Villatakki pienelle

 Kuvasin ihanan kummityttöni neuleessa, jonka aloitin jo silloin, kun sain kuulla ilouutisen ystäväni raskaudesta. 

Neule odotteli valmiina pitkän aikaa, ja suurihan se on edelleen, mutta voihan nuo hihat rullata. Villatakki ei nyt tunnu siltä kaikista ajankohtaisimmalta pukineelta, ehkä se on sopiva sitten syksymmällä.
 

Tämän ehkä maailman yksinkertaisimman neuletakin ohje on ollut joskus Novitan Woolin vyötteessä, mutta löytyy myös täältä.

Puikot 3,5mm ja lankana Wool.
 

Nirkkoreunukset sovelsin mieleisekseni, muuten nneuloin ohjeen mukaan. Sopivat napit löysin kirppikseltä (mistäs muualta).

Hyvää juhannusta!

Kuva: The Graphics Fairy

Alkukesän touhuja

Oivalsin eräänä aamuna, että sitten joskus voisi hyvin olla tänään. 

 

Ratula- ohjelman innoittamana leivoin porkkanakakkua. Aiemmin olen tehnyt samaa piirakkaversiona, mutta siitä on jo aikaa. Okei, se näyttää hassulta, mutta maistui oikein hyvältä :)

Kössin kanssa ollaan käyty uimassa moneen kertaan. Tai useimmiten vain Kössi on uinut, mutta se on käytännössä sama uinko minä vai en, kastun joka tapauksessa ihan yhtä lailla. Koiran into ja ilo saa aina hymyn huulille.

 

Työn alla on muunmuassa yksi matonvirkkausprojekti. Virkkasin ja virkkasin, totesin ettei ollut hyvä, sitten purkasin ja virkkasin taas. Innoissani näpersin, kunnes toinen ranne oli niin hellänä, etten meinannut saada enää edes maitopurkkia auki. Piti jättä se projekti hetkeksi sikseen. Mulla taitaa aina olla niin monta käsityötä kerrallaan, että niitä tulee tehtyä vähän vuoron perään.

Lempipaikka

Kotona lempipaikkani taitaa olla keittiössä pöydän ääressä.

Siinä istun iltaisin lukemassa, virkkaamassa tai selaamassa läppäriä. Kunnollista pöytätilaa ei asunnossani tämän lisäksi ole, siispä melkein kaikki tapahtuu tässä.

Pöytä on sama mäntyinen, jonka ääressä olen lapsena opetellut syömään.Se jäi aikoinaan liian pieneksi neljälapsiselle perheelle ja päätyi vuosiksi autotalliin nököttämään. Pöytä koki hurjan muodonmuutoksen, kun isä hioi ja maalasi sen valkoiseksi, ihan mua varten. Siitä tuli oikein hyvä, juuri sopivan kokoinenkin tähän pieneen asuntoon.

 

Synttärikimppukin on vielä aika hyvässä kuosissa, vaikka on ilahduttanut tuossa pöydällä jo viikon.

Äidin synttärihuivi

Sain äidin synttärilahjahuivin valmiiksi ajoissa, siis silloin huhtikuussa. Olen kamalan laiska päivittämään, postaukset tulevat aina muutaman kuukauden viiveellä. Blaah.

Tässä se nyt kuitenkin on, ja olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. (Minä tyytyväinen? Hyvin outoa.)

 

Neulomisessa ei kovin kauaa nokka tuhissut, kasin puikoilla päästelin joten valmista tuli nopsaan. Yritin ensin neuloa pienemmillä puikoilla, mutta pinta ei näyttänyt tarpeeksi kevyeltä, joten vaihdoin puikot reilusti paksumpiin.

Lanka on Novitan Rose Mohairia, sitä kului vain noin kaksi kerää, vaikka neuloin huivista oikein reilun pituisen. Aikas riittoisaa lankaa! Tekokuitupitoisuutensa vuoksi se ei mitään nautinnollisinta neulottavaa kyllä ole. Väri oli kuitenkin juuri se oikea,kaunis vaaleanharmaa, ihan äidin värinen.

Virkkasin huivin päihin vielä kevyet nirkkoreunukset, ja vaikka aluksi pelkästin niiden olevan vähän liikaa, totesin ne ihan kivoiksi.

Huivin mallina oli  Party Lace Scarf, tosin ilman helmiä, eri puikoilla ja langalla. Tuota Kid Silk Hazea olisi kyllä ihana joskus koittaa,lankakaupassa olen sitä hypistellyt, hiljaa silitellyt ja haaveillut. Tuon ihanuuden hinta ei vaan millään sovi mun kukkarolle. (Huoh.)
 

Valkoisia kukkia

Alkukevään aikana olen tehnyt käsitöitä, ottanut kuvia, hahmotellut postauksia päässäni. Blogattua en silti saanut. Kai se oli taas sellainen vaihe.

Tämä kuva on huhtikuulta. Ikkunasta näkyy vielä luminen maa.

  

Jämälankakorini nyssyköistä innostuin virkkaamaan monenlaisia pieniä juttuja.

Tämä pitsikukkanen on rintakoru, sen takapuolelle ompelin rintakoruneulan kiinnitystä varten. Nappi on kirppikseltä.

Annoin rintakorun lahjaksi 75- vuotiaalle mummalleni. Hän tykkäsi siitä oikein kovasti :)

Kevään lintuja

Kummaa aikaa tämä kevät. Aurinko paistaa pitkästä aikaa lämpimästi ja kaikki lähtee taas uuteen eloon. Mutta kuinka päivien valkeneminen voikin aiheuttaa mielen mustumista, sitä en käsitä. Mutta niin se vain menee, vuosi toisensa perään.

Tämä kevät on ollut hyvä. Lamaannus ei ole ollut niin raju kun monena muuna keväänä. Tunnen itseni välillä ihan pirteäksi.

Minulla kevääseen kuuluu myös jonkinlainen uudistamisentarve. Romupaljous alkaa ahdistaa, on loistava aika tehdä inventaario. Kirppikselle vietäviä olen koonnut suureen laatikkoon. Kävin myös lehtihyllyni läpi karsien pois kaikki ne mitä en enää lue. Otin talteen ne jutut mitä selaan uudelleen ja uudelleen, ne järjestelin leikekirjaan. Paperinkeräyslaatikkoon päätyi hämmästyttävä kasa vanhoja lehtiä, hyvä niin.

Valokuvausinnostuskin on herännyt talvihorroksestaan.

 Uusimman Lomonosovini sain äidiltä, hän oli löytänyt sen kirpputorilta.

Lintuaiheinen kipsitaulu on myös äidin löytämä. Vähän se on kulunut, mutta se ei haittaa minua yhtään, ihana juuri tuollaisena.

Valkoisesta lintuhäkistä olin haaveillut, mutta hintalapun takia se oli jäänyt hankkimatta. Ajattelin, että sellainen olisi hauska oikeiden lintuhäkkien vieressä. Tämä kaunis häkki odotteli mua kirppiksellä, alle kolmen euron hintaan. (:

Pitsiä ja palmikkoa

 

 

Palmikkoslipari kummitytölle valmistui jo kuukausia sitten. Minulla vaan kun on sellainen ärsyttävä tapa, että kun neulotut kappaleet ovat valmiina, saan ehkä vielä ommeltua saumatkin, mutta lankojen päättely ja muu viimeistely ottaa aikaa.

 

Silloin kun neuleen aloitin, ei pienokaisen sukupuolesta ollut vielä tietoa. Ajattelin vihreän olevan pirteä väri pienelle,oli hän kumpi vain. Lisäsin kuitenkin neuleeseen tyttömäisyyttä virkatulla kukkasella.

Palmikkosliparin malli Garnstudio Dropsilta,

samoin virkatun kukkasen.

 

Lankana Garnstudio Drops Merino Extra Fine, alle 150g ja kukkassa nöttönen Sandnes Garnin Lanettia. 

Koko on 6/9 kuukauden ikäiselle, kasvunvaraa siis riittää.

Olen pitänyt Garnstudion ohjeita jotenkin vaikeaselkoisina, mutta ainakaan tämä ohje ei aiheuttanut sen suurempaa päänvaivaa.

 

Äidillä on tässä kuussa synttärit, ja koska elän siinä uskossa ettei hän lue blogiani, voin paljastaa että hän saa lahjaksi pitsihuivin. Taas.

Terveisiä Afrikasta!

 Lontoossa asuva hyvä ystäväni kertoi jo useita kuukausia sitten ihanan uutisen: He ovat kihlattunsa kanssa päättäneet mennä naimisiin. Sain kutsun häihin, mutta siinä oli vain yksi pieni juttu, häät nimittäin pidetään sulhasen kotimaassa Ghanassa.

Olen aina halunnut päästä Afrikkaan ja nyt siihen tarjoutui ainutkertainen tilaisuus. Ja olisihan se hirveää jos niin läheinen ystäväni menisi naimisiin ilman että pääsisin paikalle.

Sitten elelin muutamia kuukausia kukkaronnyörit hyvin, hyvin tiukalla. Viisumi, rokotukset ja malarianestolääkkeet lisäsivät kustannuksia. Saimme lennot kuitenkin sellaiseen hintaan, että pääsin kuin pääsinkin reissuun.

Halvimpaan lentoon sisältyi sekä mennessä että tullessa kolme koneenvaihtoa sekä yön yli odottelu Manchesterin lentokentällä. Raskaasta, yli vuorokauden matkustusrumbasta huolimatta voin kuitenkin sanoa, että oli se sen arvoista!

 Maisema Accrassa.

Käynti Accran ulkopuolella erään heimon kylässä oli melkoinen kokemus. Lapset olivat kummissaan, eivät he olleet ennen nähneet valkoista ihmistä.

Uteliaita silmäpareja riitti :)

Ihastuin tähän maahan todella. Ihmisten kiireetön ja iloinen elämänasenne tekivät suuren vaikutuksen.

Viikko meni niin nopeasti, olisin mielelläni jäänyt pidemmäksikin aikaa. Ehkä vielä joskus uudestaan!

Pikku-neidille

Tuntuu, että olen saanut lahjan. Pienen, suloisen, mittaamattoman arvokkaan lahjan. Kummilapsen.

Sain luvan julkaista kuvia pikkuisesta, tässä hän siis on:

Neiti kasvaa hurjaa vauhtia! Ylemmässä kuvassa tyttö noin viikon iässä, alemmassa hieman yli kuukauden.

Otin tehtäväkseni pitää pienen villapukimissa, aloitin jo ennen vauvan syntymää.

Näitä perinteisiä kypärämyssyjä neuloin kolme, yhden vihreän, yhden vaaleanpunaisen ja yhden vaaleampuna- valkoraidallisen. Lanka on Novitan Woolia, puikot 3,5mm ja ohje vyötteestä. (Uusien Woolien vyötteissä ei taida tätä ohjetta enää olla, katsoin jostain vanhemman kerän vyötteestä.)

Peukalottomia lapasia neuloin kaksi paria, ajattelin että kun tippuvat ja hukkuvat niin helposti, on sitten toiset varalla.

Novitan Woolia taas, puikot 3mm ja 2,5mm. Ylemmissä mukailin jotain Novitan ohjetta, alemmat tein päästä. Alemmissa mallineule on sama kuin näissä ihanissa Ullan Rinsessoissa.

Tossujakin neuloin useammat, kuvan pitsitossujen ohje on Novita  Muksuextrasta, malli 3. Lankana sitä Woolia taas, puikot 3 ja 3,5 mm.