotrata vedellä ja saippualla sydämeni kyllyydestä.

Opinnäytetyöhön kuuluu kuitenkin aina kirjallinen osuus, ja se on se mörkö. Kyllähän minä tekstiä pystyn tuottamaan, kun sille päälle satun. Mutta tieto siitä, että se teksti tarkastetaan, arvostellaan ja syynätään tarkasti, tekee kirjoittamisesta kamalaa. En vain osaa luottaa itseeni.

Kolmiportaiseksi muuttunut arvosteluasteikkokin harmittaa. Vaadin itseltäni niin paljon, ja nyt vaihtoehtoja on vain kolme; huono, keskiverto ja ihan paras. Tai niin sen koen. Jos en saa sitä ihan parasta, niin sitten työ on vain keskinkertainen.

Tähän voin tuumata vain, että toivottavasti vielä joskus opin elämään itseni kanssa. Riittämään sellaisena kuin olen. Kaikki olisi sitten niin paljon helpompaa.

*

Käsitöitä teen iltaisin, että saan ajatukset hetkeksi pois koulusta. Sukat valmistuivat jo ajat sitten, vielä kun saisin kuvattua ne. Olen virkkannut ja  neulonutkin vähän  erästä ikuisuusprojektia.



"Askartelin" tietokoneella bannerin tänne blogiin.
Innostuin yrittämään, kun löysin tämän ihanan blogin, jonne on koottu kauniita vintage- kuvia. Tarkistin vielä, että näitä kuvia on lupa käyttää.



Nämä kuvat ovat samasta blogista.

Tekisi mieli laittaa tulostin laulamaan ja piristää kotiakin uudella taululla.

tiistai 6. huhtikuuta 2010

Järkeä vai ei?

27.3. meilläkin sammutettiin valot earth hourin ajaksi.



"Energiasta ja sähköstä lähes kaikkitietävä"-isäni  kertoi, miten järjetöntä  todellisuudessa on, että kaikki sammuttavat valot  samaan aikaan. Aiheuttaa kuulemma enemmän haittaa kun hyötyä.  Olisipa jättänyt jakamatta tämän tiedonjyvän. Ilonpilaaja.


Virkkasin pieniä pylpyröitä. Suunnittelin näistä jo vaikka mitä, mutta siinä ne aina vain ovat, päättelemättä.



Nyt on ehkä järjettömin ajankohta villasukkien neulomiseen, mutta minkäs teet. Kun tekee mieli neuloa just niitä sukkia.

torstai 1. huhtikuuta 2010

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Ryppyjä rakkaudessa pyöröpuikkoihin.

Sain ristiäislahja-peiton valmiiksi. Oikeasti sain sen neulottua jo alkuviikolla, mutta joku laiskuri pesi sen vasta eilen.




Helppoa ja nopeaa, jos tykkää paksusta langasta. Ja minähän en tykkää, mutta kyllä se noin pienessä työssä menee.

Ohje Novitan syksy 2007- lehdestä. Alle kolme kerää Mamboa ja 8mm:n pyöröt. Koko  noin 62 x 62 cm. Että kun on pieni!

Ennen peittoa neuloin kokeiluja 2,5 mm:n puikoilla. Kasit tuntui ensin niin pökkelöiltä, ettei tiennyt kuinka päin niitä pitäisi. Novitan pyöröistä irtosi päät kaapelista, eikä pysynyt enää edes liimalla. Kirpparilta ostetut kokomuoviset pyöröt taas veti kipparalle ihan koko ajan.  Vali, vali.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Aarteita Tallinnasta



Maatuska- avaimenperää täytyy vähän tuunata. Ainakin lisätä tippa liimaa, jollei mummeli tahdokkin ryhtyä koruksi.


Vironvillaa, nam! Mutta vain yksi vyyhti. Koska Mies oli mukana :D
Samanlaiset helmet ostin myös punaisena.

Suurin aarre:

Siiri Reimann ja Aime Edasi: The Haapsalu Shawl

Aivan mieletömän hieno kirja pitsineuleista. Paljon upeita malleja, kaunis kuvitus ja historiaa.


Suurin osa malleista näyttää aika haastavilta. Mutta onhan tässä montakymmentä vuotta aikaa opetella.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Takaisin kotiin.

Saavuimme kotiin viimeyönä yhden aikoihin. Kössin riemusta ei meinannut tulla loppua! Voi sitä hännän heiluntaa ja pauketta, joka syntyy kun vahva häntä osuu seiniin. Kössi oli ollut kuulemma oikein mukava koira, syönytkin ihan hyvin.


Tallinna oli yhtä hätkähdyttävä kuin ennenkin. Ensin on rosoisia, osittain sammaleiden peittämiä kivimuureja, valtavia kirkkoja ja koristeltuja, pastellivärisiä taloja vieri vieressä. Ja sitten - mäkkärin valomainos. Kuin kaksi tyystin eri maailmaa olisi sekoittunut keskenään.

Kameraa en voinut ottaa mukaan, se olisi vienyt aivan liikaa tilaa repussa. Puhelimen kameran kuvanlaatu yllättikin positiivisesti. Vaikka jäähän ne hyvät muistot mieleen ihan ilman kameraakin.



lauantai 20. maaliskuuta 2010

Viikonloppu-reissu.

Huomenna aamupäivällä auto kohti Helsinkiä. Illalla laivaan ja sunnuntai- aamuna Tallinnaan. Päivällä kierrellään ja  lllalla takaisin Suomeen. Tullaan takaisin kotiin joskus yöllä.

Reppu on pakattuna, huomisen vaatteet odottavat valmiina tuolinkarmilla. Luulen, että mun pitäisi nyt olla iloinen. Odottaa innolla huomista. Mutta yksi asia painaa.

Mieskin istui saunan jälkeen portailla ja jutteli Kössille hiljaa. Kertoi, että kyllä me tullaan takaisin. Ettei sen tarvitsisi murehtia.


Kössille on varattu paikka koirahoitolasta vuorokaudeksi. Sen jälkeen vanhempani hakevat sen heille illaksi, niin saadan hakea Kössi sieltä sitten yöllä kotiin.

Kyllä ne osaavat työnsä siellä hoitolassa. Varmasti osaavat, onhan heillä kokemusta. Siellä on varmasti koira-kavereitakin. Silti se painaa mieltä. Jättää rakas ihan vieraaseen paikkaan.