Tyttö tuli

 Ihana ja täydellinen tyttövauva syntyi vihdoin pitkän odotuksen jälkeen 20. 12.

Olen antanut itselleni luvan keskittyä nyt ihan kokonaan vain tähän pieneen ihmeeseen, blogi ja muut asiat voivat odottaa. Tutustumme toisiimme ihan kaikessa rauhassa.

 

Pienesti joulua

Ajatukset ovat sattuneesta syystä suuntautuneet juuri nyt aivan muualle kuin jouluvalmisteluihin, mutta koska odottavan aika tuntuu nyt olevan todella pitkä, niin edes vähäsen jotain jouluisaa laitoin kotiin mielen piristykseksi.

Tämä joulu tulee olemaan  kaikin tavoin hyvin erilainen kuin  ennen. Se suurin muutos antaa edelleen odotuttaa itseään, mutta on tässä ollut muutakin.

 Koiramme Elsa on ontunut ajoittain toista jalkaansa ja ensimmäisellä eläinlääkärireissulla selvisi vain, että jotain häikkää röntgenkuvissa on, pahimmassa tapauksessa luusyöpä. Tätä pahinta vaihtoehtoa en oikeastaan pystynyt edes ajattelemaan, jotenkin suljin sen vain pois mielestäni kunnes saisimme jotain varmempaa tietoa.

Täytyi varata aika ortopediaan erikoistuneelle eläinlääkärille 160 kilometrin päähän. Aika saatiin samalle päivälle, kun vauvalla oli laskettu aika.

Eläinlääkärireissu kannatti ja diagnoosi selvisi. Elsan jalka täytyy operoida, mutta pääasia on, että se saadaan kuntoon ja hengenvaaraa ei ole. 

Kyllä tälläiset kokemukset pistää kummasti asiat

asiat oikeisiin mittasuhteisiin.  Se, että joulukortit jäi tänä vuonna kokonaan lähettämättä ei haittaa enää ollenkaan. 
Me saadaan pitää tuo rakas ystävä ja se on tärkeintä. 

Mutta asiasta rasiaan.

Ostin Marimekon alesta soiron mustavalkoista Kuusikossa- kangasta tyynynpäällistä varten muistaakseni jo hyvissä ajoin ennen viime joulua.

Kivojen kankaiden kanssa mulla tapaa vain kasvaa suorituspaineet liian korkeiksi: Kangas on muka niin hienoa, ettei sitä millään uskalla mennä leikkaamaan, jos meneekin pilalle.  Mutta eihän niistä kankaista mitään iloa kaapissa jemmattuna ole, jos niistä ei uskalla mitään ikinä tehdä. Uskaltauduin vihdoin saksimaan kankaan ja ihan hyvähän siitä tuli. Pelasin varmanpäälle ja harsin vetoketjun kiinni ennen ompelemista ja hommahan sujui paljon helpommin tällä tavalla.

39+6

Nyt ollaan jännän äärellä: Vauvan laskettu aika on huomenna. 

Se on  toki vain yksi päivä muiden joukossa ja synnytyksen käynnistymisen kannalta ihan yhtä todennäköinen kuin mikä tahansa muukin päivä tässä lähiakoina. Mutta nyt alkaa vihdoin olla itsellä sellainen olo, että valmiina ollaan.

Laitoskassi odottaa  pakattuna, vauvan vaatteet pestyinä ja pinnasänky pedattuna.

Sainpa valmiiksi vielä yhden villatakinkin ja hyvä niin, sillä neuloin sen sillä ajatuksella, että voin pukea pienen siihen jo laitokselta kotiin lähtiessä.

Tämän neulomuksen kanssa vastusti alusta alkaen. Ihastuin takin malliin nähtyäni sen Klompelompe- kirjassa ja tilasin kerrankin juuri ohjeen mukaiset langat takkia varten. Vasta lankojen tultua koetilkkua neuloessani tajusin, että nyt ei ihan täsmää. Ohjeessa takin lanka väitetään olevan dk- vahvuinen Dropsin Merino extra fine. Setin housuissa, myssyssä ja lapasissa puolestaan lankana on huomattavasti ohuempi Dropsin Baby Merino. Takin ohjeeseen oli siis lipsahtanut virhe ja tilaamani lanka oli aivan liian paksua.

Uudestaan en lähtenyt lankoja netistä tilaamaan, vaan ostin takkilangat lähimmästä lankakaupasta.

Mallitilkun perusteella tiheys täsmäsi. Suurempana pintana neulos kuitenkin vetäytyi voimakkaasti ja takista tuli melko kapea. Luulin asian korjaantuvan pingotuksessa, mutta neulos vaikuttaa itsepintaisesti vetäytyvän takaisin pingotuksesta  huolimatta. 

Onneksi neulos on niin joustavaa, että kyllä tämä varmasti pikkuiselle päälle mahtuu, vaikka nyt näyttääkin niin kovin kaposelta.

Ohje oli siis Klompelompe- kirjasta Go' klompen- takki, koossa 0-3 kk. Lankana Teeteen Helmi, joka osoittautui erittäin riittoistaksi, sillä kahdesta kerästä jäi reilusti lankaa yli.

Suuria uutisia

 Täällä on kaikessa hiljaisuudessa valmistauduttu suureen elämänmuutokseen: Meille tulee vauva ♡

 Jäin äitiyslomalle opinnoista viikko sitten ja kovalla tohinalla nyt laitan kaikkea valmiiksi vauvaa varten. Laskettuun aikaan on enää reilu kaksi viikkoa.

Vaippakakku on lahja läheisiltä, jotka  onnistuivat yllättämään järjestämällä ikimuistoiset vauvakutsut. En malttaisi  millään avata sitä :) Kakun nauha paljastaneekin, että tulokas vaikuttaisi olevan tyttö.

 Lämmikettä talvivauvalle olen neulonut läpi odotusajan. 

Pikkuruisen kypärämyssyn ajattelin pakata mukaan sairaalakassiin. Koko on 56 cm,  toivottavasti se on vastasyntyneelle sopiva.  Ohje on Novitan Ipana- lehdestä malli 36. Lankana Novitan Wool ja puikot 3mm. 

Tälläiset samanlaiset sukat neuloinkin aiemmin siskon pojalle. Kolmosen puikoilla Novitan Nallesta, kuten ne aiemmatkin. 

Nähtyäni Ravelryssä suloisen pitsinutun, se oli ihan pakko toteuttaa, vaikka lyhythihaisena se ei ehkä kaikista käytännöllisin talvivauvalle olekaan. 

Malli on nimeltään Ode to Doris, vastasyntyneen koko on ladattavissa Ravelrystä maksutta.

Ohje oli selkeä ja malli muutoinkin niin mukava neulottava, että saatan vielä ostaa ohjeen isommassa koossa. 

Unelmanpehmeä merinovillalanka on Teeteen Primanovaa, menekki alle 75 g. ja puikot nelosen.

Pesua ja pientä viimeistelyä odottelee valmiina vielä ainakin yhdet junasukat, tossut ja lakki.

Sitten olisi yksi tälläinen kovan onnen neuletakki, joka toivottavasti valmistuu vielä ennen vauvan syntymää.

Pienet neulomukset

Yleensä mun tulee kesäisin tehtyä käsitöitä tavallista enemmän, mutta viime kesä oli poikkeus.

Se vilahti ohi töiden lomassa, ja oikeastaan arkeen ja kouluun palaaminen tuntuu ihmeen kevyeltä vuorotöiden jälkeen. Säännölliset koulupäivät ja vapaat viikonloput, ai että! :)

Siskon pian syntyvälle vauvalle neuloin takin lisäksi muutakin pientä lämmikettä.

Ryppyvartisten sukkien ohje on Yhteishyvän sivuilta.

Lankana Novitan Nalle, puikot 3mm.

Niiden kaveriksi neuloin peukalottomat lapaset sukkien ohjetta soveltaen.

 

Ryppyvartiset sukat ovat kooltaan melko suuret, joten  neuloin myös pienemmät junasukat sekä Sweet baby cap- myssyn, johon löytyy suomennettu ohje täältä. 

Lankana näissä ihanan pehmeä Sandnes Lanett Babyull, puikot sukissa 2,5, myssyssä 2,5 ja 3 mm.

Vauvan hupullinen neuletakki

Tammikuussa siskon vauvalle aloittamani neuletakki on odotellut 

pesua ja höyrytystä vaille valmiina useamman kuukauden. 

Takkiin oli tarkoitus tulla tamppikiinnitys. Neuloin ja ompelin tampit paikoilleen, purkasin ja toistin saman uudelleen. En ollut tyytyväinen,sillä  neule osoittautui aivan liian joustavaksi pysyäkseen ryhdikkäästi kiinni tampein. Käytössä se olisi lerputtanut ihan kuinka sattuu, joten täytyi kehitellä joku muu kiinnitystapa tamppien tilalle. 

Virkkasin takin ympäri kerroksen kiinteitä silmukoita ja samalla virkkasin etukappaleen toiseen reunaan ketjusilmukoin lenkit napinläviksi. Harkitsin ompelevani ainaoikein- reunuksen toisellekin puolelle napit ilman napinläpiä, kaksirivinapitus- tyyliin, mutta lopulta tykästyin tähän epäsymmetriseen napitukseen.

Takin ohje on Novitan syksy 2010- lehdestä, koko toiseksi pienin, 68- 74cm. Jälkiviisaana todettakoon, että olisi pitänyt sittenkin tehdä se kaikista pienin koko.

Puikot 3 ja 3,5 ja lanka Novitan Nallea, kulutus noin 215 g. Nallen karkeus mietitytti, mutta sitä sattui lankalaatikosta sopivasti löytymään ja aloittamaan piti päästä heti paikalla, kuinkas muutenkaan.  Valmiin neuleen pesin ja liotin huuhteluaineessa, jolloin lanka pehmeni huomattavasti.

Yritän tässä keksiä tikusta asiaa, kun on niin kovin hiljaista ollut.

Kiirettä on pitänyt koulujuttujen parissa ja juuri muuta ei sitten ole tapahtunutkaan. Ei ole jaksanut eikä ehtinyt, kaikki junnaa paikallaan.

Paitsi hei, saatiin me verhotangot ja verhot ikkunoihin vihdoin. Ihan ei täyttä vuottakaan olla tässä vielä asuttu :D

Nurmilintuni mun ♥

 Viitisen kuukautta sitten aloitin Heidi Alanderin Nurmilinnun. Sekä lanka, että ohje oli silkkaa ihanuutta ja huivi valmistui aluksi varsin sukkelaan. Jossain vaiheessa iski outo tarve säästellä tätä työtä, ja neuloin sitä pikkuhiljaa muiden töiden välissä.

 

Neulottuani ohjeen mukaiset 3 ainaoikein- osuutta ja 3 pitsineuleraitaa, en ollut vielä tyytyväinen huivin kokoon ja  päätin jatkaa sitä reilusti suuremmaksi kuin ohjeessa. 
Lankaa olin varannut vain ohjeen kokoon ja  isompaan se ei riittänyt. Olin tilannut sen brittiläisestä nettikaupasta, kun suomen nettikaupoista ei sillä hetkellä tätä väriä näkynyt olevan. Uusi tilaus britteihin siis. 

Uusi vyyhti oli eri värierää, ja tottahan minä sen tiesin, että käsinvärjätyissä langoissa ero voi olla suuri. Mutta että näin suuri! Eipä se toisaalta harmittanut, purin hieman ja aloitin uuden vyyhdin pitsiraidasta,neuloin yhteensä kaksi ainaoikein- osuutta ja kaksi pitsineuleraitaa enemmän kuin ohjeessa. Sopivan kokoinen tuli ja tykkään tästä kaksivärisestä lopputuloksesta kovasti.

Puikkoset oli 4mm ja lanka Malabrigo Yarnin Sockia, väri 128, Fresco y seco.  Lankaa kului huiviin noin 165 g.

Käpälämäen kevät

Tilamme on saanut nyt virallisesti nimekseen Käpälämäki.

Monenlaisia nimiä pyöriteltiin. Miehen sukunimen mukaan nimeäminen ei tullut kyseeseen sen yleisyyden vuoksi. Mies ehdotti p*skakönkäänkurua Kummelin mukaan, minä ehdotin takapajulaa.

Luulin keksineeni jotain omaa, kun ehdotin tätä nimeä, johon sitten päädyimme. Todellisuudessa nimi taitaa olla sangen yleinen.
 

Pajunoksista puuttui vielä kissat, mutta höyheniä oksiin löytyi ihan omasta takaa, kiitos team Äly & Väläys, alias Kaarle ja Simeoni. 

Omat ja sukulaistenkin jämälangat

Ajatuksissa on ollut pitkään oikein värikkään vauvanpeiton virkkaaminen jämälangoista.

Omat jämälankavarastoni olivat vuosienkin hilloamisen jälkeen edelleen liian rajalliset peittoa ajatellen.

Ahkeran neuloja- mummani jäämistöstä sain hänen jämälankansa ja kuultuaan keräilystäni myös serkkuni lahjoitti  pussillisen värikkäitä keränperiä.

Toinen mummani on todellinen lankahamsteri, hänen loputtomista kätköistään olen saanut valita kerätolkulla eri värisiä lankoja.

Peittolangat alkaa olla vihdoin kasassa. Käytän peittoon Novitan Nallea, Woolia ja muita mahdollisimman samanvahvuisia ja - oloisia, konepestäviä villa- tai villasekoitelankoja.

 

Kolme iltaa olen palasia virkannut, kasassa on jo iso nippu värikkäitä ympyröitä.

Virkkaan ympyrät lopuksi ulommaisella kierroksella yhteen. 

Kokeilin useita erilaisia hienoja, uusia yhdistämistekniikoita, mutta päädyin silti tähän tavalliseen.

Muutaman palan yhdistin jo testimielessä.

 

Peiton päättelyssä on sitten ihan oma hommansa.

Nytkin odottelee monta talven aikana valmistunutta neulomusta päättelyä ja höyryttämistä. 

Että osaakin olla vastenmielistä hommaa.