Pikkujoulut

 Järjestin parille ystävälleni pikkujoulut meillä.

Minä, joka yleensä en minkään valtakunnan kutsuja pidä.

Olen vain niin kova jännittämään sellaisia.

Nyt ei tarvinnut jännittää, paikalla oli vain  hyvin tuttuja ja rakkaita ihmisiä.

Syötiin hyvin, juteltiin, naurettiin ja askarreltiin.

Kattausta koitin kuvata, vaikka tätä astioiden asettelua ei kyllä oikeastaan kattaukseksi voi kutsua. Pieneen keittiöön kun mahtuu luonnollisesti vain aika pieni pöytä, eikä me arkena yhtään isompaa tarvitakaan. Joten kipot asetellaan pöytään niin kuin sattuvat sopimaan :)

Taidan tehdä ystävien kesken vietetyistä pikkujouluista itselleni uuden perinteen.

Joululahjasukat

Viime jouluksi neuloin sukkia useamman parin, mutta tänä vuonna ainakin näillä näkymin pukinkonttiin päätyy vain nämä yhdet. Äidille, tietysti. Isälle on puikolla tossut ja itseasiassa vielä sukatkin, mutten ole varma tykkäsinkö niistä sukista vai meneeko purkuun. Niiden raiat toivat mieleen pappakalsarit.

Lanka on 7 veljestä, puikot 4mm.

Ohje on Novita- lehden numerosta 4/10, sovelsin vähän ja tein pitsineuleraitojen väliin yhden välikierroksen vähemmän kuin ohjeessa.

Ja vaikka sitä kuinka teippiharjaisi nämä neulomukset ennen niiden kuvaamista, niin viimeistään kuvia koneella selatessa sieltä bongaa aina sen pakolliset 15 koirankarvaa. 

Syy ilmenee kuvasta.

Jotenkin se on aina niin kiinnostavaa, mitä mä sitten ikinä teenkään. Missä Maija, siellä Elsa. Oma perävaununi.

Operaatio joulukortitkin on saatu onnistuneesti päätökseen ja kortit postiin.

Olen askarrellut itse kortit niin kauan kun muistan niitä lähettäneeni, mutta nyt halusin kokeilla jotain uutta ja teetin kortit valokuvasta. Voisin näyttää näitä kortteja sitten vähän lähempänä joulua :)

Hyvää alkavaa viikkoa ♥

Joulutunnelmaa metsästämässä

Tänne ei ole toiveistani huolimatta satanut vieläkään pysyvää lumihuntua.

Siihen en voi vaikuttaa, mutta täytyy yrittää keskittyä niihin asioihin, joihin voin.

Hakea sitä joulufiilistä muilla keinoin.

Uusia joulukoristehankintoja en ole juurikaan tehnyt. Ei tee vaan mieli mitään tavaraa, ei nappaa.

Mutta enkelikelloa olin etsinyt ja pienen ja söpön löysin. Ei vaan meinannut aluksi pyöriä, mokoma. Pistin tuikun pikkuiseen, vanhaan hiekkahentusen vuokaan ja johan alkoi pyöriä.

Kauniin adventtikynttelikön löysin jo kesällä, muutamalla eurolla kirpparilta.

Mutta yksi pieni vika siinä osoittautui olevan, kaikki kynttilät kun eivät välttämättä seiso siinä täysin suorassa. En halunnut riskeetata ja sotkea steariinilla tuota pellavaliinaani, joten pistin suojaksi kakkupaperin. Täytyy ennen toista adventtia koittaa muistaa hankkia kynttelikön alle vielä pikkuisen tuota  tämänhetkistä isompi paperi. 

Tuo itse liinakin on kirpparilöytö, vanha pellavainen astiapyyhe.

Ensimmäisen adventtina yllätin itseni jynssäämästä kylppäriä hammasharjalla.

Muuten olen ollut ihan ihmisiksi.

Ja tänään leivoin joulun ensimmäisen pellillisen torttuja. 

Eiköhän se fiiliskin tästä ala taas löytymään :)

Hauska jämälankavillasukkajoulukalenteri houkuttelisi kovasti neulomaan. En ole koskaan sukkia tuolla tekniikalla tehnyt. Mutta vielä on muutama joululahja kesken puikoilla, hoitelen ne ensin ja katsotaan sitten. Ja voihan ne jämälankasukat ottaa vaikka joululoman projektiksi :)

Joko jouluttaa?

Eletään marraskuun viimeistä viikkoa. 

Sitten alkaa joulukuu. Siis JOULUkuu.

Näin lähinnä itselleni tiedoksi.

Olen pahoillani, sillä nyt toistan itseäni. Näin se menee, joka vuosi:

Kauppoihin tulee ensimmäiset jouluiset lehdet, ostan yhden.Nautiskelen siitä.

Askartelen.

 Joulukortit ovat ajoissa valmiina. Tänä vuonna tein poikkeuksen, teetin valokuvasta.

Ihan kiva fiilis, suunnittelen ja valmistelen rauhassa.

Sitten se alkaa vyöryä päälle. JOULU, JOULU, JOULU! OSTA, OSTA, OSTA!! PIMPELI- POMPELI!!!

Hyi kamala. Sälää, tingel-tangelia, bling- bligiä. Eikä se vielä riitä, että se valloittaa kaupat. Se tunkee kotiinkin, mainoksina telkkarista ja kasoittain postiluukusta.

Olen jo ihan sitä mieltä, että aivan kauheaa koko homma. Haluaisin muuttaa korpimökkiin. Sama kuvio toistuu, ihan joka vuosi.

Kunnes rauhoitun. Palaan takaisin raiteilleni.

Silitän kivan pellavaliinan puhtaaksi pestyyn pöytään.

Aloitan siis puhtaalta pöydältä, kirjaimellisesti.

Siihen on kiva sitten laittaa kukkia ja kynttilöitä.

Ne kuuluvat minun jouluuni.

Pikkuisen joulukahvia tavallisen kahvin sekaan.

Valkoinen tähti pääsee taas ikkunaan. Ihanaa valoa pimeän keskelle. 

Pientä ja pehmeää

Halusin muistaa kaverini pian syntyvää poikavauvaa lämmöllä ja pehmeydellä.

Tästä Novitan ohjeella neulotusta kypärämyssystä on muodostunut minulle jo perinne. Neulon sellaisen aina, kun joku läheiseni saa lapsen.

Lankana Novita Wool sävy, löysin yhden kerän tätä kaunista väriä kirppikseltä. Puikot 3,5 mm.

 

Ja koska Sävyä jäi vielä vähän, neuloin vielä töppöset. Woolin lisäksi käytin Dropsin Alpacaa.Puikot olivat 4,5 mm.

Töppösten ohje löytyy Suuri Käsityö- lehden sivuilta.

Ensimmäisistä töppösistä tuli tiukalla käsialallani hyvin pienet, mahtuvat luultavasti juuri ja juuri vastasyntyneelle. Siin neuloin toisetkin, ohjeen suuremmalla koolla kaksinkertaisesta Dropsin Alpacasta.

Lahjaneuleiden mukana on kiva antaa myös hoito- ohjeet, niin ei tarvitse arvuutella saako pestä koneessa vai ei. 

Pesuohjeet kirjoitin tagiin, jonka koristelin kuvioteillä ja viimeistelin kiinnittämällä sen lakkiin nauhalla ja hakaneulalla.

Yhtenä iltana

Mistähän se johtuu, että parhaat ideat pälkähtävät päähän aina myöhään illalla?

Juuri niin kävi taas eilenkin.

 

Makkarissa, sängyn päällä roikkui pitkään tämä suuresta, vanhasta kehyksestä jo vuosia sitten tuunaamani taulu. Valkoiseksi maalamani levyn päälle olin kiinnittänyt valkoista pitsikangasta ja levy ruuvattu kehykseen kiinni.Kuvat hehyksissä vaihtuivat aina fiiliksen mukaan.

Taulu ei kuitenkaan tässä asunnossa koskaan oikein löytänyt paikkaansa. Se roikkui pitkään vähän niinkuin tyhjän päällä sängyn yläpuolella. Ei vaan toiminut sitten yhtään. Siispä se saikin lopulta lähteä, väsäsin  taulun paikalle kollaasin ja taulu jäi odottamaan uutta paikkaansa makkarin nurkkaan.

Ja eilisiltana keksin.

Heti paikalla menin kaivelemaan kaappejani ja onnekseni sieltä löytyi sopiva palanen kananverkkoa. (Nii-in, kaikkea mä siellä säilönkin...)

Ilmeisesti puhkuin niin intoa tämän ideani kanssa, että isäntä heltyi ja suostui heti ruuvaushommiin. Raskaasti huokaillen, mutta suoostui kuitenkin.

Levy irti kehyksestä, kanaverkosta pala väliin ja levy takaisin kiinni. Sitten vielä uusi ripustuskoukku ja taulu uudelle paikalleen seinälle. Kello näytti 22:10.

Mutta tämä ei ollut vielä tässä. Tarvittiin vähän lisäosia.

Vääntelin pihdeillä alumiinilangasta pieniä S- koukkuja.

Nyt alkaa varmaan jo hahmottua, mitä tästä on tulossa.

Seuraa asettelua....

 

Ja lisää asettelua.

 Kello näyttää pikkuista vaille 11 illalla.

 

Ja uusi korutauluni on valmis :) 

Ja muuten, tuo ikivanha kehys ei ole ristimittaa nähnytkään ja kuvissa se näyttää vielä todellisuuttakin vinommalta. 

Vinksahtanut taulu, vinksahtaneelle naiselle.

Uutta ilmettä

 

Syksyisen nurkkienraivaus- inspikseni porkkanaksi lupasin itselleni, että kirppisrahoilla saan sitten ostaa kotiin jotain uutta sekä muutaman uuden vaatteen.

Nämä rahat pidin sivussa, kunnes sain päätettyä mitä niillä todella haluan.

Olkkariin uusi matto! 

(Olkkarin edellinen puuvillamatto ei sitten ollutkaan vesipestävä, vaikka niin olin olettanut. Ja Mies meni mussutti siihen kebabia.... Huoh.)

Annon Pandora- villamatosta haaveilin, ja vaikka villan likaahylkivät ominaisuudet hyvin tiedänkin, en silti ollut varma miten sen kanssa meillä kävisi.  Lähtisikö koirankarvat imuroimalla vai lähtisikö multa ensin järki päästä niiden karvojen kanssa.

Sitten lykästi. Äitini oli bongannut Askossa itselleen uudet matot, samaa käytössä erinoimaisen kestäväksi ja koirakotiin sopivaksi todettua materiaalia kuin vanhempieni kodin edellisetkin matot.

Äidin uudet matot nähtyäni ei sitten tarvinnut enää epäröidä, hain heti meille samanlaisen.

 

Peuratyyny on niin ikään Askosta, sain sen äidiltä lahjaksi.

Rakastan peuroja, tuntuu hassulta kun nyt nekin näyttävät olevan joku trendi. Mutta mitäs sitten, meillä näitä sarvipäitä on sisustuksessa esiintynyt eri muodoissa jo pitkään ja tulee varmasti esiintymään silloinkin, kun ne ovat jo  so last season.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Palmikkopipot

Kaksi pipoa putkahti puikolta vinhaa vauhtia. Noita palmikoita on vaan niin kiva neuloa.

Pastellisen sini- violetin tupsupipon neuloin veljentytölle. Tämä  kätevä ja menevä puolitoistavuotias kelpuutti sen heti, laittoi päähänsä, kurkkasi peiliin ja sitten vipelsi menemään pipo päässään :)  (Ja jos tämä tyttö ei  jostain vaatteesta pidä, niin siitä asiasta on sitten aivan turha neuvotella.)

Siitä tulee aina niin hyvä mieli, kun on onnistunut tekemään läheiselleen jotain mieleistä.

Malli on Novitan Ipana- lehdestä, lanka Novitan Usvaa ja puikot 5,5 ja 6 mm.

Samasta mallista muokkasin aikuisen päähän sopivan, tarkoituksenani antaa se äidille. Ei oikein näyttänyt hyvälle äidin päässä,mutta onneksi paikalla ollut pikkusisko tykästyi pipoon kovasti joten annoin sen hänelle. Eli hyvän kodin sai tämäkin pipo :)

Pipon lanka on tuota samaa Usvaa. Ihan hyväntuntuinen lanka, pehmeä mutta ei liian tekokuituinen kuten monet muut Novitan uutuudet, ainakin minun makuun.

Täytynee etsiä jokin äidin pientä päätä paremmin pukeva, väljempi pipomalli ja ottaa sitten uusi yritys.

Amigurumi- Cthulhu

Kaikki lähti siitä, kun Mies näki netissä, (missälie naurunappulassa?)  kuvan virkatusta Cthulhusta.

Sellainen olisi kuulemma niiin hieno.

En ollut koskaan ennen virkannut amigurumia, eikä

mulla ollut mitään käryä mikä tämä otus edes on.

Mies täytti aukon sivistyksessäni, Cthulhu on kuulemma H.P. Lovecraftin kirjoissa esiintynyt jonkinlainen pahuuden ylipappi. Jahas!

No, nyt meidän tietokonenurkkauksessa istuskelee yksi sellainen :D

Otukseen löytyi jopa englanninkielinen virkkausohjekin, täältä.

Ohjeen mukaan virkkasin oikeastaan vaan pään, loput kehittelin itse.

Lanka on 7 veljestä, koukku 2,5. Sellaiset läpipainosilmät olisivat olleet kyllä kivat, mutta en niitä tähän hätään mistään saanut.

Miehen mielestä hauskuus on juuri siinä, että tämä hirviö on söpö ja kädet levällään, kuin valmiina halamaan.

Niin että mitä sitä ei miehelleen tekisi ;)

Tälläistä tällä kertaa :)

Maailman eläinten päivänä

 

Ei tässä varmaan sanoja juuri kaivata.

 

Kuvatkin riittävät kertomaan.

 

 Rakastan tuota karvakorvaa.

Ja joka ikinen päivä se eleillään osoittaa:

 "Niin minäkin sinua."

Ihmisen paras ystävä?

On, todellakin.