Minun syksyni

Kamerani palasi postitse reissultaan ehjänä kotiin.

Kyllä sitä olikin tullut jo ikävä.

 

Kuvat ovat Kirjurinluodosta, jossa olimme ystäväni ja kummityttöni kanssa  leikkipuistoilemassa ja sorsia moikkaamassa.

Ihanan kummityttöni lisäksi tuli siellä kuvatuksi myös sorsia sekä upean värin jo saaneita lehtiä.

Syyskuun kymmenes.

Ystäväni oli viikonloppuna kyläilemässä 2,5 vuotiaan tyttärensä, minun kummityttöni kanssa. Hauskaa oli ja tekemistä riitti. 

Neidin kanssa koluttiin useampi leikkipuisto, ja voi sitä riemua! Otin kameran mukaan ja sain ikuistettua pieniä paloja siitä  lapsen vilpittömästä ilosta ja energiasta. 

Kävipä siinä sitten niin, että kamera jäi vahingossa ystävän autoon ja matkusti heidän mukanaan 250 kilometrin päähän.
Miten voikaan olla näin orpo olo?

Tässä sitä nyt mietitään, uskaltaisiko kameran postittaa vai pitääkö keksiä jotain muuta.


Kesän aikana on jäänyt paljon tänne aioittuja kuvia postaamatta,  nyt on hyvä hetki niille.

Idea teepaketista väsättystä linnunpöntöstä jäi muhimaan korvan taa  jo kauan sitten Harmaata arkea- blogista.

Omassani katto repsahti melkein heti, kattoremppaa kaipaa siis tämä mökki.

Kesällä sain myös Ghanassa asuvan ystäväni meille kyläilemään. Hänen puhelimelleen virkkasin suojapussin Novitan Purosta. 

Kesän aikana pelargoneista on tullut napattua arviolta 500 kuvaa. Ensimmäisen ja viimeisen kuvan pelakat ovat mårbackaa, keskimmäinen lienee ihan tavallinen kotipelargoni.

Tavaravirta kotoa poispäin.

Sisäinen hamsterini on taas kerran onnistunut keräilemään kaapit ja nurkat täyteen jotain niin kovin  ihanaa turhuutta. Keväisin ja syksyisin ihan tiedostamatta iskee se tunne, että nyt lähtee. Ja onneksi iskee, muuten tänne ei varmaan sekaan mahtuisi.

Kirppikselle on lähtenyt sälää jo ihan mukavasti, sisäisen hamsterinikaan ei piipitä mitään, sillä lahjoin sen hiljaiseksi. Se saa sitten jouluksi jonkun uuden liinan tai kipon, kunhan luopuu ensin tarpeeksi monesta.

Heinäkuun askartelut

Hääaskarteluhöpinät jatkuu :) 

Heinäkuussa siskoni häihin väsäsin myös pöytänumerot. 

Päällystin valmiit kartonkinumerot teemaväriin sopivilla papereilla "tilkkutyö- tyyliin", siskon toiveiden mukaan.

Ihan kivaa hommaahan tuo, mutta kun....

Teen aina mielummin hitaammin siistiä kun nopeasti vähän sinne päin, joten yhden numeron päällystyksen kanssa sain kulumaan  yli tunnin. Ja päällystettävänä oli numerot  1:stä- 12:sta :D

 Nelonen ja seiska eivät pysyneet pystyssä omin avuin, joten tein niille alustat päällystämällä samalla tavalla linttanat kartonkiaskit, jotka olin täyttänyt pienillä kivillä.

 Hääpaikan koristeeksi valmistin vielä piiiiiiitkän viirinauhankin, yhden kokonaisen tapettirullan leikkasin ensin salmiakeiksi, jotka taitoin keskeltä ja liimasin valkoiseen pellavanaruun.

Järjettömän kova homma, mutta kyllä siitä kieltämättä näyttävä koristus syntyi :)Viirinauhasta ei valitettavasti ole kuvaa.


Heinäkuussa oli myös isäni synttärit. Lahjaksi teetin hänelle veljeni häissä otetun valokuvan, jossa olemme me kolme tytärtä yhdessä isän kanssa.

Valokuvaan hankin vielä sopivankokoisen valkoisen kehyksen, johon kirjoitin tekstin mustalla CD:n merkkaustussilla. (Kokeilin useampaa erilaista permanent- tussia ja tämä kesti niistä parhaiten.)


Sitten olisi vielä tälläinen kasa keskeneräisiä virkkauksiakin:

24 kynttilänjalkaa

Edellisessä postauksessa mainitsinkin 

askarrelleeni monenlaista siskoni häihin.

Siskoni ihastui jo aiemmin valkoiseksi maalaamiini kirppiskynttilänjalkoihin ja halusi niitä pöytiä koristamaan häihinsä. Vuoden verran keräsin joka kirpparireissulla mukaani kaikki sopivat ja kyllin edulliset kynttilänjalat.

Ja niitähän löytyikin ihan hyvä satsi:

Osan jaloista olin maalannut jo aiemmin,tässä ei näy ihan kaikki alkuperäiset.

 Ilme muuttui aika tavalla!

Teemavärisestä satiininauhasta näpräämäni violetit rusetit otan kyllä pois kun jalat palaavat takaisin meille.

Tässä kuvassa näkee sen, miten maalarinvalkoinen spraymaali eroaa sävyltään merkittävästi eri valmistajilla.

Mutta mitäs ihmettä mä näillä kaikille nyt teen?

Onhan ne kauniita ryhmässä, mutta ehkei nyt ihan noin montaa tarvita näin pienessä kodissa. Taidan pitää itsellä vain osan ja kysellä sitten ystäviltä, olisiko heillä niille käyttöä.

Tai sitten alan askarrella kerrosvateja oikein urakalla ;)

Chilisatoa

Nyt on taas aikaa itselle ja omille jutuille, siskon hääaskartelujen kanssa meni monet illat ja välillä päivätkin.

Nyt on häät juhlittu, paluu arkeen ja myös takaisin blogin äärelle :)

Vanhempanikin piipahtivat meillä kesälomareissulla. Valokuvausta harrastavalla isälläni oli tietenkin mukana kamera sekä objektiivi poikineen, pääsin minäkin kokeilemaan kamerallani yhtä isän uusimmista objektiiveista.

Ja täytyy sanoa että kelpais mullekkin :P (Jos vain joskus köyhtymästä lakkaisin.) 

 Chilintaimeni menestyi oikein hienosti, kasvoi ensin hurjasti  ja sitten alkoikin tehdä satoa, ja aina vaan pukkaa lisää. Yli 30 chiliä laskin jossain vaiheessa, nyt olen jo mennyt laskuissa sekaisin.

Myös yrttien kasvatus onnistui tänä kesänä hyvin, kuvassa mansikkaminttu. 

Nirsot lintuni ovat kelpuuttaneet syötäväkseen basikikan lehdet. Jos kerran vielä on kesää jäljellä, taidan kylvää vielä yhdet basilikan siemenet :)

Jakkaran uusi ilme

Kirppikseltä löysin parilla eurolla teollisuushenkisen, metallijalkaisen jakkaran. Ruskealla, repsahtaneella tekonahkapäällisellä ruma kuin mikä, mutta juuri tarkoitukseeni sopiva.

Kipaisin hakemassa tummanharmaata ontelokudetta ja kaivelin kuteeseen sopivan 6mm:n virkkuukoukun esiin.

Seuraa innokasta virkkausta sivusilmällä telkkaria katsellen. 

Ensin virkataan  päällistä pikkuisen pienempi pyörylä ja sen ympärille pari kerrosta kiinteitä silmukoita ilman lisäyksiä. Sovitetaan. Todetaan juuri passeliksi. Virkataan vielä yksi kierros pylväitä ja päätellään langanpäät. Todetaan, ettei tätä mitään höyryttää tarvi. Sitten päällinen paikalleen ja kiristetään se vielä pujottamalla pätkä kudetta viimeisen kierroksen pylväisiin, joka toisen yli ja joka toisen ali. Solmitaan ja ängetään kuteenpätkän päät päällisen alle piiloon, jotta ne myös saa avattua mikäli päällinen tarvitsee joskus irrottaa pesua varten. 

Siitähän tuli aika kiva :)

 

Kukkakuosinen viirinauha

Ompelin kummitytön huoneeseen kymmenviirisen viirinauhan. Kankaina on sekä uutta että vanhaa, Tildaa, Laura Ashleytä sekä kirppikseltä löydettyä kukkakuosia.

Valkoista vinonauhaa en huomannut ostaa, joten leikkasin,silittelin ja ompelin nauhan valkoisesta lakanakankaasta. Kangas jäi pesusta huolimatta vähän jäykäksi, viiristä olisi varmaan tullut nätimmin kaarelle asettuva sillä  vinonauhalla.

Kuvat on kuvattu vähän hassusti makkarin seinää vasten, viiri kun meinasi olla liian pitkä jokaiseen järkevään kuvaustaustaan nähden.

Kotiinkin kaipasin vähän kesäisiä värejä. Pinterestin kautta löysin ihanan perhoskuvan.(Kuva täältä.)  Tykkäsin kuvan väreistä ja tulostin sen kartongille, pistin kehyksiin ja seinälle. Kivaa pientä vaihtelua :)

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Olen ollut hyvin otettu saamistani mukavista kommenteista. Paljon kiitoksia! :)  

Elsan juhlapäivä

6.7.2012 ajelimme kesälomareissultamme kotiin mukanamme Lahdesta noudettu "tuliaisemme", koko pitkän päivän Pietarista matkustanut, rättiväsynyt ja pelokas Elsa- koira.

Enpä tiennyt silloin millaisen kultakimpaleen saimme.

Vuoden aikana Elsa on muuttunut ihan valtavasti, muutamassa kuukaudessa se oli oikeastaan jo kuin eri koira.

Välillemme on kehittynyt hyvin  voimakas ja molemminpuoleinen luottamus ja kunnioitus, siksi on vaikea ajatella miten sitä osaisi enää ollakkaan ilman tuota rakasta karvakamua.

Ja koska me vain olemme hieman höpsöjä, juhlistimme Elsaa oikein kakun kera :)

 Viisi kynttilää, sillä Elsan tarkka syntymäaika ei ole selvillä, mutta "meilletulopäivästä" eläinlääkärin arvioima ikä on helppo muistaa, joten päätimme viettää sitä tänään.

Kynttilät tosin ovat pelkkää kuvausrekvisiittaa, turvallisuussyisyä ne kerättiin ajoissa pois :)

Eipä siinä kauaa kuono tuhissut!

♥♥♥

Kesästä nautittu muunmuassa kuvien osoittamalla tyylillä :)

Nauttikaahan tekin ♥